AKT:n ahtaajalakko on kuohuttanut mieliä tänä keväänä. AKT:stä on julkisuudessa tehty vastuuton häirikkö lakonuhkien vuoksi, vaikka kuljetusalan lakkokin jäi varsin lyhyeksi ja sen haitat taisivat olla selvästi vähäisemmät kuin VR:n liikenneongelmista aiheutuneet.
Työpaikkojen rauhantoimikunnan näkökulmasta ahtaajalakko näyttää kaikkea muuta kuin vastuuttoman avainryhmän ahneuden ilmentymältä, joksi se julkisuudessa on moneen otteeseen leimattu. Ensinnäkin lakko on alusta alkaen ollut kaikin puolin laillinen. Toiseksi työriidassa on aina kaksi osapuolta.
Palkansaajien etujen ajaminen on globalisaation ja integraation aikana todella haastava tehtävä. Kun työn-antajille on annettu mahdollisuus vapaasti toimia eri maissa, ammattiyhdistysliikkeellä on kussakin maassa kansallisella tasolla tavattoman suuri vastuu työsuhteen ehdoista. Kattavia sopimuksia tai yhteisesti sovittuja käytäntöjä ei ole. Kaiken lisäksi esimerkiksi eurooppalaisella tasolla ei neuvotteluosapuolia edes löydy.
Euroopan unionikaan ei jäsenmaiden yhteisiä pelisääntöjä saa aikaan, koska niiden käytännöt ovat kovasti erilaisia. Työehtojen hilaaminen lähemmäksi pohjoismaisia sopimuksia on suoraan sanoen mahdotonta. Lisäksi lähes kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa työehto-sopimusjärjestelmä eroaa meidän alakohtaisiin sopimuksiin perustuvasta järjestelmästämme siinä määrin, että tulos voisi olla Pohjoismaiden työntekijöille onneton.
Jotkut asiat ovat kuitenkin muualla paremmin. Palkansaajat ovat Suomessa tietysti havainneet, että keskimäärin ottaen työntekijöiden irtisanominen on meillä työnantajalle huomattavan paljon halvempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Tuoreessa muistissa on esimerkiksi Wärtsilän dieseltehtaan siirto Suomesta Italiaan, kun oli tarpeen supistaa ja keskittää tuotantoa, ja suomalaisista työntekijöistä pääsi halvemmalla eroon kuin italialaisista. Tai se, miten kalliiksi Nokialle tuli tehtaan siirtäminen Saksan Bochumista Romaniaan.
Nokian motiivina oli huippuhalvat tuotantokustannukset. Romanian ammattiyhdistysliitto syyttääkin nyt Nokiaa orjatyövoiman käytöstä. ”Orjuuden uusi muoto on, että Nokia yrittää saada romanialaiset tekemään töitä 60–70 tuntia viikossa”, sanoo ay-liiton johtaja Bogdan Hossu. Romanian ammattiliitto Cartel Alfa muotoilee nyt Nokian Jucussa avaaman kännykkätehtaan työlait ”orjuuden uudeksi muodoksi”. Hossu kuvailee Nokian käyttävän hyväksi Jucun tehtaan työläisiä ja yrittäneen vaikuttaa työministeriin, että työaikalaeista voitaisiin joustaa.
AKT:n lakko ja sen peruskysymys irtisanomissuojasta on nähtävä myös toiselta kannalta. Alkuvuonna nousi kova kohu työryhmistä, joiden toimeksiantona oli työurien pidentäminen ja keskimääräisen eläkeiän nostaminen noin kahdella vuodella. Talonpoikaisjärjen mukaan asiaan vaikuttaa ainakin kaksi asiaa: työntekijöiden irtisanomissuojan tuntuva parantaminen ja työssä jaksaminen. AKT on oikealla asialla pyrkiessään parantamaan irtisanomisturvaa vaikka se puhuukin epämääräisesti ”muutosturvasta”.
Meidänkin tulevissa tilaisuuksissamme on tarpeen keskustella siitä, miten suomalaiset yritykset toteuttavat paljon puhuttua yrityskulttuuriaan ja yhteiskuntavastuutaan niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolella. Suomen sosiaalifoorumissa 24.–25.4.2010 Helsingin Arbiksella tähän on tilaisuus.
Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.