Rauhankasvatus on yhteistyötä

Rauhankasvatusta voi toteuttaa kaikkialla ja kaikkien ikäryhmien keskuudessa. Se ei koske vain oppilaitoksia, “formaalia koulutusta”, eikä vain lapsia ja nuoria. Silti rauhankasvatukseen voi saada virikettä peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden ja oppiaineiden näkökulmasta.

Eduskunnan on tarkoitus päättää jo ennen kesälomaansa perusopetuksen perusteista ja tuntijaosta. Tuon päätöksen pohjalta tehdään opetussuunnitelmatyö, joka tullee voimaan vasta elokuussa 2016. Hallituksen esitystä eduskunnalle ei tätä kirjoitettaessa vielä ollut. Valmistelevan työryhmän esitys kuitenkin ilmestyi jo talvella, ja siitä on käyty lausuntokierros.

Historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärä olisi lisääntymässä yhdellä tunnilla siten, että yhteiskuntaoppia alettaisiin opettaa jo alakoulun puolella eli vuosiluokilla 5–6. Toki rauhankasvatusta voidaan ja tuleekin sisällyttää kaikkiin koulun oppiaineisiin.

Toinen hyvä muutos on, että yläkouluun luokilla 7–9 on tulossa yksi viikkotunti niin sanottuihin aihekokonaisuuksiin. Se mahdollistanee ainakin pari teemapäivää vuodessa kaikilla yläkoulun vuosiluokilla. Alakoulussa teemapäivien toteuttaminen on ollut helpompaa jo nyt luokanopettajapainotteisen järjestelmän myötä.

Aihekokonaisuudet kouluissa – yhteistyö on voimaa

Aihekokonaisuudet ovat kasvatusta ja opetusta eheyttäviä teemoja, joita opetetaan useiden eri oppiaineiden osana sekä koulun yhteisten tapahtumien yhteydessä. Käsittelen tässä eri aihekokonaisuuksien välisen yhdistämisen ja yhteistyön mahdollisuuksia.

Eheyttäminen on hieno tavoite, jonka toteuttamisessa koulujen käytännöissä on haastetta, koska se vaatii oppiainerajat ylittävää yhteistyötä. Aikaisemmissa opetussuunnitelmissa eheyttämisestä käytettiin ilmaisua läpäisyperiaate, jonka pahat kielet sitten käänsivät hipaisuperiaatteeksi.

Rauhankasvatus ei ole ainoa aihekokonaisuuksiin kuuluva teema. Aihekokonaisuuksista on opetussuunnitelman perusteissa mainittu muun muassa kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys, osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys, viestintä ja mediataidot, vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta, turvallisuus ja liikenne, ihminen ja teknologia sekä ihmisenä kasvaminen.

Näistä voi tiivistäen todeta, että rauhankasvatukseen läheisesti liittyvät ihmisoikeuskasvatus, kansainvälisyyskasvatus, globaalikasvatus, mediakasvatus, kansalaisuus- ja osallisuuskasvatus sekä ympäristökasvatus.

Luetteloa kannattaa nostaa esiin siksi, että rauhankasvatusta voi toteuttaa yhdistämällä eli integroimalla sitä muihin teemoihin. Vastaavasti muita aihekokonaisuuksia voi hyvin opettaa yhdistämällä niihin rauhankasvatusta.

Yhdistele teemoja

Aihekokonaisuudet eivät ole hierarkisessa suhteessa toisiinsa. Ajatuksellisesti voidaan kukin niistä nostaa vuorollaan keskiöön ja peilata muiden sille antamia mahdollisuuksia. Kun muut aiheet kuin rauhankasvatus ovat keskiössä, silloin toivottavasti huomataan, mitä lisäarvoa rauhankasvatuksen näkökulmien ja sisältöjen yhdistäminen kyseiseen teemaan antaa.

Esimerkiksi median arviointia ja mediakriittisyyttä käsiteltäessä voi huomata, että siihen on usein mahdollista ottaa hyviksi esimerkeiksi tapauksia, joihin yhdistyy ihmisoikeuksien, kansainvälisyyden ja rauhan teemoja.

Rauhankasvatuksen kansalliseen ja paikalliseen ulottuvuuteen puolestaan liittyy aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamisen ja osallisuuden sekä ympäristökasvatuksen teemat.

Johtopäätös onkin: aihekokonaisuuksien yhdistäminen on avain onnistumiseen. Jos jokaisen aihekokonaisuuden käsittely erikseen tuntuu niin opettajista kuin oppilaista liian raskaalta, miksi ei “lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla”! Näin voi tapahtua myös jonkun aineen oppitunneilla, ja vielä suuremmissa määrin näin voidaan tehdä koulun yhteisissä tapahtumissa, kuten teemapäivissä ja kouluvierailuissa.

Samaa yhteistyön ajatusta voi totuttaa myös nuorisotyössä, toisen asteen koulutuksessa, vapaassa kansansivistystyössä, korkeakoulutuksessa sekä kansalaistoiminnassa. Toiminnalliset projektit ja ihmisten yhteistoiminta edistävät samalla myös rauhanomaisen vuorovaikutuksen ja ristiriitojen ehkäisyn ja ratkaisun taitoja.

Esa Ylikoski

Kirjoittaja työskentelee lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa HUMAKissa ja on Rauhanpuolustajien johtokunnan jäsen.