”Holokausti on Israelin uusi uskonto.” Näin hämmensi Haaretz-lehden veteraanitoimittaja Danny Rubinstein suomalaisia opetusalan ammattilaisia viime lokakuussa. Luennon aiheeksi oli otsikoitu israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti.
Jerusalemilaisen hotellin pommisuojassa pidetty luento oli liimattu osaksi kymmenpäiväistä seminaaria, jossa israelilaiset huippuasiantuntijat opastivat, millaiseksi holokaustia koskeva opetus tulisi räätälöidä. ”Liimaus” oli onnistunut, sillä ainakin minua hämmensi se, miten kauaksi pyhän maan alati paheneva olo onnistuttiin etäännyttämään luennolla, jossa keskityttiin tiukasti holokaustiin ja sen tulkintoihin. Palestiinan apartheid-turva-aita kohosi vain kymmenen kilometrin päässä…
Harvalla eurooppalaisella oli kanttia protestoida 60 vuotta sitten, kun siionistijohto julisti mahdollisimman puhtaan juutalaisvaltion tarjoavan juutalaisille parhaan turvan. Moni muukin halusi uskoa tähän. 20. vuosisadan hirvittävimmän tapahtumasarjan seurauksena Eurooppa poti – tai ainakin oli potevinaan – rajua holokaustista krapulaa.
Palestiinalaisten turvattomuus ei voi lisätä juutalaisten turvallisuutta. Israelin itsenäisyyden kääntöpuoli oli katastrofi, al-Nakba, eli 720 000 palestiinalaisen karkottaminen tai pelottelu kodeistaan.
Aivan liian moni eurooppalainen tuntuu tuumaavan, että palestiinalaisten ”valikoituminen” juutalaisten kokemien kärsimysten korvausjärjestelyjen maksumieheksi on pieni hinta siitä, että juutalaisetkin saivat oman valtionsa.
Tänään juhlivan Israelin johto korostaa,15.5. että se on valmis Palestiinan luomiseen rinnalleen, ellei muuten niin pakon sanelemana. Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi itseään mainostava valtio pelkää nimittäin eniten demokratiaa. Pääministeri Ehud Olmert pelotteli äskettäin israelilaisia – siis juutalaisia israelilaisia – että jos kahden valtion malli romahtaa, uhkaa juutalaisvaltiota eteläafrikkalaistyylinen taistelu yhtäläisen äänioikeuden puolesta. Se merkitsisi Olmertin mukaan Israelin loppua.
Millaiseen pyhän maan ositukseen Israel sitten lupaa olevansa valmis? Virallisesti se puhuu mallista ”80 prosenttia meille ja 20 prosenttia teille”. Käytännössä israelilaiset pureutuvat päivä päivältä syvemmälle palestiinalaisten maille.
Vilkaisen eilistä Haaretz-lehteä netistä. Itsenäisyysjuhlien keskellä Olmertin kerrotaan antaneen luvan 600 uuden asunnon rakentamiseen Länsirannalle. Onko tämä syntymäpäivälahja israelilaisille, rauhanhierontaa vaiko kenties antisemitismin vastaista taistelua?
Israelin rauhanopposition grand old man Uri Avneri totesi hiljan maansa harjoittavan sellaista politiikkaa, että jokainen uusi sukupolvi arabeja vihaa Israelia enemmän kuin vanhempansa. ”Israel 60 vuotta – Palestiina 0 vuotta ” -asetelman hinta on kova, vaikka se jakautuukin niin monen maksettavaksi. Euroopan unionin viitisen vuotta sitten teettämän gallupin mukaan 59 prosenttia haastatelluista viidentoista EU-maan kansalaisista piti Israelia suurimpana uhkana niin maailman kuin myös Lähi-idän rauhalle.
Shimon Peres on syyttänyt Hamasia siitä, että se yrittää estää Palestiinan valtion luomisen. Tällaisilla puheilla voidaan hämätä maailmaa, mutta ne eivät tuo rauhaa Israelille.
Kiistämättä Iranin ydinaseuhkailut lujittavat holokaustia Israelin uskontona. Silti Israel tarvitsee mitä pikimmiten ”uskonpuhdistuksen” jo itsensä vuoksi. Sen toteutumiseen antavat toivoa uudet ja vanhat ”avnerit”, ne kaikki israelilaiset, jotka eivät usko puheisiin yksipuolisista pakkorauhoista.
Ai niin, unohdin lupaukseni pitää onnittelupuheen Israelille. Toivottaisin Israelille pikaista paranemista jo ihan itsekkäistä syistä.
Teksti Mikko Zenger