Latinalainen Amerikka itsenäistyy tiiviillä yhteistyöllä

Eräänä syyskuun iltana Helsingin Kurvin kirjakauppaan astuu iloa ja energisyyttä säteilevä nainen. Hän on Kanadassa asuva venezuelalainen sosiologi ja eläkkeellä oleva Toronton yliopiston lehtori, tohtori Maria Paez Victor. Hän on pikavisiitillä Suomessa miehensä professori Peter Victorin kanssa. Rauhanpuolustajat on kutsunut Maria Victorin kertomaan sodan ja rauhan kysymyksistä Latinalaisessa Amerikassa. Paikalle on saapunut kourallinen yleisöä. Maria Victor puhuu tiivistä asiaa väsymättä yhteen menoon lähes kaksi tuntia.

”USA on menettänyt taloudellisen ja poliittisen hegemonian (ylivallan) Latinalaisessa Amerikassa. Tämä on merkittävä saavutus. Jäljellä on vain sotilaallinen hegemonia, jolla tämä maailman mahtavin sotilasvalta pelottelee maanosamme edistyksellisiä hallituksia,” Maria Victor tiivistää tärkeimmän sanomansa.

Irtiotto on saavutettu vain viiden viime vuoden aikana tiiviillä yhteistyöllä. Saavutuksen arvon ymmärtää, kun palauttaa mieleen menneet vuosikymmenet, jolloin Rio Grande -joen eteläpuolisia maita pidettiin USA:n ”takapihana”.

Mielten hallinta on mahtava ase

Aluksi Maria Victor harmittelee pitkään maailman valtamedian uutisointia Venezuelasta. ”Valtamedia julkaisee vain Venezuelan opposition kansainvälisille uutistoimistoille syöttämiä uutisia, joissa oppositio tarjoilee suoranaisia valheita, vääriä tilastoja ja tapahtumia, joita ei ole edes ollut. Miksi toimittajat eivät ota selvää, mitä Venezuelassa todella tapahtuu?” Maria Victor tuskailee. ”Ihmiset eivät ymmärrä, miten paljon media hallitsee heidän tietoisuuttaan. Ihmisten mielten hallinta on mahtava poliittinen ase.”

Kun ulkomainen toimittaja tulee Caracasiin, hän majoittuu yksityiseen hotelliin, jonka omistaa presidentti Hugo Chavezin hallintoa vastustava liikemies. ”Parhaat hotellit ovat yksityisiä ja kaikki yksityinen bisnes on oppositiossa hallitusta vastaan”, Maria Victor huomauttaa.

Hotellin lobbyyn tuodaan joka aamu maan päälehti, joka etusivulta alkaen avoimesti mustamaalaa Chavezia ja hänen hallituksensa toimia. Tarjolla olevat opposition tv-kanavatkin suoltavat samaa propagandaa. Siltä pohjalta sitten lähdetään ponnistamaan ja pyrkimään ”tasapuoliseen” raportointiin.

”Köyhyys on Chavezin hallinnon aikana pudonnut romahdusmaisesti, noin 80 prosentista 32 prosenttiin. Lukutaidottomuus on poistettu, terveydenhuolto on kuubalaisten lääkärien avulla nyt kaikkien ulottuvilla, 58 000 uutta koulua on rakennettu, lähes puolet kansasta istuu koulun penkillä eriasteisten opintojen parissa, 99 prosenttia kansasta saa juomakelpoista vettä”, Maria Victor luettelee. ”Venezuela on saavuttanut kaikki YK:n asettamat vuosituhattavoitteet, ja maa on kaikella tavalla tänään demokraattisempi ja tasa-arvoisempi kuin se on koskaan ennen ollut. Tämä kehitys ei kiinnosta ulkomaista mediaa. Se kiinnittää huomiota vain sivuseikkoihin.”

Talous irti uusliberalismin linnakkeista

Latinalaisen Amerikan maat ovat rakentaneet viime vuodet taloudellista yhteistyötä monin tavoin. On perustettu lukuisia talousliittoja, esimerkiksi ALBA-yhteisö ja PetroAmerica, ja omia yhteispankkeja, muun muassa Etelän pankki ja ALBAn pankki. Nämä pankit lainaavat rahaa erityisesti sosiaalisiin projekteihin ilman mitään ennakkoehtoja.

Aikaisemmin monet Latinalaisen Amerikan maat olivat korviaan myöten veloissa Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF), noille uusliberalistisen talouspolitiikan linnakkeille. Vaan eivät ole enää.

ALBA-yhteisö käy kauppaa paljolti vaihdon periaatteella: kukin kykynsä mukaan. Esimerkiksi Kuuba maksaa Venezuelalle öljystä lähettämällä maahan lääkäreitä ja opettajia.

