Positiivisen energian kasvattaja

Haastattelen kuumana kesäpäivänä nuorta sympaattista naisartistia Johanna Louhivuorta, Yonaa. Yona, mikä meninki?

“Hyvä, vähän allergiat vaivaa. Nokkonen auttaisi, mutta pariin päivään en ole sitä syönyt. Heti olo pahenee. Muuten erittäin hyvä. Orkan kanssa ollaan keikkabussissa matkalla Ouluun. Välillä pysähdellään uimaan.”

Helsingin Lammassaaressa asuva Yona aikoo viettää kesänsä osittain keikoilla.

“Meillä on mökki Pohjanmaalla. Ja Lammassaari on ihana paikka. Luonnossa oleminen on minulle vähän kuin elinehto. Lapsenakin juoksin paljon metsässä. Joskus menee keikoilla ja kaupungissa niin lujaa, että on tärkeää, että pääsee välillä rauhallisempaan paikkaan.”

Itävallassa helluntailaisperheeseen syntynyt Yona kuvailee itseään “pirtsakaksi pimuksi”.

“Itseään on vähän vaikea analysoida. Olen monenlainen ja risteillyt erilaisten maailmojen välillä.”

Kun lukee naisesta tehtyjä haastatteluja, helluntailaistausta nousee yleensä aina esiin.

“Totta kai se vaikutti elämääni. Lapsuuteni oli onnellinen. Ei se jättänyt mitään ikäviä varjopuolia. Siinä yhteisössä oli hyvä kasvaa, eikä mua ole koskaan pakotettu uskomaan mihinkään. Nyt olen itse valinnut uskoni, ja kyllä vanhempani sitä hiljaisesti kunnioittavat.”

Mihin uskot nykyään?

“On erilaisia ulottuuvuuksia, monia eri tietoisuuden ja henkisyyden tasoja. Olemme tässä maailmassa yhdessä. Maailmassa on paljon enemmän kuin mitä me nähdään. Uskonto on kaukana uskosta. Uskonto on instituutio, ja usko on ihmisen henkilökohtainen asia.”

Suomessa voi toteuttaa itseään

Yona on valmistunut Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta. Hänen ensimmäinen kokopitkänsä Pilvet liikkuu, minä en julkaistiin viime vuonna. Levyä on soitettu ahkerasti radiossa ja se on saanut paljon positiivista palautetta. Levy sisältää vaikutteita folkista, jazzista, iskelmästä ja virsistä. Yona kertoo ryhtyneensä muusikoksi, koska hänellä oli siihen mahdollisuus.

“Mulla on ollut hyvä tuuri. Asun maassa, jossa voin tehdä mitä huvittaa. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole sitä mahdollisuutta. He ovat vaan syntyneet keskelle köyhiä oloja. Esimerkiksi monilla romaneilla ei ole mahdollisuutta samalla tavalla elää musiikilla. Intian dalitit syntyvät kastittomiksi. Heillä ei ole mitään, ei edes omaa syntymäpäivää. He eivät voi ikinä tehdä mitään. Suomessa ihmiset voi tehdä mitä vaan, pienellä vaivannäöllä pääsee toteuttamaan itseänsä.”

Yonalla oli pienenä kotona piano ja hän lauloi paljon seurakunnassa. Yläasteella opettajat alkoivat ehdotella, että kannattaisi mennä musiikkilukioon. Yona meni ja päätti haluavansa tehdä musiikkia.

“En kysellyt mitään lupia. Se huvitti itseäni. Ei mua koskaan kukaan ajanut tekemään musaa. Itse halusin.”

Ajattoman Yona-soundin takana on useita vaikuttajia. Musiikillisia esikuvia on ollut niin paljon, että Yonan on vaikea luetella yksittäisiä artisteja. Nick Drake ja Tom Waits nousevat esiin.

“Kotona ei kuunneltu paljon musaa. Enemmän kyse on tunnelmista pään sisällä. Musiikki tulee sitten perässä tukemaan tekstiä.”

Yona sanoittaa itse kappaleensa. Monet nykyartistit eivät halua ottaa musiikillaan kantaa, ja Yonan mielestä se on erikoista. Hän toteaa, että jos on mahdollista vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin, niin mielellään hän sen tekee musiikkinsa kautta.

“Ei viestin tarvitse olla poliittista. Voi kasvattaa positiivista energiaa. Se on mielestäni jopa muusikoiden velvollisuus. En näe mieltä vain sheikata persettä.”

