Viime kuukausina USA lähimpine liittolaisineen on merkittävästi lisännyt sotaista retoriikkaansa Irania kohtaan. Lisäksi useiden raporttien mukaan USA:n sotavoimat ovat jo kauan suunnitelleet hyökkäystä Iraniin. Maan sanotaan olevan ”raivohullun” johtama ”terroristivaltio”, joka kehittelee ydinaseita voidakseen tuhota Israelin. Kuitenkaan Iran ei ole todellinen uhka kenellekään, ei myöskään Israelille.

Kolme vuotta kestäneiden Iranin ydinlaitosten kansainvälisten tarkastusten jälkeen Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) johtaja Mohamed ElBaradei on todennut kerta toisensa jälkeen, etteivät tarkastajat ole löytäneet viitteitä siitä, että Iranilla olisi salainen ydinaseohjelma. USA:n painostamana hän on myös todennut, ettei hän voi olla aivan varma, etteikö tällaista ohjelmaa siitä huolimatta voisi olla – mikään ei vain viittaa siihen! Huolestuneet länsimaat ovat tulkinneet tämän tarkoittavan sitä, että Iran ei ole noudattanut kansainvälisen ydinsulkusopimuksen sille asettamia vaatimuksia, vaikka todellisuudessa IAEA ei ole kertaakaan sanonut Iranin rikkoneen mitään sen laillisia velvoitteita. ElBaradei on useaan otteeseen pyytänyt kiistan osapuolia hillitsemään retoriikkaansa, koska hän ei näe mitään syytä, miksi kriisiä ei voisi ratkaista diplomaattisesti.

Mihin Iran on syyllinen?

Iran ja USA tekivät yhteistyötä Afganistanissa vuonna 2001 kukistaessaan Afganistanin Taliban-hallinnon. Iranissa tämän toivottiin johtavan siihen, että maat kävisivät kahdenkeskisiä neuvotteluja, joissa voitaisiin ratkaista kaikki niiden keskinäiset ongelmat diplomaattisesti. Kiitoksena yhteistyöstä USA:n presidentti Bush julisti seuraavan vuoden alussa Iranin kuuluvan ”pahuuden akseliin”. Keväällä 2003 Iran pyrki jälleen kahdenkeskisiin neuvotteluihin Washingtonin kanssa koska katsoi, että maiden tavoitteet Irakissa olivat varsin samankaltaiset. USA torjui taas kaikki lähentymisyritykset. Suhteet ovat tähän asti edenneet samalla linjalla: Iran toivoo neuvotteluja, joissa sen kerrotaan olevan valmis käsittelemään kaikkia maiden välejä hiertäviä kysymyksiä, myös Iranin ydinohjelmaa sekä jopa Iranin ja Israelin välisten suhteiden normalisointia. USA ilmoittaa kieltäytyvänsä kaikista kahdenvälisistä neuvotteluista ja pyrkivänsä eristämään Iranin.

Iranin uhkaa pidetään yleisesti länsimaissa suurena, koska maan presidentin Mahmud Ahmadinejadin sanotaan uhanneen ”pyyhkäistä Israel kartalta”. Tämä on kuitenkin väärä käännös siitä, mitä Ahmadinejad todellisuudessa sanoi; persian kielessä ei edes ole ”pyyhkäistä kartalta” -idiomia. Puheessaan Ahmadinejad lainasi ajatollah Khomeinin lausuntoa, jonka mukaan al-Qodsia (Jerusalemia) miehittävä hallitus tulee poistaa. Samalla hän sanoi myös, että Palestiinan konfliktissa ei ole kyse juutalaisten ja arabien välisestä konfliktista. Iranin johto ei ole sanonut aikovansa tuhota Israelia ja tappaa juutalaisia; kyseessä on pikemminkin muslimimaissa suosittu retoriikka, jossa palestiinalaisten kamppailulle oikeuksiensa puolesta annetaan moraalista tukea.

Tulee myös muistaa, että Ahmadinejad ei päätä Iranin ulkopolitiikasta. Maan korkein hengellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei on ollut ylin päätöksentekijä vuodesta 1989, ja koko hänen vallassaoloaikanaan Iranin käytännön ulkopolitiikka on ollut varsin johdonmukaista ja rauhanomaista, huolimatta radikaalista islamilaisen vallankumouksen perusarvoja kunnioittavasta retoriikasta. Iran ei ole hyökännyt tai sanonut aikovansa hyökätä minnekään sen rajojen ulkopuolelle. Toisin kuin länsimaissa yleisesti ajatellaan, Iranin ulkopoliittinen eliitti on varsin käytännölllisesti ajattelevaa eikä pyri aloittamaan suurta Hyvän ja Pahan välistä taistelua. Presidentti Ahmadinejadin radikaalit lausunnot ovat populistista retoriikkaa, joka ei kuvaa valtaa tosiasiassa pitävän eliitin näkemyksiä.

