Kun nuori Tuula Sykkö ymmärsi, että maailma ei olekaan hyvien ihmisten paikka, hän päätti tehdä asioille jotakin.

”Kun olin lapsi, asuimme Pohjois-Karjalassa”, Sykkö kertoo. ”Olin mielelläni mukana kaikissa toiminnoissa, joissa oli mukana muita ihmisiä. Teininä toimin partiossa, Suomen Punaisessa Ristissä ja seurakuntanuorissa.”

Sykön kohdalla innoitus rauhantyöhön on lähtenyt yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeydestä. Hänen enonsa ja äitinsä olivat mukana SAK:ssa. Yhteistyön merkitys on lähtenyt oletuksesta, että kaikkia tarvitaan. Työhön ja palkkaukseen liittyvät epäkohdat innostivat puuttumaan ongelmiin.

”Naisilla oli silloin heikompi palkkaus. Niin on vielä nykyäänkin, mutta siihen aikaan oli selvästi eri palkkahinnoittelu miehillä ja naisilla.”

Tuula Sykön auttamishalu ulottui myös ulkomaille. ”Kerättiin avustuksia Biafraan. Eettiseen ajatteluun oli sekoittuneena paljon idealismia”, hän toteaa. ”Biafrasta lähti kuitenkin havahtuminen maailman tilanteeseen. Kaikilla ei ole sitä, mitä pitäisi olla. On köyhyyttä ja sortoa. Biafran sota tuli TV:n kautta lähelle. Se herätti ajatukseen, että vastuu on kaikilla.”

Kreikassa mullistusten keskellä

Biafran sodan ja nälkäkriisin kautta vuonna 1967 Sykössä heräsi kiinnostus nähdä maailmaa. Englannissa asui täti ja serkkuja. Tädillä oli saksalainen aviomies, ja he olivat sodan jälkeen päättäneet muuttaa Englantiin, koska kokivat Suomessa paheksuntaa.

”Englannissa ollessani ja opiskellessani aloin kiinnostua enemmän kreikkalaisesta filosofiasta. Oikeastaan olin innostunut siitä jo lukioiässä. Kreikkalaisessa filosofiassa epäilyä ja kriittisyyttä pidettiin hyvinä asioina. Siinä korostettiin myös, miten tärkeää on kohtuus. Se oli hyvin monimuotoista, koska oli myös niitä, jotka puhuivat elämästä nauttimisen tärkeydestä. Se tietysti kolahti nuoreen ihmiseen.”

Vuoden Englannissa asumisen jälkeen oli edessä muutto Kreikkaan antiikin filosofian äärelle.

”Filosofit olivat miehiä, ja ymmärsin myöhemmin, että myös vapaudet koskevat miehiä. Miehet filosofoivat kaduilla kodin ulkopuolella monien eri keskustelukumppanien kanssa. Naiset hoitivat lapsia kotona.”

Sykkö siirtyi opiskelemaan lääketiedettä. Saksalainen lääkäri ja filosofi, Albert Schweitzer, oli hänkin kiinnostanut Sykköä jo nuoresta. Etenkin Sykköä innosti Schweitzerin matka Afrikkaan.

”Luin hänestä paljon nuorempana. Nyt olen tajunnut, ettei hänkään täydellinen ollut, mutta luin paljon jo ennen Biafran tapahtumia, ja se teki silloin vaikutuksen.”

Kreikassa kiteytyi huomio, että maailmaan mahtuu paljon pahaa. Toisaalta Kreikan tulevat tapahtumat osoittivat, ettei ole pakko jäädä passiiviseksi sivustakatsojaksi.

”Kreikassa vallitsi tuolloin sotilasdiktatuuri. Aluksi en huomannut mitään. Kävin vain koulussa. Mutta sitten kaikki muuttui. Marraskuussa 1973 alkoi eri tiedekunnissa sotilasjuntan vastainen liike vyöryä ja tiedekuntarakennuksia vallattiin yksi toisensa jälkeen. Marraskuun liikehdintä oli katalysaattori, jonka seurauksena sotilasjuntta joutui luopumaan vallasta.”

Sotilasdiktatuurin tilalle valittiin turvallinen, mutta hiukan vanhoillinen Konstantinos Karamanlis. Samalla muun muassa Andreas Papandreu, johtaviin nykysäveltäjiin kuuluva Mikis Theodorakis ja monet muut saattoivat palata maanpaosta.

”Nuorena tyttönä ennen opiskeluani Kreikassa olin ollut kuuntelemassa Papandreuta Helsingissä. Pääsin tapaamaan häntä henkilökohtaisesti silloin, kun hän oli pääministeri Kreikassa. Se oli juhlavaa. Myöhemmin olen käynyt muistelemassa häntä hänen haudallaan.”

Kysyn Syköltä, mitä hän ajattelee Kreikan nykytilanteesta.

”Nuoren ihmisen näkökulmasta tilanne on äärimmäisen epävakaa. Siellä on niin pieni minimipalkka, vain 600–700 euroa kuukaudessa.”

Miltä tuntuu, kun kuulet väitteitä, että kreikkalaiset saavat syyttää ahdingosta laiskuuttaan?

