Maailman rauhanneuvoston (World Peace Council, WPC) yleiskokous ja maailman rauhankonferenssi pidettiin Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa 9.–12. huhtikuuta. Konferenssiin osallistui myös Rauhanpuolustajien Tomi Kuhanen.
Helsingissä viime vuosikymmenelle asti päämajaansa pitänyt WPC ajautui itäblokin murroksen jälkeen suuriin taloudellisiin ja toiminnallisiin vaikeuksiin. Etenkin neljän viime vuoden aikana rauhanneuvosto on panostanut roolinsa etsimiseen ja toiminnan uudelleenorganisointiin. Caracasin kokouksessa olikin nähtävissä merkkejä WPC:n aktivoitumisesta ja sen merkityksen kasvusta. Kokoukseen osallistui yli 500 edustajaa 76 maasta. Osallistujat edustivat yli sataakahtakymmentä rauhanjärjestöä ja kokous myös toivotti tervetulleeksi 15 uutta jäsenjärjestöä Maailman rauhanneuvoston piiriin.
WPC:ssä toimivat rauhanjärjestöt ovat identiteetiltään selkeän imperialisminvastaisia. Kokouksen teemoissa korostui myös näkemys rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tiiviistä kytköksestä. Kamppailu köyhyyttä tuottavaa kansainvälistä talousjärjestelmää vastaan nähtiin maailman rauhanliikkeen keskeisenä tehtävänä.
Rauha ja oikeudenmukaisuus
Tanskan rauhankomiteaa kokouksessa edustanut vanha Suomen-kävijä Jo Apollo koki tanskalaisen rauhanliikkeen kannalta merkittävimmäksi haasteeksi maan Nato-jäsenyyden ja tiivistyvän yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa.
”USA:n hallituksen tavoitteena on aina ollut riistää niin paljon kuin mahdollista, kontrolloida niin paljon kuin mahdollista ja hallita niin paljon kuin mahdollista. Jokaisella maalla on omat tietyt huolenaiheensa ja kaikki elävät eri tilanteessa, mutta kansainvälisesti yhteiset huolenaiheemme ovat imperialismin sekaantuminen maidemme asioihin sekä rauhankysymys. Jos emme onnistu rakentamaan rauhaa, ei mikään muukaan kamppailu oikeudenmukaisuuden puolesta ole mahdollista”, Apollo tuumi.
Don Currie Kanadan rauhankongressista korosti, että keskustelu ihmisoikeuksista yleisellä tasolla on huijausta ja petosta, jos rakenteellisia ongelmia ei oteta huomioon. ”Ihmisoikeuksia voidaan julistaa yhä uudelleen samalla kun työttömyys, köyhyys, kodittomuus, väkivalta ja imperialistiset sodat tekevät pilkkaa näistä oikeuksista. Yleisten oikeuksien julistaminen ilman että kamppaillaan talouden ja politiikan keinoin täystyöllisyyden, terveydenhoidon, asuntojen, puhtaan juomaveden ja perusruuan turvaamiseksi on julmaa ironiaa.”
Myös Socorro Gómez Brasiliasta näki rauhanliikkeen tehtäväksi toimia väsymättä kurjuudessa elävien ihmisten puolesta. Gómezin mukaan mitään rauhaa ei ole näköpiirissä, jos kansojen kärsimyksiä ei voiteta.
Lähi-idän tilanne ratkaistava
Irakissa ja Afganistanissa jatkuvat sodat, Palestiinan ja Länsi-Saharan katastrofaalinen tilanne ja Irania vastaan suunnatut uhkailut nousivat WPC:n kokouksen keskeisiksi teemoiksi.
