Marika Lohi ei näe rauhantyötä idealismin silmälasien läpi. Asioihin pitää puuttua selvittämällä epäkohtiin liittyvät faktat ja ryhtymällä toimeen, sillä ihmiset vaikuttavat yksilöinä yhdessä ja erikseen. Vakaintakin rauhaa pitää pienin, konkreettisin teoin puolustaa joka hetki.
Rauhanpuolustajien Helsingin-toimiston fasadipuolella sijaitsee reilun kaupan tuotteita myyvä Tähti-kauppa, jonka takahuoneesta välillä singahtaa hento nainen. Hän on Tähden kirjanpitäjänä toimiva Marika Lohi, joka on eettisen rahoituslaitoksen Merkurpankin yhteyshenkilö Suomessa. Konkretiaa omana toimintatapanaan korostavalle Lohelle työ vaihtoehtoisen rahoittamisen parissa antaa mahdollisuuden katsoa maailmaa ja yhteiskuntaa eri kulmista.
”Pienyritysten ja yhteisöjen kanssa tekemisissä oleminen antaa laajan kuvan yhteiskunnasta, siitä keitä siellä toimii ja ennen kaikkea millä tavalla”, kertoo Lohi. Merkurpankki on yleishyödyllinen luottolaitos, joka rahoittaa ekologisia ja sosiaalisia kulttuurihankkeita. Pankin tehtävä on antaa sijoittajille tietoa siitä, miten heidän rahansa käytetään ja miten pankki sijoittaa rahat eteenpäin. Pankin rahoittamien hankkeiden takana on yleensä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella haluavat parantaa ja muuttaa omaa yhteisöään ja yhteiskuntaa.
”Merkurissa on sama idea kuin reilussa kaupassa, ihminen näkee koko sijoitusketjun, sen minne rahat menevät”, Lohi kertoo.
Marika Lohi toimi jo opiskeluaikanaan vapaaehtoisena Helsingissä Maailmankaupassa. Eri kulttuureista kiinnostuneena hän matkasi maailman ympäri. Intiassa Lohi tutustui paikallisten naisten 1980-luvulla mikroluotoilla perustamiin hankkeisiin. Niistä oli kasvanut kukoistavia yrityksiä, jotka valmistivat värikkäitä ja laadukkaita tekstiilituotteita.
”En usko, että me täältä pystymme kauheasti auttamaan muuten kuin ostamalla paikallisten yrittäjien tuotteita ja maksamalla niistä kunnon hinnan. Mutta säälistä ei pidä ostaa. Kauppaa kannattaa käydä, jos tuotteet ovat laadullisesti riittävän hyviä. Reilun kaupan tuotteissa on välillä laatuongelmia, kuten muissakin tuotteissa. Minusta hyvä periaate on, että huonolaatuisia tavaroita tuottavia yrityksiä ei pidä väkisin pitää hengissä.”
Rauhaankin tarvitaan esimerkkejä
Marika Lohen näkemys siitä, miten ihmiset voisivat rauhassa ja turvassa elää maapallolla, on individualistis-yhteisöllinen.
”Ihmiset luovat systeemin, kaikki lähtee meistä itsestämme. Meillä on mielikuva, että kun olemme töissä organisaatiossa, meidän pitää käyttäytyä siellä kuten organisaatiossa kuuluu eikä yksilöinä. Mutta jos käyttäytyisimme yksilöinä, voisimme joka päivä kyseenalaistaa epäkohtia, esimerkiksi jossakin firmassa voitontavoittelun.”
Mitähän firman pomo siihen sanoisi?
”Me voimme tehdä hyväksi minkä tahansa systeemin, se riippuu meistä, tässä palataan meihin yksilöinä ja ryhmässä toimimiseen. Me vaikutamme siihen millaisia organisaatioita rakennetaan ja millaisia ihmiset ovat yhdessä.”
Ryhdymme ratkomaan rauhantyöhön haastavuutta tuovia kysymyksiä. Jäsenet ovat kenties kiireiltään passiivisia, media ei kiinnostu, asevarustelu kiihtyy, sodan ja rauhan asiat vaikuttavat liian massiivisilta, voiko niihin edes vaikuttaa? Pienet saavutukset tuntuvat jäävän jättiläiskengin ylitsemme kävelevien uusien ongelmien alle. Marika Lohi napittaa sirkeillä silmillään ja täräyttää:
”Pointti ei ole se, nappaako media tämän tai tuon aiheen, siihen ei koskaan pysty vaikuttamaan. Tekee vain parhaansa, on rehellinen ja aidosti oikean asian takana. On illuusio argumentoida asiasta niin, että nämä asiat ovat niin suuria ettei niihin voi vaikuttaa. Me kaikki olemme yksilöitä ja toimimme ja vaikutamme myös yksilötasolla. Jos meillä on jossakin kummilapsi joka tuellamme pääsee kouluun, silloin olemme jo auttaneet. Yksilöitä pitää auttaa myös, ei pidä ajatella ettei tämä asia näin muutu.”
