Pelkkä ajatus päivästä ilman sotaa on pysäyttävä. Tällaista päivää vietettiin ensimmäisen maailmansodan keskellä jouluna 1914. Eräällä eturintamalla saksalaiset, ranskalaiset ja skotlantilaiset sotilaat tekivät yhdessä täysin omavaltaisen välirauhan, joka kesti jouluyön ja joulupäivän. Sotilaat tapasivat toisiaan ei-kenenkään-maalla, paiskasivat kättä ja toivottivat toisilleen hyvää joulua. Järjetön sota haluttiin unohtaa edes hetkeksi. Tapahtumista on tehty muun muassa elokuva.

Rauhantyötä tehdään, koska sodattomia päiviä vietetään maailmalla liian harvoin. Niin kuin ihmisoikeuskysymyksissä ei tunneta rajoja, ei niitä pitäisi tuntea rauhantyössäkään. Muualla maailmassa tapahtuvat asiat koskevat myös meitä, eikä pelkästään siitä syystä, että on ajankohtaista ja tärkeää pohtia missä konflikteissa suomalaisetkin ovat mukana suoraan tai epäsuorasti. Tässä lehdessä kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petman pohtii Suomen osallisuutta sotiin, joiden oikeudellinen perusta on hatara.

Ensi vuonna pääsemme taas vaaliuurnille eduskuntavaalien yhteydessä. Rauhanpuolustajien vuoden 2007 toiminnan painopistealueita ovatkin eduskuntavaalit ja niiden yhteydessä käytävä turvallisuuspoliittinen keskustelu. Korostamme eduskuntavaalien merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisissa valinnoissa – kansalaisten on oleellista tietää ehdokkaiden kanta erityisesti Nato-jäsenyyteen. Rauhankasvatus on ensi vuonna esillä sellaisella teemalla, josta keskustellaan aivan liian vähän ja josta on saatavilla niukasti tietoa. Tarkoituksena on nostaa esiin yhteistyössä muiden tahojen kanssa väkivaltaisten tietokonepelien vaikutukset lapsiin ja rinnastaa kysymystä lapsisotilaiden kohtaloihin maailmalla. Tässä muutama poiminta tulevasta, mutta toimintasuunnitelmassa on toki esillä muitakin osa-alueita. Niitä voi pian käydä vilkaisemassa nettisivuiltamme.

Tampereella lanseerattiin ”nopean toiminnan pasifistit” -käsite paikallisten pulujen toimesta. Marraskuussa pidetyn EU-kokouksen yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa kannettiin pahvista tehtyjä isoja kyyhkysiä, joissa oli kyseinen teksti. Niiden takana oli hyvä kulkea, jo siitäkin syystä että näitä joukkoja tarvitaan! Samaisen marssin muutamissa huudoissa imperialisteja kehoitettiin hukkumaan vereen. Tässä kohtaa allekirjoittanut siirtyi vieläkin lähemmäksi nopean toiminnan pasifisteja. Rauhantyön rauhanomainen retoriikka ja ulostulo on tärkeää, siitä on pidettävä kiinni!

Lehden toimituksen puolesta kiitän lukijoita ja lehden tekoon osallistuneita aktiiveja! Jatketaan rauhantyötä yhteistuumin myös ensi vuonna!

Maisa Kuikka