Miesten omaisuutta

Kotiväkivalta ja raiskaukset ovat vakava ongelma patrioottisessa Ugandassa. Koulunsa keskeyttäneitä naisia ja tietämättömiä miehiä yritetään vapaaehtoisvoimin kouluttaa tietoisiksi naisten oikeuksista ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan kuvioista.

“Tytöt yleensä aloittavat koulun, mutta keskeyttävät sen herkästi. Raskaus on hyvin yleinen keskeyttämisen syy. Perheen miehet eivät myöskään kannusta tyttöjä koulunkäyntiin, sillä tietämättömyys naisten oikeuksista on laajaa Ugandassa. Miehet pitävät naisia omaisuutenaan.”

Näin kertoo Brenda Namaganda, 24-vuotias toimittaja. Hänellä on takanaan kahden vuoden toimittajaopinnot, ja hän on ugandalaisittain erittäin koulutettu, sillä erityisesti maan naisten koulutustaso on heikko.

Namaganda tuli syksyllä kuukaudeksi Suomeen ja Turkuun vaihtamaan ideoita ja kokemuksia paikallisten radiotoimittajien kanssa. Hänen vierailunsa on osa Etnia ry:n kehitysyhteistyöhanketta Ugandassa. Turussa hänen asemapaikkansa on paikallisradio Robin Hood.

Naisten radioasema

Brenda Namaganda toimii vapaaehtoisena Uganda Media Women’s Association (UMWA) -järjestössä, joka pyörittää Mama FM -radioasemaa. Mama FM tuottaa ja lähettää ohjelmaa maan pääkaupungin Kampalan lähialueille sikäläisten heimojen kielellä.

“Mama FM oli ensimmäinen naisten radioasema Afrikassa”, Namaganda toteaa hivenen ylpeänä.

UMWA:lla on yhteistyökumppaneita muun muassa Tansaniassa, Keniassa, Sambiassa ja Norjassa.

Nuori toimittaja ei siekaile kuvatessaan Ugandan tilannetta.

“Tietämättömyys naisten oikeuksista on meillä suuri ongelma. Naisia kohdellaan kuin esineitä, raiskataan ja hakataan.”

Koska Ugandan naiset eivät monestikaan käy koulua loppuun, heitä ei myöskään näy paljon työelämässä. Aviomiehet eivät anna vaimojen käydä kodin ulkopuolella töissä. Mutta syitä on muitakin.

“Monet pomot vaativat seksiä naistyöntekijöiltä. He painostavat siihen ja antavat potkut, jos naiset eivät suostu. Ja raiskaukset ovat yleisiä.”

Naisilla on Ugandassa äänioikeus ja he saavat äänestää vapaasti, joskin aviomies usein kertoo parhaan ehdokkaan nimen. Aktiivisesti politiikassa toimivia naisia on kuitenkin vain vähän eikä heidän asemansa ole kehuttava.

Nainenkin voi olla teknikko!

Lähtökohdat Ugandassa ovat vaikeat naisten asiaa ajaville. Miten Namaganda tuli lähteneeksi mukaan UMWA:n toimintaan?

“Menetin äitini kun olin pieni. Monet ihmiset auttoivat minua, mutta silti minulla oli sisälläni asioita, joista oli tarve puhua.” Vapaaehtoistyössään hän on sekä pystynyt käsittelemään näitä asioita että ymmärtämään paremmin muita naisia. Lapsuudesta jäi halu auttaa heikommassa asemassa olevia.

Namaganda jaksaa myös nauraa.

“Jotkut miehet eivät voi käsittää, että nainen voi aivan hyvin työskennellä esimerkiksi teknikkona ja tehdä muutakin kuin hoitaa kodin ja synnyttää.”

UMWA:ssa on mukana myös miehiä. Naisten oikeuksista kertominen ja väkivallattomuuteen kannustaminen on haaste sekä kouluttajille että koulutettaville.