Mitä ajattelet Suomen hip hop- ja reggaekulttuurista?

“Siellä on tosi paljon hyviä juttuja. Mutta kyllä räppärit vois puhua muustakin kun dokaamisesta ja pilvenpoltosta. Monet muksut kuuntelee niitä. Niille voi kertoa mitä haluaa, mikä itselle on luonnollista.”

Suomessa on liikaa suomalaisia

Matkustaminen avartaa, ja Yona kertookin reissaavansa, kun taloudellinen tilanne sallii.

“Myös Suomessa voi tutustua eri kulttuureihin ja mennä vaikka maahanmuuttajien bileisiin”, hän ehdottaa. “Suomessakin riittää nähtävää ja koettavaa. Ihmiset toivottaa aina amerikkalaisen kulttuurin tervetulleeksi. Mutta kun tulee pari afrikkalaista rumpujen kanssa, niin ollaan järkyttyneitä. Ollaan aika kaksinaamasia. Amerikkalainen kulttuuri koetaan suomalaisena.”

Onko perussuomalaisten vaalijytky lisännyt rasismia?

“Vaikea sanoa, kun on mennyt vielä niin vähän aikaa. Suomi on aina ollut sisäsiittoinen ja rasistinen maa. En tunne rasisteja. Perheeni ei ole rasistinen. Inhoan rasismia ja se saa minut raivon valtaan. Se on oikeastaan ainoa asia, joka saa minut oksentamaan.”

Mitä tarkoittaa suomalaisuus?

“Jos puhutaan perussuomalaisesta tyypistä, se on vähän niinku luolamiesmeininkiä, jopa pelkoa, eräänlaista alemmuudentunnetta. Se on junttiutta. Yksinkertaista ajattelua. Idiotismia.”

Yonan mielestä Suomessa ei ole liikaa maahanmuuttajia. Pikemminkin on liikaa suomalaisia, jotka tarvitsevat “hirveästi kaikkea”.

“Maahanmuuttajat tarvitsisivat vain pienen paikan, jossa voisivat tulla toimeen. Ja meillä ei muka ole resursseja auttaa.”

Romanikysymys kuumentaa Yonan tunteita.

“Ihmisillä on romaneista ihmeellinen ja mystinen käsitys. Ihan kun he ajelisivat iloisessa karavaanissa kaupungista toiseen. Todellisuudessa he ovat elintasopakolaisia, jotka eivät tule kotimaassaan toimeen. He on EU:n jäseniä, ja heillä on oikeus tulla Suomeen. Onhan siellä tietty ikäviäkin asioita, kuten rikollisuutta ja muuta. Muutoksen pitäisi silti lähteä meistä, joilla on resurssit muutokseen. Ei pitäisi syyttää niitä, jotka ovat tavallaan uhreja.”

Yona korostaa, että kyse on yhteisvastuullisesta ja sinänsä yksinkertaisesta asiasta, joka meidän kaikkien pitää ratkaista.

“Pitäisi vaan tutustua heihin ja ottaa selville, mikä meininki. Sama pätee muihin maahanmuuttajiin. Kyllä he varmasti kertovat, mitä kuuluu. Parempi mennä kysymään kuin pohtia itse omien mielikuvien varassa. Ketä se kerjääminen haittaa, sekö on iso ongelma?”

Yona arvelee, että islamvastaisuus on Suomessakin lisääntynyt. Hän pitää sitä yhtä surullisena ja junttimaisena kuin muutakin tietämättömyydestä kumpuavaa muukalaisvihaa. Hänen omat kokemuksensa muslimeista ovat hyvät ja lämpimät.

Laulaja tunnustaa, ettei uskalla seurata päivänpolitiikkaa. Natoon liittymiselle hän kuitenkin sanoo tiukan ein.

Mistä sitten hankit tietoa?

“Mulla on muutamia hyviä lähteitä. Ihmiset ympärilläni, joiden kauttaa kuulen. Jos kiinnostun jostain asiasta, otan sitten selvää itse.”

Loppukevennykseksi Yona antaa musiikkivinkkejä Rauhan Puolesta -lehden lukijoille. Suomalaisista artisteista hän suosittelee Puppa J:tä, Anna Puuta ja Super Jannea, ja ulkomaisista Oumou Sangaréa.

Karim Maiche