Mitä tänään koulussa opit

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita uudistetaan parhaillaan. Tuntijako ja opetussuunnitelmaluonnokset herättävät ajoittain keskustelua. Erityisesti yritysmaailma on ottanut aiheeseen aktiivisesti kantaa maamme kilpailukyvyn ylläpitämisen nimissä. Nykyistä opetussuunnitelmaa on tutkittu myös rauhankasvatuksen näkökulmasta: opetetaanko sitä kouluissa ja millä tavalla?

Perusopetuksen uuden tuntijaon on määrä astua voimaan elokuussa 2016. Perusteet muodostavat kansallisen kehyksen, jonka pohjalta kuntien ja koulujen yksityiset opetussuunnitelmat laaditaan. Uudet opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan perusopetukseen on tulossa huomattavia muutoksia, muun muassa taito- ja taideaineiden määrää lisätään selvästi, samoin kuin draaman käyttöä opetusmenetelmänä useissa oppiaineissa. Tämänkaltaiset muutokset antaisivat oivan pohjan myös rauhankasvatukselle.

Laura Teikko haastatteli vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden laatijoita rauhankasvatuksen näkökulmasta tutkielmaansa Koulujen rauhankasvatuksen jäljillä. Teikko kirjoittaa, ettei rauhankasvatukselle ole olemassa kattavaa määritelmää, sillä käsitteen alle on yhdistelty erilaisia ohjelmia ja tavoitteita. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että osa haastatelluista näki edelleen rauhankasvatuksen osana Neuvostoliiton 1970- ja 1980-lukujen kommunistista propagandaa, suomalaisia 1960- ja 1970-lukujen vasemmistolaisia liikkeitä sekä veteraanien ja idealistien välistä konfliktia.

Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän romahdettua käsite alkoi kuitenkin vähitellen muuttua neutraalimmaksi. Historiallinen painolasti on silti edelleen läsnä, minkä vuoksi rauhankasvatusta pidetään epämuodikkaana teemana, eikä sitä ole suoraan mainittu opetussuunnitelman perusteissa. Tämä ei merkitse kuitenkaan rauhankasvatuksen täydellistä poissaoloa koululaitoksestamme, sillä useita siihen liittyviä teemoja käsitellään opetussuunnitelman perusteissa laajasti.

Rauhankasvatus on kokonaisvaltaista

Mitä rauhankasvatus sitten oikeastaan on? Eräänä viitekehyksenä rauhankasvatukselle voidaan pitää YK:n Cyberschoolbus-projektia, joka on laatinut aiheesta opetussuunnitelman. Siinä rauhankasvatuksen tavoitteina on pyrkiä vaikuttamaan oppilaaseen lisäämällä hänen tietoisuuttaan maailman ongelmista kuten sodista ja konflikteista, ympäristöongelmista, ihmisoikeuskysymyksistä sekä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta. Tämä tapahtuu esimerkiksi kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja kehittämällä sekä asenteita muokkaamalla.

Rauhankasvatus ei ole kuitenkaan vain opettamista, vaan myös oppilaan hyvinvoinnista huolehtimista. Siten asenteita on mahdollista muuttaa sisältä käsin. Unescon vuodelta 2005 peräisin oleva temaattisen rauhan malli kuvaakin rauhanomaisen ihmisen sellaiseksi, joka huolehtii sekä omasta että ympäristönsä hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti.

Joissain yhteyksissä rauhankasvatusta on ehdotettu myös erilliseksi oppiaineeksi. Tätä on kuitenkin kritisoitu, sillä rauhankasvatus rajautuisi näin yksinomaan tietoaineksen opettamiseksi. Edellisten YK:n mallien mukaisesti onkin pidetty mahdollisena sisällyttää rauhankasvatus osaksi jokaista oppiainetta, jolloin se otettaisiin esille sopivissa yhteyksissä. Vaikka tällaisen menetelmän mahdollisena heikkoutena voidaan pitää rauhankasvatustyön jakautumista eri opettajille, tällainen lähestymistapa saattaisi olla mielekkäämpi, sillä rauhankasvatus poikkeaa kokonaisvaltaisen luonteensa vuoksi koulun muista opiskeltavista oppiaineista. Opetussuunnitelman perusteissa käsitelläänkin hyvin monia rauhankasvatukseen perustuvia arvoja sekä tavoitteita, ja rauhankasvatuksen keskeiset arvot sisältyvät sellaisenaan perusopetuksen arvopohjaan.

Itsenäisen ajattelun tärkeyttä korostettava

Teikon tekemistä haastatteluista käy ilmi, ettei opetussuunnitelman perusteiden laatijoiden käsitys rauhankasvatuksesta ollut yhtenevä. Ensimmäisenä rauhankasvatus assosioitiin suppeaan rauhan käsitykseen eli väkivallan puuttumiseen. Samanaikaisesti tällainen näkemys rauhankasvatuksesta nähtiin kuitenkin myös riittämättömänä. Yleisesti sotilaallisia turvallisuusuhkia ei pidettykään haastatteluissa keskeisinä, sen sijaan väkivallan katsottiin piiloutuneen yhteiskunnan rakenteisiin sekä yksityiselämään, mikä näkyy muun muassa perheväkivallan lisääntymisenä. Huomattavasti tärkeämpänä pidettiin ympäristön tuhoutumiseen liittyviä uhkia, minkä vuoksi rauha ja ympäristö linkitettiin vahvasti toisiinsa. Monet haastatteluissa ilmi tulleista teemoista olivatkin varsin yhteneviä YK:n hankkeen ja tavoitteiden kanssa, vaikka painotukset poikkesivatkin jonkin verran toisistaan.

Erityisinä ongelmakohtina rauhankasvatuksen kannalta on Teikon mukaan pidetty väkivaltaa mediassa ja tietokonepeleissä, koska ne vääristävät maailmankuvaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää kannustaa oppilaita kriittiseen ja ennen kaikkea itsenäiseen ajatteluun. Myös tämä sopii hyvin yhteen YK:n hankkeen kanssa, jossa tiedoilla ja taidoilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin.

Käytännön soveltaminen vaikeaa

Vaikka rauhankasvatustyötä pidettiin sinänsä tärkeänä, osa haastatelluista koki Teikon mukaan aihekokonaisuudet varsin irrallisiksi oppiaineista, minkä takia rauhankasvatustyön toteuttaminen käytännössä ei ole aivan helppoa.

Haastateltavat kertoivat myös koulutyön kiireisyyden vaikuttavan negatiivisesti mahdollisuuksiin toteuttaa rauhankasvatusta. Toisaalta kiinnittämällä huomiota koulun ilmapiiriin on helppo saada tuloksia, sillä positiivinen ilmapiiri on onnistuneen rauhankasvatuksen perusta.

Teikon tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, etteivät opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet toteudu läheskään kaikilta osin käytännön koulutyössä. Soveltamisen helppous tai vaikeus riippui myös opetettavasta aineesta. Esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja luonnontieteissä käsiteltäviä teemoja on helpompi soveltaa rauhankasvatukseen. Historiassa ja yhteiskuntaopissa suuri merkitys on näkökulmien valinnalla.

Laura Teikon pro gradu -tutkielma vuodelta 2008 on kokonaisuudessaan ladattavissa internetistä: tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02486.pdf

Erkka Laitinen