Asenteet ja käytännöt muuttuvat hitaasti, varsinkin kun maa on köyhä ja elää liki diktaattoriksi heittäytyneen Yoweri Musevenin alaisuudessa. Museveni on toiminut Ugandan presidenttinä jo 25 vuotta. Oppositio on olemassa, mutta se on hajanainen ja sitä painostetaan ankarasti. Presidentin miehet eivät kaihda väkivaltaakaan. Viime helmikuisten presidentinvaalien jälkeen oppositiojohtaja Kizza Besigyetä ammuttiin mielenosoituksen yhteydessä.

“Kuohunta on käynnissä ja ihmiset haluavat muutosta”, kertoo Namaganda. “Nykyinen presidenttimme ei ollut virkakautensa alussa lainkaan huono, hän oli jopa demokraattinen, mutta pilasi sittemmin suosionsa polkemalla ihmisten oikeuksia.”

Sademetsien tuho nostatti kapinan

32-miljoonaisen maan väestöstä suuri osa asuu maaseudulla ja saa elantonsa maanviljelyksestä. Kaupunkeihin on kuitenkin suuri tunku, ja monissa niistä asuu kokoonsa nähden liikaa väkeä huonoissa oloissa.

Namaganda näkee silti maassa muutoksen mahdollisuuden. Ihmiset eivät ole välinpitämättömiä, kun kokevat asian tärkeäksi. Hän kertoo esimerkin:

Luonnonkauniissa Ugandassa on upeat sademetsät. Presidentti Museveni haluaisi muuttaa osia sademetsistä sokeriruokoplantaaseiksi. Kansalaiset ovat kuitenkin nousseet kapinaan. Musevenin hallinnon suunnitelma tyssäsi vastustukseen ensimmäisen kerran vuonna 2007.

“Jo tuolloin järjestettiin useita mielenosoituksia, joissa ihmisiä loukkaantui ja jopa kuoli. Tämä osoittaa, miten tärkeitä sademetsät ugandalaisille ovat,” Brenda Namaganda toteaa. Museveni ei ole luopunut hankkeestaan, mutta ugandalaiset jatkavat väkivallan uhasta huolimatta protestointiaan rakkaiden ja ainutlaatuisten sademetsiensä puolesta.

Ugandan verinen lähimenneisyys

Uganda on entinen Britannian siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1962. Vuonna 1971 vallan kaappasi komentaja Idi Amin, jonka verisestä sotilasdiktatuurista maa tuli hyytävän kuuluisaksi. Amin joukkoineen karkotti, kidutti ja murhasi vastustajiaan ja epäilyttäväksi koettuja etnisiä ryhmiä. CIA on arvioinut, että Amin oli vastuussa noin 300 000 ihmisen kuolemasta. Diktaattori kammettiin vallasta 1979 Tansanian joukkojen saapuessa pääkaupunkiin Kampalaan ja pakottaessa Aminin maanpakoon.

Valtaan nousi uudestaan ennen Aminia maata hallinnut Apollo Milton Obote. Hänen vastustajansa, Yoweri Museveni, aloitti joukkoineen hallitusta vastaan sisällissodan, johon Obote vastasi verisesti muun muassa joukkomurhilla. Heinäkuussa 1985 vallan kaappasi kenraali Tito Lutwa Okello, jonka Museveni syrjäytti tammikuussa 1986 ja julistautui presidentiksi.

Viimeisimmät presidentinvaalit käytiin helmikuussa 2011, ja Museveni voitti ne huolimatta haastajansa Kizza Besigyen esittämistä vaalivilppisyytöksistä. EU:n vaalitarkkailijat huomauttivat joistakin puutteista vaalikäytännöissä, mutta näkivät edistystä tapahtuneen vuoden 2006 vaaleihin verrattuna.

Vuodesta 1986 Pohjois-Ugandassa on toiminut pahamaineinen kapinaliike Herran vapautusarmeija (Lord’s Resistance Army, LRA), jonka poliittinen tavoite on varsin epäselvä. LRA on tullut tunnetuksi silmittömästä väkivallasta, raiskauksista, tapoista ja lapsisotilaiden värväämisestä väkivalloin. LRA pitää nykyisin päätukikohtaansa Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Anu Harju