Puolikas taivasta on äärimmäisen voimakas aikalaiskertomus valtavan suuresta oikeuden puutteesta maailmassa. Sukupuolten välinen epätasa-arvo saattaa tuntua pieneltä ja jo tarpeeksi huomiota saaneelta kamppailulta pohjoismaalaisen ja erityisesti miehen mielestä, mutta todellisuus on meidän omaa maailmaamme suurempi. Myös todella paljon raaempi.

Nicholas D. Kristof ja Sheryl Wudunn ovat toimittajapariskunta, jotka tuottivat kirjansa matkustellen ympäri maailmaa keräten tietoja ja tarinoita naisten asemasta.

Tällä hetkellä maailmasta puuttuu eri arvioiden mukaan noin 60–107 miljoonaa naista. Tämä johtuu naisiin kohdistuvasta systemaattisesta kulttuureihin rakentuneesta naisten syrjinnästä ja väkivallasta.

Kaikki väkivalta ei suinkaan ole fyysistä ja yhteiskunnan virallisissa rakenteissa piileviä lasikattoja. Pelkkä naisvihamielinen kulttuuri tappaa esimerkiksi Kiinassa satojatuhansia tyttövauvoja vuosittain. Luvut syntyvät jo siitä, miten äidit arvostavat tyttölapsiaan paljon enemmän kuin poikavauvojaan. Jos poika on sairas, viedään hänet heti sairaalaan, ja jos jokin lapsista tulee ruokkia hyvin niin ruoan saa poika. Tyttöjen kanssa odotetaan usein viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka, jolloin apu voi olla jo myöhäistä ja tyttövauvojen selviytyminen entistä vaikeampaa.

Seksiorjasta kuitti

Kirjassa käsitellään laajasti ihmiskauppaa, prostituutiota ja nykyistä orjuutta. Ostaessasi Kambodžasta tytön seksiorjaksi 100–200 eurolla voit halutessasi saada kaupasta kuitin takeeksi. Kirjan ehkä karmaisevinta ja inhorealistisinta luettavaa ovat kuitenkin Afrikan syvät arvet ja seksuaalisen väkivallan arkisuus. Etelä-Afrikassakin, joka on Afrikan mantereen kehittyneimpiä valtioita ja jossa tätä kirjoitettaessa pelataan jalkapallon maailmanmestaruuskisoja, 21 prosenttia naisista ilmoitti joutuneensa raiskatuksi viimeistään viisitoistavuotiaana. Erityisesti synnyttämisen vaarallisuus kehittyvissä maissa ilman minkäänlaista terveydenhuoltoa sekä synnytyksestä seuraavat, yhteisössä stigmatisoivat vammat – kuten fisteli – nousevat kirjassa väkevästi esiin naisten suulla.

Puolikas taivasta ei kuitenkaan tyydy vain maalailemaan epätoivoa ja maailman tuskaa seinille. Lukijan onneksi kirjaan on periamerikkalaisella positiivisuudella kerätty myös tarinoita onnistumisista, kehityksestä ja rohkeista naisista, jotka vastoin kaikkia oletuksia pystyivät muuttamaan maailmaa. Pala palalta. Kristofin ja Wudunnin valitsemat avustuskohteet ja projektit, joita kirjassa kuvataan, ovat lähes kaikki yhdysvaltalaisia ja ruohonjuuritason toimijoita, jotka lienevät olleen heille helpoiten lähestyttäviä. Kirjoittajat eivät myöskään salaile omaa mielipidettään siitä, miten suuri osa kehitysapuun suunnatuista avustuksista tai projekteista on epäonnistunut tai jopa huonontanut autettavien elintasoa. Paikallisista yhteisöistä itsestään lähtöisin oleva ruohonjuuritason aktiivisuus on merkittävämpi ja tehokkaampi tapa toimia kuin ulko- ja ylhäältäpäin ohjattu kehitysapu.

Puolikas taivasta on erittäin luettava ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Mielenkiintoiset ja vivahteikkaat esimerkit rytmittyvät hyvin. Kirjoittajat omien havointojen tekijöinä, toimijoina sekä kertojaäänininä eivät nouse liiaksi itse tarinoiden tai informaation edelle. Vaikka kirjan objektiivisuudesta voisikin jotain kyseenalaistaa, tuodaan siinä esiintyvät ihmiset niin lähelle lukijaa, että kyynisempikin alkaa vaatia oikeutta ja tulee vihaiseksi: Lue tätä sydämelläsi ja sydämesi huutaa oikeutta. Tunteisiin vetoaminen on oikein, jos nyky-yhteiskuntien mekanismien järki- ja oikeudentaju on himmennyt.

Henri Salonen

Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn: Puolikas taivasta.

Like & Unifem 2010.