Velkojen maksu ja valtioiden talouden vakauttaminen tuli mahdollliseksi myös siksi, että edistykselliset hallitukset kansallistivat omat luonnonvaransa, jolloin tulos niistä ei enää virtaa ylikansallisille yhtiöille vaan valtion kassaan.

Muun muassa Argentiina halusi päästä nopeasti eroon IMF:stä, jonka sanelema talouspolitiikka oli aiheuttanut maassa valtavan talousromahduksen viimeksi vuonna 2004. Venezuela lainasi rahat velkojen maksuun kohtuullisella korolla ja pitkällä laina-ajalla. Yhteistyö on solidaarisuutta ja voimaa.

Uudet yhteistyöjärjestöt ovat torjuneet USA:n tyrkyttämän vapaakauppasopimuksen FTAA:n, joka oli määrä solmia kaikkien Etelä-Amerikan maiden kanssa. Nyt sopimuksen on solminut vain Peru ja Kolumbia. Keski-Amerikkaa varten laadittu vapaakauppasopimus CAFTA on vain Meksikon ja Costa Rican hyväksymä.

FTAA ja CAFTA antaisivat yhdysvaltalaisille tuotteille ja yrityksille vapaan pääsyn sopimuskumppaneiden markkinoille. Ne on laadittu takaamaan, että Latinalaisen Amerikan luonnonvarojen riisto voisi jatkua entiseen malliin. Mutta yhteistyöjärjestöillä ja keskinäisellä avulla on murrettu USA:n ikiaikainen taloudellinen ylivalta, riisto ja luonnonvarojen hyväksikäyttö pääosassa Latinalaisen Amerikan maita. Se on merkittävä saavutus.

ALBA-maat ovat ottaneet tänä vuonna käyttöön virtuaalisen yhteisvaluutta sucren. ”Sen tarkoitus on vapauttaa maiden keskinäinen kauppa dollarisidonnaisuudesta ja sen myötä maailmantalouden romahduksista”, Maria Victor sanoo.

Poliittinen pesäero pohjoisesta supervallasta

Taloudellinen irtiotto USA:sta ja uusliberalismin linnakkeista on perusta sille, että Latinalainen Amerikka voi myös harjoittaa omaa, USA:sta riippumatonta politiikkaa. Vuonna 2008 perustettiin poliittinen yhteistyöjärjestö UNASUR, johon kuuluvat kaikki Etelä-Amerikan maat, myös oikeiston hallitsemat Kolumbia, Peru ja Chile. Tämä on merkittävä saavutus. UNASURin pääsihteerinä työskentelee Argentiinan entinen presidentti Nestor Kirschner.

Venezuela ja muut edistykselliset maat ovat olleet tyytymättömiä USA:n johtamaan vanhaan, koko mantereen kattavaan Amerikan valtioiden yhteistyöjärjestöön (OAS) ja sen tekemiin nahkapäätöksiin. Ainoana läntisen pallonpuoliskon maana Kuuba oli suljettu pois tästä yhteistyöstä, USA:n sanelun mukaan. Mutta viime vuoden heinäkuussa edistyksellisten valtioiden enemmistö otti Kuuban OASin jäseneksi.

Tästä voitosta huolimatta edistykselliset maat haluavat perustaa OASin korvaavan poliittisen yhteistyöjärjestön CELACin. Vain Yhdysvallat ja Kanada on suljettu pois yhteistyöstä. CELACin pitäisi aloittaa toimintansa vuonna 2011. Tällä pyritään nostamaan Latinalaisen Amerikan itsenäisen äänen painoarvoa maailmanpolitiikassa.

Tiedotuskin itsenäistyy

Eräs tärkeä poliittinen ja kulttuurinen edistysaskel on maanosan oma satelliittitv-kanava teleSUR, joka perustettiin vuonna 2005 Venezuelan hallituksen aloitteesta. Sen pääkonttori on Caracasissa, ja rahoittajina ovat Argentiinan, Bolivian, Kuuban, Ecuadorin, Nicaraguan, Uruguayn ja Venezuelan hallitukset. Kanavalla ei ole mainoksia.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian lisäksi teleSUR näkyy USA:ssa, Länsi-Euroopassa (myös Suomessa) ja Pohjois-Afrikassa. Qatarilaisen Al-Jazeeran kanssa sillä on yhteistyösopimus kuvamateriaalin vaihdosta.

”Meidän ei enää tarvitse katsella kansainvälisiä uutisia espanjankielisen CNN:n ja muiden Pohjois-Amerikan tv-kanavien kautta. Voitte kuvitella, että uutiset ovat aika lailla erilaisia kuin amerikkalaisten toimittamat,” Maria Victor huomauttaa.