Onko Israel vaarassa?

Huolimatta siitä, että Israelin johto on sanonut Iranin olevan suurin uhka juutalaisvaltion olemassaololle, pragmaattiset israelilaiset analyytikot eivät ole lainkaan tätä mieltä. Israelin johtava sotahistorioitsija Martin van Creveld kirjoitti huhtikuussa USA:n juutalaisyhteisön Forward-lehdessä, että ”kun sotilaalliset voimasuhteet otetaan huomioon, ei voida väittää, että Iran olisi uhka Israelille, vaikka sillä olisi ydinaseita”. Mikäli Iran hyökkäisi Israelia vastaan, Israel voisi hänen mukaansa muuttaa Teheranin radioaktiiviseksi autiomaaksi, ja iranilaiset tietävät tämän hyvin. Van Creveld kirjoittaa myös, että hyökkäyksen Iraniin tulisi perustua USA:n tiedustelutietoihin sen ydintutkimuslaitoksista ja lisää, että ”joka uskoo sanankin mitä he [tiedustelupalvelut] sanovat – saati sitten perustaa päätöksentekonsa tähän ’tietoon’ – on varmasti järjiltään”.

Taloudelliset tekijät

Öljystä on viime vuosien aikana tullut kalliimpaa kuin moni osasi kuvitellakaan. Maailman öljyntuotanto on saavuttanut rajansa, ja on epätodennäköistä, että se voisi nykyisestä enää merkittävästi kasvaa. Mikäli Iran, joka tuottaa vientiin 2,5 miljoonaa barrelia päivässä, katkaisisi viennin tai edes vähentäisi sitä, öljyn hinta voisi nousta niin korkealle, että maailmantalous ajautuisi kriisiin. Todennäköisesti sotilaallisella hyökkäyksellä olisi juuri tällainen vaikutus. Toisaalta tällä hetkellä Iranin öljyä käyttävät hyväkseen etenkin Kiina ja Japani, jotka ovat tehneet Teheranin kanssa jättisopimuksia, samalla kun USA on pyrkinyt eristämään Iranin. Viimeisten tietojen mukaan Iran on myös ilmoittanut avaavansa toukokuussa oman öljypörssinsä, jossa raaka-aineet on tarkoitus hinnoitella euroissa. Tämä voi uhata USA:n dollarin asemaa maailman reservivaluuttana. Merkittävää on myös, että dollari on heikentynyt jo viime viikkoina selvästi. Syynä tähän on todennäköisesti se, että USA:n Federal Reserve ei ole enää maaliskuun jälkeen julkaissut ns. M3-tiedotetta eli kaikkien maailmanlaajuisessa liikenteessä olevien dollarien määrää. Monet maat ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä dollarin nykytilaan ja vihjanneet luopuvansa ainakin osasta dollarireservejään.

On vaikea ajatella, että USA:n mahdollisen hyökkäyksen syynä ei olisi Iranin öljyn ja kaasun kontrollointi ja sen sotilaallisen aseman vahvistaminen entisestään Lähi-idän alueella. Yhtä vaikea on ajatella, että USA pitäisi realistisena edes Iranin strategisesti tärkeiden osien miehitystä; Iran on varautunut hyökkäykseen eikä ole lainkaan niin heikko kuin Irak vuonna 2003 tai kun Saddam Husseinin Irak pyrki valtaamaan Iranin öljyalueet 80-luvulla. Lienee selvää, ettei Kiina katselisi toimettomana, kun USA ryöstää Iranin öljykentät. Kiinan talous on melko riippuvainen Iranin öljystä ja maa on ilmoittanut vastustavansa kaikkia Iranin-vastaisia talouspakotteita, sotilaallisesta hyökkäyksestä puhumattakaan.

Mikäli USA todellakin hyökkää Iraniin, ydinasein tai ilman, se johtaa ennennäkemättömään maailmanpoliittiseen ja -taloudelliseen kriisiin. Hyökkäys voi pahimmillaan johtaa vuosikausia kestävään suursotaan, joka vaatii valtavat määrät ihmisuhreja ja leviää koko Lähi-itään, tai mahdollisesti jopa koko maailmaan. On epätodennäköistä, että maailma voisi edes suhteellisen pienen mittakaavan ilmapommituksen jälkeen palata entiselleen. Räikeä ja laiton sotilashyökkäys veisi koko kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän uskottavuuden lopullisesti ja provosoisi kaikkia öljyntuojamaita pyrkimään turvaamaan niille elintärkeiden raaka-ainevarojen saatavuuden keinolla millä hyvänsä.

Teksti Jussi Sinnemaa