Norjassa toimiva Norwegian Peoples Aid -järjestö (NPA) on tehnyt miinanraivaustyötä Bosnia-Herzegovinassa vuodesta 1996. Miinanraivauksessa työskentelee yli 150 henkilöä. Miinoja raivataan manuaalisesti ja mekaanisesti sekä miinakoirien avulla. Alueella tehdään myös asukkaille tarkoitettua valistustyötä miinojen riskien minimoimiseksi.
Projektin perustamisen jälkeen NPA on raivannut kaksi miljoonaa neliömetriä, lähes neljäsataa rakennuskohdetta sekä tutkinut puoli miljoonaa neliömetriä maa-aluetta. Miinoja ja räjähtämättömiä sotajäänteitä on löydetty ja tuhottu tuhansittain. Miinoista raivattu alue luovutetaan takaisin paikallisten asukkaiden käyttöön. Miinanraivaaja Zlatko Vezilic on NPA:n palveluksessa.
ZLATKO VERSIC: KOHTI TÄYDELLISTÄ MIINAKIELTOA
Bosnialainen Zlatko Versic tuntee miinat – hän on sekä sotilaana kylvänyt että sodan jälkeen raivannut niitä. Vuonna 2000 Kosovossa hän astui työtehtävässään miinaan ja menetti toisen jalkansa. Tällä hetkellä hän toimii miinanraivaajan työnsä lisäksi ICBL:n (International Campaign to Ban Landmines) kansainvälisessä miinakieltokampanjassa. Syyskuussa 2003 hän vieraili Suomessa tarkoituksenaan edesauttaa Suomen liittymistä miinakieltosopimukseen.
– Nimeni on Zlatko Versic ja olen kotoisin maasta nimeltä Bosnia. Tiedätte varmasti, että Bosniassa käytiin sota, jossa monet kuolivat, haavoittuivat ja jäivät kodittomiksi. Sodassa käytettiin tietysti paljon miinoja.
Tällä hetkellä suurin osa Bosnian maan antimista on sekä bosnialaisten itsensä että vierailijoiden ulottumattomissa. On kuitenkin toivoa, että saamme vielä nauttia maamme kauneudesta. Tekin täällä Suomessa voitte tehdä osanne tilanteen muuttamiseksi. Mutta maani 4798 miinauhrille, joukossaan bosnialaisia ja meitä auttamaan tulleita, toivoa ei ole. He eivät enää ole joukossamme tai joutuvat viettämään loppuelämänsä raajarikkoina kiroten kohtaloaan ja tekemäänsä väärää liikettä. Meidän on tehtävä tilanteelle jotain jo tulevien sukupolvienkin vuoksi.
Ennen elimme rauhan ja hyvinvoinnin keskellä. Mitään ei ollut liikaa, mutta tarpeeksi. Olin työssä hiilikaivoksessa, jossa räjäyttelin kiviä. Alfred Nobel kehitti dynamiitin tällaiseen tarkoitukseen eikä siksi, että ihmiset alkaisivat sillä tappaa toisiaan. Sitten, muutamassa päivässä kaikki muuttui. Tuli sota ja kaikki entinen katosi. Sodassa suru ja katkeruus ovat tavallisimmat tuntemukset ja kuolema läheisin kumppani.
Asiantuntemukseni ansiosta minusta tuli pian teknisen yksikön komentaja, jonka vastuulla oli miinoitus. Minä kylvin satoja, ehkä tuhansia miinoja. Sotilaat toisella puolen rintamalinjaa tekivät samoin. Me uskoimme, että näillä miinoilla oli osansa strategiassa, jonka tarkoituksensa oli estää vihollisen hyökkäys. Me emme tienneet, millaisia seuraukset sodan jälkeen olisivat meille kaikille. Nyt ymmärrän, että olisimme voineet toimia toisin, tavoilla jotka eivät vaarantaisi siviilejä ja sotilaita samalla tavalla.
Sota loppui ja sotilaat palasivat kotiin. Jäljelle oli jäänyt neljän vuoden konfliktista 18 000 miinakenttää, joissa makaa karkeasti arvioiden yli puoli miljoonaa miinaa.
Säilyneiden karttojen ja piirrosten avulla saatomme raivata ne miinat, jotka löysimme. Syyskuussa 1995 kylvämistämme 22 miinasta löysimme 13, toukokuussa 1995 kylvetyistä 30 vielä 18, mutta marraskuussa 1994 kylvetyistä 24 miinasta enää kaksi. Ja olimme jatkaneet miinoittamista vuodesta 1992 saakka.
Kun joukot oli kotiutettu, tunsin velvollisuudekseni päättää keskeneräinen työni ja liityin miinanraivaajiin. Vuonna 1999 lähdin miinanraivaustiimin johtajana Kosovoon, jossa työskentelin vuoden 2000 kevääseen saakka. Silloin tein väärän liikkeen ja menetin toisen jalkani. Pitkän toipilasajan jälkeen ymmärsin, että minun piti palata jatkamaan miinanraivaajan työtäni.
Haluan kertoa koko maailmalle kuinka pirullinen ase miina on. Haluan myös kaikkien ymmärtävän, kuinka typerää sotien lietsominen ja miinojen kylväminen on. Älkää ajatelko, että tämä tapahtuu ”jollekin toiselle”. Olen naapurinne, lentomatka tänne Suomeen kestää vain muutaman tunnin. Olen todellinen ihminen. Minä nimittäin ajattelin juuri tuolla tavalla 25 vuotta elämästäni. Mutta sodat eivät aina tapahdu kaukana kotoa. Sodat kestävät liian pitkään, vaikka ne kestäisivät vain lyhyen aikaa, ja on väärin pitkittää niitä käyttämällä miinoja. Vain miinojen täydellinen kieltäminen on hyväksyttävää. Raivatkaa mielenne miinoista!