Palestiinalainen Fayez Badawi vetosi maailman rauhanliikkeeseen kansansa tilanteen ymmärtämiseksi. Badawin mukaan Israel on saartanut kaikki palestiinalaiset. ”He tappavat meidät nälkään, kokonaisten perheiden on pitänyt paeta kodeistaan pelastaakseen itsensä aseilta joita meitä vastaan käytetään. Yhdysvallat on vastuussa tuesta jota se antaa Israelille taisteluun arabeja vastaan, tämä on barbariaa ja se näkyy myös Irakissa ja Afganistanissa. Rauha tulee Palestiinaan sinä päivänä kun kansamme voi palata koteihinsa ja elää rauhassa, kun meidän ei tarvitse paeta pelastaaksemme itsemme kuolemalta”, Badawi sanoi.
Erityistä valppautta rauhanliikkeeltä vaatii Iranin tilanteen seuraaminen ja toimiminen näköpiirissä olevaa sotaa vastaan. Iranin CODIRI-rauhanjärjestön edustaja Jamshid Ahmadi tuomitsi ulkovaltojen yritykset pakottaa Iran lopettamaan ydinohjelmansa. ”Jos USA olisi todella huolissaan näistä asioista, se olisi vastustanut Israelin ja Pakistanin ydinasekapasiteetin kasvattamista”, Ahmadi sanoi. Hän korosti iranilaisten vastustavan ulkovaltojen interventiota ja sekaantumista Iranin asioihin ja näki tarpeellisena laajan sodanvastaisen liittoutuman muodostamisen.
Maailman rauhanliikkeen Ahmadi toivoi liittoutuvan sodanvastaisissa kysymyksissä Iranin demokraattisen opposition kanssa ja varoitti lankeamasta presidentti Mahmoud Ahmadinejadin puheisiin. Iranin islamilaisella hallituksella ei Ahmadin mukaan ole mitään tekemistä rauhan kanssa, vaan päinvastoin se käyttää raakaa väkivaltaa maan rauhanvoimien ja ihmisoikeusliikkeiden tukahduttamiseksi. Sodanvastaiseen kamppailuun ja Iranin itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen pitääkin Iranin rauhanliikkeen mielestä yhdistää toimiminen maan demokratisoimisen puolesta.
”Viime vuodesta lähtien Iranin demokraattisen liikkeen merkittävät vaikuttajat ovat ottaneet merkittäviä askeleita laajan sodanvastaisen liittoutuman muodostamiseksi. Sellaiset tunnetut poliittiset hahmot kuin rauhannobelisti Shirin Ebadi ja tunnettu lakimies Naser Zarafshan ovat johtaneet pyrkimyksiä rauhan- ja sodanvastaisen liikkeen järjestämiseksi maassa. Nämä ponnistelut ovat saaneet jo laajaa tukea yhteiskunnallisilta liikkeiltä”, Ahmadi kertoi.
Uhkakuvia Latinalaisessa Amerikassa
Maailman rauhanneuvoston kokous pidettiin nyt ensimmäistä kertaa järjestön lähes 60-vuotisessa historiassa Latinalaisen Amerikan maassa. Kokouksessa oli vahva edustus maanosan rauhanliikkeistä, ja alueen kokemat uhat olivat vahvasti esillä keskusteluissa. Erityisen hälyttävänä nähtiin Kolumbian toiminta USA:n käskyläisenä Etelä-Amerikassa ja maan taannoinen hyökkäys Ecuadoriin.
Voz-vaihtoehtolehden päätoimittaja Carlos Lozano oli huolissaan Kolumbian hallituksen käsityksestä, että rauha saavutetaan sotilaallisin keinoin. Se sulkee pois vuoropuhelun mahdollisuuden niiden kanssa, jotka uskovat, että rauhaan voidaan päästä vain humanitaarista tietä. Lozanon mukaan rauhanvoimat Kolumbiassa joutuvat pelkäämään jatkuvasti henkensä puolesta. Kolumbian presidentti Alvaro Uribe on leimannut myös Lozanon julkisesti FARC-sissiliikkeen agentiksi ja terroristiksi, koska Voz-lehti on esittänyt voimakasta kritiikkiä Uriben sotapolitiikkaa kohtaan.