Kun teatteri-ilmaisun opettaja Ulla Tarvainen ja steinerkasvattaja Tiina Kuisma kymmenen vuotta sitten perustivat Rauhanliiton rauhankoulun, myös Marika Lohi oli toiminnassa mukana. Rauhankoulun ajoilta hänelle on jäänyt mieleen erityisesti eräs tietty siellä kuultu ajatus.
”Rauhankoulussa oli ryhmä, jonka nuorilla oli oppimisvaikeuksia. Kysymykseen ’mitä ihminen tarvitsee voidakseen elää rauhassa’ yksi nuorista vastasi: Esimerkkejä. Hän oli tajunnut tämän jo lapsena ei niin kovin helpon elämänsä kautta.”
Tarkoitus ei pyhitä keinoja
Venäjään kuuluvassa Ingushiassa murhattiin 31.8. riippumattoman verkkolehden perustaja Magomed Jevlojev. Murhan taustalla väitetään olevan tasavallan presidentin Murat Zjazikovin, jota Jevlojevin toiminta ei miellyttänyt. Marika Lohi oli 4. syyskuuta Tehtaankadulla Venäjän suurlähetystön edessä muistuttamassa muiden mielenosoittajien tavoin sananvapauden merkityksestä. ”Havahduin Venäjän tilanteeseen toimittaja Anna Politkovskajan kirjoja lukemalla. Toimittajat siellä ovat työssään aika yksin, ja vaatii suurta rohkeutta kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti näkemistään asioista ja epäkohdista. Tehtaankadulla toimittaja Oksana Tshelysheva [joka työskentelee parhaillaan Suomessa PEN-järjestön turvapaikkakirjailijana] sanoi, että monet venäläiset toimittajat ovat kirjoittaneet siitä mitä Venäjällä nykyään tapahtuu. Eurooppalaiset saavat syyttää itseään, jos sulkevat silmänsä ja korvansa.”
Tiedosta ei ole pulaa siitäkään huolimatta, että eri tahot Venäjällä yrittävät tukahduttaa riippumattoman tiedonvälityksen.
”On tietenkin oltava myös kriittisiä”, Lohi muistuttaa. ”Pitää itse ottaa asioista selvää, ja tämä pätee myös kansalaisjärjestötoimintaan. Oma vastuu on siinä, että jaksaa ottaa asioista selvää ja että puhuu oikein, että faktat ovat kohdallaan. Toisaalta me kansalaisjärjestöissä emme välttämättä ole ammattilaisia. Kaikille sattuu virheitä, ne pitää vain tunnustaa ja yrittää korjata ja tehdä parhaansa olemassa olevilla aikaresursseilla.”
Yhdestä asiasta Marika Lohi pitää tiukasti kiinni.
”Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Aikomus on tärkeä, se, että aidosti seistään asian takana. Mutta ei keinoilla millä hyvänsä.”
Tästä pääsemmekin Irakiin.
”Kukaan ei ole oikeutettu ’vapauttamaan’ ketään. Ei ollut oikein että USA meni Irakiin. Mutta Saddam Husseinin lähtö oli hyvä. Olin mukana ensimmäisissä USA:n hyökkäystä vastustaneissa mielenosoituksissa, mutta käytyäni Irakissa vuonna 2003 – Hussein oli juuri saatu kiinni – muutin mieleni. Maa oli elänyt hänen terrorinsa alla riittävän kauan. Mutta en voinut enää osallistua vaatimuksiin USA:n joukkojen poisvetämisestä tuolloin, koska maa olisi ajautunut kaaokseen, sisällissotaan.”
Loppujen lopuksi, kuten Lohi toteaa, vain irakilaiset itse voivat ongelmansa ratkaista.
”Vihankierteiden purkaminen on vaikeaa, siksi niitä pitää vastustaa koko ajan”, Marika Lohi sanoo päättäväisesti. ”Esimerkiksi sitkeän Palestiinan kysymyksen ratkaisu saattaisi avata monia muita umpisolmuja ja viedä neuvotteluja muissa konflikteissa eteenpäin.”
Teksti ja kuva Anu Harju