Kaikki edella mainittu taloudellinen ja poliittinen itsenäistyminen laajan ja tiiviin yhteistyön avulla on tapahtunut pääosin viiden viime vuoden aikana. Tämä prosessi ei ole ollut länsimedian mielesta uutisoinnin arvoinen asia. Itsenäistymiskehityksen kiistattomana moottorina ja ideanikkarina on ollut Venezuelan presidentti Hugo Chavez.

USA:n sotilaallinen läsnäolo

USA:lla on jäljellä vain yksi ase Latinalaisen Amerikan itsenäistymisprosessia vastaan: sotilaallinen. Se onkin lisännyt sotilaallista läsnäoloaan alueella ja perustelee sitä huumeiden vastaisella sodalla.

”Mutta miksi siihen tarvitaan tankkeja, ohjuksia ja valtavia lentokoneita, joilla voidaan lentää halki Etelä-Amerikan tankkaamatta? Eivätkö helikopterit olisi näppärämpiä?” Maria Victor ihmettelee.

USA:n sotilastukikohtia on jo 74, ja nyt ollaan perustamassa uusia. Toisen maailmansodan jälkeen lopettu neljäs laivasto on perustettu uudelleen. Se partioi Karibialla ja Etelä-Amerikassa.

”Isot tukialukset tuovat alueelle pienempiä aluksia, joilla voidaan kulkea rannikolta ylös jokia pitkin. Tällä läsnäololla USA pelottelee meitä ja antaa ymmärtää, että se voi halutessaan tulla minne vain, myös kauas sisämaahan.”

USA:n sotilaallinen läsnäolo sai kovan näpäytyksen, kun Ecuadorin hallitus päätti olla jatkamatta Mantan tukikohdan vuokrasopimusta. Manta oli suurin USA:n tukikohta Etelä-Amerikassa. Presidentti Rafael Correan hallitus päätti asiasta pian valtaantulonsa jälkeen vuonna 2007. USA joutui tyhjentämään tukikohtansa vuoden 2009 loppuun mennessä, minkä jälkeen Correa riemuitsi: ”Ecuador on vihdoinkin vapaa!”

Pian tämän takapakin jälkeen USA solmi Kolumbian silloisen presidentin Alvaro Uriben kanssa sopimuksen, jolla Kolumbiaan perustetaan seitsemän uutta USA:n tukikohtaa. Lisäksi USA:n sotilaat ja lentokoneet saivat vapaan pääsyn Kolumbian omiin sotilastukikohtiin, joita on erityisesti Venezuelan ja Ecuadorin ympärillä.

Sotilastukikohtien sijaan rauhantukikohtia

Venezuela sijaitsee läntisen pallonpuoliskon suurimpien öljyvarantojen päällä. Maria Victor arvelee, että jos USA:lta jonain päivänä loppuu öljy, se tulee armeijoineen Venezuelaan.

”Jos USA hyökkäisi nyt Venezuelaan, se joutuisi tappamaan paljon ihmisiä. Nykyistä hallintoa puolustamaan nousisi kansamme enemmistö ja lisäksi veljeskansat tulisivat apuun. Sota leviäisi ilman muuta alueelliseksi sodaksi”, Maria Victor pohdiskelee. ”Tilanne on aivan erilainen kuin esimerkiksi Irakissa, jossa Saddam Husseinia ei puolustanut kukaan.”

Hugo Chavez on tehnyt UNASURille aloitteen, että koko Etelä-Amerikka julistetaan rauhanvyöhykkeeksi. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kaikki maat sitoutuvat ratkaisemaan keskinäiset erimielisyytensä rauhanomaisesti neuvottelemalla. Järjestö ei ole vielä hyväksynyt aloitetta.

Rauhantyön vahvistamiseksi Venezuelassa on ryhdytty perustamaan niin sanottuja rauhantukikohtia vastapainoksi sotilastukikohdille. ”Eivät ne toistaiseksi ole mitään sen kummempia kuin ihmisten kohtaamispaikkoja, joissa keskustellaan ja jaetaan tietoa rauhantyöstä.”

Piikki Euroopan vasemmistolle

”Venezuelassa on meneillään vallankumous, se on meille itsellemme ihan selvä asia. Euroopan vasemmistolaiset ovat kärkkäitä arvostelemaan ja osoittelemaan sormella, että tuo ei nyt ole ihan marxilaista tai tuo ei ole oikeaoppisen trotskilaista tai mitä milloinkin. Mutta me teemme vallankumousta omalla tavallamme eikä siihen ole mitään aikaisempaa, valmista mallia. Me rakennamme 2000-luvun sosialismia. Ja saadaksemme rauhassa tehdä tätä työtä me tarvitsemme paljon kansainvälistä solidaarisuutta.”

Oikeistolaisten hallitusten kurimuksessa kärvistelevältä Euroopan vasemmistolta Maria Victor haluaa kysyä: Missä on teidän vallankumouksenne?

Marjaliisa Siira