RASTIN VILLEN SOTILASDOKTRIINI

Palasimme joskus viime vuosisadan puolivälissä viikon viimeisenä koulupäivänä -kansakoulusta. Supistetussa opinahjossa olimme saaneet vankkaa hengellistä ja teoreettista pohjustusta tulevia sotaponnistuksia varten. Niiden piti tulla meidänkin osallemme. Sen vuoksi pänttäsimme päähämme kate-kismusta ja Vänrikki Stoolin tarinoita kuin konsanaan Jukolan veljekset aakkosia. Koulutie kulki Rastin pihan läpi ja ohittaessamme taloa Rastin Ville sattui tulemaan ulos. Hän esitti meille vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen aloittamista: ”Tehkää puusta pyssyn kuvat ja tulkaa pyhänä tänne niin harjoitellaan vähän asennon tekoja.” Kun emme pysähtyneet kuuntelemaan liikekannallepanon yksityiskohtia, Ville huusi jälkeemme: ”Ja virskirjat matkaan.”

Minä taistelin viime kapinan aikana kotirintamalla Lapissa, jossa myös Adolf Hitlerin joukot kävivät omaa erillissotaansa. Laatokan Karjalasta lähtenyt ja preussilaisen hengen läpitunkeman kansakouluseminaarin käynyt, siveä ja kaino opettajatar ihaili Johan Ludvig Runebergin vertatihkuvia runoja ja muita sotakaskuja. Hän valisti meitä, miten Sotilaspojan isä nälkää, kylmää, haavojaan kärsi nurkumatta. Ja meidän piti tietysti valmistautua, kun viisitoista vuotta täyttää saan… Ja paskat! Nälkää, kylmää sain tundralla kyllälle asti. Haavojen ihanuuden näin kun nuorta setääni kärrättiin naama keltaisena monttuun. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan -Koskela neuvoo: ”Tähtäin vyön kohdalle, se vie miehen ja sitoo lisäksi kaksi…” Samaa ohjetta sai kokea 24-vuotias setäni. Mahaan osunut luoti repi toisen munuaisen. Lasaretissa hän nyrhi yöllä tylsällä linkkuveitsellä suonet poikki ja pääsi elämisen vaivoista.
Tämän päivän Suomessa amiraali Juhani Kaskeala vaatii Suomen sotakalustoon käytettävien resurssien tasapainottamista tehtävien tasolle. Lisää rahaa aseisiin. Paljon.
Työkalut osoittavat minkälaisiin tehtäviin niiden haltija on aikeissa pyrkiä. Siitä on kulunut yli puoli vuosisataa kun meidän piti lähteä harjoittelemaan puupyssyleikkejä. Koko tämän ajan Suomi on harjoitellut näitä asennon tekoja vuosi vuodelta kalliimmilla pyssyillä. Meille uskotellaan, että sen ansiosta perivihollinen ei ole hyökännyt kimppuumme.
”… Tulevaisuudenhaaveita, joiden järjettömyyden takasivat siniset silmät ja vastaitsenäistyneen maan -kansallisen toisen polven sivistyneistön pitkähköt -niskavillat.” Näin kirjoitti Väinö Linna viime kapinan -loppumetreillä. Silloinen sivistyneistö kauppasi Suomea natsi-Saksalle. Meillä on jo neljäs -sivistyneistösukupolvi sen jälkeen. Nuoria eteenpäin pyrkiviä, tarmokkaita tohtoreita ja muita dosentteja vahvistettuna muutamilla maksaläikkien patinoimilla, Helsingin Sanomien pää-kirjoitussivun ylänurkassa periskoopillaan menneisyyden taisteluhaudasta tähyilevillä Nato-apostoleilla. He olivat heti, kun tilaisuus tuli, valmiit kauppaamaan Suomen -itsenäisyyden EU:lle. Natolla on jo Suomessa oma ”kauttakulkusopimuksensa.” Nuorista tohtoreista en -tiedä, mutta vanhat ovat Führerinsä lukeneet. ”Liitto, -jonka tarkoitus ei ole myös sodan tarkoitus, on mieletön ja arvoton. Liittoja solmitaan ainoastaan taistelua -silmällä pitäen. Ja vaikka aseellinen välienselvittely tuntuisi vielä liiton solmimisen ajankohtana olevan kuinkakin kaukaisessa tulevaisuudessa, sotaisen selkkauksen mahdollisuus on yhtä kaikki sen sisäinen aihe ja syy.”
Kaskealan vaatimus resurssien lisäämisestä ase-varusteluun tarkoittaa sitä, että Suomessa on enemmän rahaa kuin viime vuosisadan puolivälissä ja että on aika ottaa löysät pois valtion kassasta. Muihin kohteisiin ei sitten välttämättä enää ole rahaa. Lockheed Martinin ihanat uudet leikkikalut ovat niin hintavia, että USA ja muut valmistajakonsortioon kuuluvat maat toivovat hartaasti myös Suomen maksavan osuutensa ostamalla uusia hävittäjiä. Nykyiset niin erinomaiset Hornetit ovat jyrisseet jyrinänsä seuraavan kymmenen–viidentoista vuoden kuluessa. Sitä ennen amiraalit tähyävät yhä kalliimpia asejärjestelmiä.
Suomen kansan turvana ei tarvita muuta väkivalta-koneistoa kuin rajavartiosto ja poliisi pikkukelmien pyydystämiseen. Asevarustelu tähtää osallistumiseen ylikansallisiin rosvoretkiin. Niihin osallistuminen tuo sotatantereiden kurjuuden myös Suomen kansan -keskuuteen.

Viljo Heikkinen
Kirjoittaja on vanhempi huoneenrakentaja
Lapinlahdelta.