”Se on osittain totta”, Sykkö naurahtaa. ”He ovat ottaneet mallia ovelasta Odysseuksesta, joka oli neuvokkuudestaan ja älykkyydestään tunnettu tarusankari. Kreikkalaiset ovat ahkeria, mutta haluavat myös nauttia elämästä. He viettävät aikaansa kahviloissa ja syövät usein ravintolassa. Nyt kun se ei enää ole mahdollista, se tietysti ärsyttää monia.”

Rauhanliikkeen kiihkeä 80-luku

Asuttuaan vuoden Englannissa ja kolme vuotta Kreikassa Syköllä oli edessään paluu Suomeen ja Joensuuhun. Mikään ei ollut muuttunut, paitsi että kotimaassa elämä oli nyt tavattoman helppoa. Ulkomailla piti opiskelun ohessa tehdä töitä, siivota ja hoitaa lapsia. Suomessa opintolaina mahdollisti opiskeluun keskittymisen, ja opinnot Sykkö suorittikin nopeasti. Hän valmistui opettajaksi vuonna 1978, ja Joensuusta tuli muutto Jyväskylään, Jyväskylästä Rovaniemelle, Rovaniemeltä Pieksämäelle ja lopulta Kemiin.

”Nuorin poikani Teemu täytti viisi vuotta, ja Kemi oli hänen viides kotikaupunkinsa. Onneksi Kiihtelysvaaran kesänviettopaikkamme pysyi.”

Rauhanliikkeessä Sykkö on ollut mukana opiskeluajoistaan lähtien. Vuonna 1975 hän osallistui Rauhanpuolustajien järjestämään Itämeren rauhankonfrenssiin. Seuraavana vuonna kerättiin rahaa SPR:n ja opiskelujärjestöjen kautta Guatemalan maanjäristyksen uhreille. Vapaaehtoinen ja humanitaarinen työ ollut aina mielenkiintoista ja tärkeää.

”80-luvulla rauhanliike oli suurimmillaan, myös Kemissä. Siihen aikaan oli juuri kehitetty uusia ydinaseita, kuten neutronipommi. Niistä tiedotettiin ja niistä tiedettiin. Puhuttiin myös siitä, kenellä oli mahdollisuus käyttää ydinasetta. Kylmä sota oli kylmimmillään. Pelotteet ja panokset olivat hyvin korkealla. Me tiedostimme ja ymmärsimme, miten moninkertaisesti maailman saattoi tuhota”, Sykkö muistelee.

”Rauhanpuolustajat on järjestö, jossa keskustellaan ja tuuletellaan rajusti. Se on moniäänistä keskustelua, jossa ei turhaan hymistellä. Se rikastuttaa, ja vaikka erilaisia mielipiteitä esiintyy, yhteisenä teemana on ollut rauha sekä aseista ja konfliktiratkaisusta luopuminen.”

Hiipivä Nato

Tuula Sykkö opiskeli valmistumisensa jälkeen vielä lisää. Hänellä on myös psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus. Opettajan toimen lisäksi hän on työskennellyt tutkijana, opetuspäällikkönä ja koulukuraattorina. Nykyään Sykkö toimii opettajantyönsä ohella Rauhanpuolustajien Lapin piirijärjestössä sekä Kemin vihreiden kunnanvaltuutettuna. Hän kokee vihreiden ja Rauhanpuolustajien arvot toisiaan tukevina, oli sitten kyse sodasta ja rauhasta, ympäristöstä tai vaikkapa Natosta. Pohjoisessa kampanjoidaan aktiivisesti uraanikaivoksia, ydinvoimalaa ja Naton sotaharjoituksia vastaan.

”Ilman uraania ei voida rakentaa ydinaseita. Uraania halutaan kaivaa Lapista. Ydinvoimalan paikka tulee olemaan joko Pyhäjoella tai Simossa. Kemin kaupungintalolta sinne olisi matkaa vain 15 kilometriä. Suoja-alueella asuu 3 300 ihmistä. Säteilyturvakeskuksen ohjeiden mukaan siellä saisi asua vain 200. Kaiken lisäksi osa heistä asuu vaikeasti evakuoitavalla alueella mahdollisen ydinvoimalaonnettomuuden sattuessa.”

Harva tietää, että Itä-Lapissa testataan miehittämättömiä lennokkeja, joita USA käyttää tosi tilanteissa niin Afganistanissa kuin Pakistanissakin.

”Itä-Lapista on varattu 11 000 neliökilometriä testaukseen. Toiminnan aloitti suomalainen Robonic, joka on nykyään ranskalaisomisteinen. Robonic on oikeastaan osa Sagem-konsernia, joka on osa Safran Group -konsernia. Monet johtavista poliitikoista kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. On jopa todettu, että Suomi kuuluu jo Natoon. Asejärjestelmätkin ovat yhtenäiset. Mielestämme Nato on hiljaa hiipinyt Suomeen”, Sykkö toteaa.

”Rauhanliikettä tarvitaan. Rauha on enemmän kuin sodan puuttuminen. Rauha on turvallinen ja oikeudenmukainen elinympäristö ja yhteiskunta. Siihen on matkaa Suomessakin.”

Karim Maiche