Rubén Guinnes brasilialaisesta Cebrapaz-järjestöstä näki, että rauhanliikkeiden on tärkeää nousta vastustamaan yrityksiä käyttää Bogotan hallitusta ”Troijan hevosena” Latinalaisessa Amerikassa. Guinnesin mukaan kysymyksessä on klassinen hajota ja hallitse -politiikka. ”Maailman sotien pääsyyllisellä on nimi: USA:n imperialismi”, brasilialainen rauhanaktivisti tiivisti ongelman ytimen.
Yhdysvaltain vaikutusvallan torjuminen Latinalaisessa Amerikassa on tällä hetkellä WPC:n kokoukseen osallistuneiden eteläamerikkalaisten rauhanliikkeiden tärkein tehtävä. Ecuadorissa kansanliikkeiden taistelu Mantan sotilastukikohdan sulkemiseksi on johtanut voittoon: maan presidentti Rafael Correa on ilmoittanut, että tukikohta lakkautetaan ensi vuonna.
Pastori Ricardo Cornejo El Salvadorista kertoi, että maan rauhanliike vaatii Comalapassa sijaitsevan USA:n tukikohdan sulkemista. Toinen keskeinen vastustuksen kohde on San Salvadorissa toimiva ”Kansainvälinen lainvalvontaopisto” ILEA, joka on perustettu pahamaineisen School of the Americas -kidutuskoulun työn jatkajaksi. Opistossa koulutetaan poliiseja, tuomareita ja syyttäjiä eri Latinalaisen Amerikan maista. Koulun johtaja ja opettajat ovat USA:sta. Opiskelijoiden nimet ja opintojen sisältö ovat salaisia.
Cornejon mukaan salvadorilaiset haluavat muuntaa maansa rauhan alueeksi. ”Jatkamme taistelua rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, sellaisen maailman puolesta, joka perustuu ystävälliseen yhteistyöhön maiden välillä eikä sotiin. Tämä on unelmamme”, pastori kertoi.
Konfliktien syihin puututtava
Maailman rauhanneuvoston puheenjohtajuudesta luopunut kuubalainen Orlando Fundora López palautti kokousväen mieliin, että taistelu hupenevista luonnonvaroista on pääsyy monille konflikteille tämän päivän maailmassa. Aggressiot Lähi-idässä liittyvät öljyyn. Luonnolta on kulunut 300 miljoonaa vuotta tuottaa fossiiliset polttoaineet, jotka ihmiskunta on kuluttanut lähes loppuun parissa sadassa vuodessa. Fundora López kehotti rauhanliikkeitä kiinnittämään huomionsa öljyn lisäksi myös toiseen ehtyvään luonnonvaraan eli veteen.
”Tästä elämän perusedellytyksestä on tulossa strateginen tekijä, joka tarjoaa syyn sodille. 1,4 miljardia ihmistä kärsii akuutista veden puutteesta ja maailman vesineuvosto arvioi että kuudessa tai seitsemässä vuodessa määrä nousee 3,5 miljardiin”, Fundora López korosti. Hänen mukaansa rauhanpuolustajien on ymmärrettävä, että rauha vaatii kehitystä, mutta kehityksen saavuttaminen vaatii aseidenriisuntaa ja asevarustelumenojen suuntaamista kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen.
Kokouksen isäntänä toiminutta venezuelalaista COSI-järjestöä edustanut Fermin Toro nosti keskusteluun myös YK:n roolin. Maailmanjärjestö on demokratisoitava ja kehitysmaille on annettava niille kuuluva asema. Tähän asti uudistusten tahdin ovat määränneet ne, jotka hyväksyvät terrorisminvastaisen taistelun suurvaltojen näkemyksen mukaisena, Venezuelan entinen YK-suurlähettiläs sanoi.
Teksti ja kuva Tomi Kuhanen
Vallankumous ei kaatunut kansanäänestykseen
Maailman rauhanneuvoston kokoustaessa vietti muu Caracas ”urhean kansan viikkoa”, jonka aikana sadattuhannet ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin, konsertteihin ja muihin Venezuelan hallitusta tukeviin tapahtumiin. Toimintaviikolla muistettiin kuuden vuoden takaista vallankaappausta ja spontaania kansalaistoimintaa, jonka ansiosta presidentti Hugo Chávez palasi vankeudesta takaisin valtaan. Pari päivää kestäneen vallankaappauksen aikana ehdittiin hajottaa parlamentti, ampua mielenosoittajia ja perua maan sosiaaliset uudistukset.
Viime joulukuussa Chávezin sosialismi ajautui suurimpiin vaikeuksiin sitten vallankaappauksen, kun hallitus hävisi niukasti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Bolivaarinen vallankumous joutui väliaikaiseen hämmennyksen tilaan.
”Ihmiset eivät olleet vielä valmiita muutokseen. Kukaan ei tiennyt mistä äänestetään, koska tietoisuuden taso on vielä alhainen”, sanoo nuori venezuelalaisaktivisti Carina. Hänen mukaansa merkittävää oli, että vallankumouksen köyhät kannattajat jäivät äänestyspäivänä kotiin. Monet myös uskoivat Venezuelan valtamedian pelottelukampanjaa. Carinan mielestä osavastuu tappiosta oli kuitenkin myös Hugo Chávezilla, joka lähti ajamaan uudistuksia liian nopealla tahdilla.
Venezuelan vallankumous näyttää kuitenkin nuolleen haavansa ja rynnistävän tappiosta huolimatta eteenpäin. Kommunistipuolueessa vaikuttavan Carinan mukaan tilanne on nyt parempi ja ”punaisten” rivit yhtenäisemmät.
”Kansanäänestyksen alla olimme hyvin hajanaisia. Emme pitäneet siitä, että muut kuin Chávezin uuden sosialistipuolueen ihmiset haluttiin syrjäyttää. Se johti monien passivoitumiseen. Nyt tilanne on parantunut ja teemme yhteistyötä”, Carina kertoo. Osoituksena tästä on muun muassa valmistautuminen kunnallisvaaleihin, joita silmälläpitäen vasemmistopuolueet ovat perustaneet yhteisen vaaliliiton.
Venezuelan hallitus on perustuslakiäänestyksen häviämisestä huolimatta jatkanut uudistuksia. Minimipalkkaa nostettiin hiljattain 30 prosentilla ja se on nyt Latinalaisen Amerikan korkein. Kansallistamisohjelmia on käynnissä muun muassa teräksen ja sementin tuotannossa. Vankilajärjestelmä uudistetaan humaanimmaksi ja alkamassa on kokeilu paikallisdemokratian voimistamiseksi.
Kuuban tukemia koulutus- ja terveydenhuoltokampanjoita laajennetaan edelleen. Venezuelassa ulkomaankomennuksella oleva kuubalainen lääkäri Abel kertoo, että kuubalaisia työntekijöitä on maassa jo yli 35 000.
”Tarkoituksena on kuitenkin, että tulevaisuudessa venezuelalaiset hoitaisivat nämä työt itse. Kuuba kouluttaa tuhansia venezuelalaisia lääkäreiksi. Ehkä jo muutaman vuoden kuluttua meitä ei enää tarvita, vaan maa selviää itse velvoitteistaan”, Abel sanoo.
Hänen mukaansa Chávezin hallitus on tuonut todellisen muutoksen köyhien elämään.
”Itse asun vuoristossa paikallisten ihmisten kanssa. Tilanne oli sydäntäsärkevä. Ennen meidän tuloamme nämä ihmiset eivät olleet koskaan ennen nähneet lääkäriä”, Abel kertoo. Maan poliittisesta tilanteesta hän ei halua sanoa julkisesti mitään, vaikka Kuuban näkemys asioista onkin yleisesti tiedossa.
”Meillä on selkeä linja, jonka mukaan emme saa puhua. Syy on käytännöllinen. Emme halua opposition voivan sanoa, että kuubalaiset puuttuvat Venezuelan sisäisiin asioihin.”
Tomi Kuhanen
