Lapsisotilas – moninkertainen uhri

Rauhanpuolustajien Kaikille se ei ole viihdettä -kampanja nostaa esiin lapsisotilaiden käyttämisen aseellisissa konflikteissa. Arviolta 300 000 lasta sotii Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, vaikka YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella lapsille kaikkialla tulisi taata hyvä ja turvallinen lapsuus.

Muistan, kun pienenä leikittiin sotaa. Juostiin ympäriinsä, aseina käytettiin oksia ja laukauksena oli sana ”pum”. Sitä leikkiä ei jaksettu kovin kauan leikkiä, kepit heitettiin metsään ja lähdettiin kotiin syömään ja juomaan kaakaota. Maailmalla on edelleen arviolta noin 300 000 lasta, jotka ampuvat oikeilla aseilla oikeita luoteja ja jotka eivät voi palata koteihinsa. Lapset tappavat ja heitä tapetaan konflikteissa, joihin he eivät voi millään tavoin vaikuttaa. Näitä lapsia on Afrikassa, Aasian kriisialueilla ja Kolumbiassa. Lapsia kaapataan kodeistaan ja kylistään öisin. Usein heidät pakotetaan tekemään väkivaltaa, jotta he kokisivat itsensä ulkopuolisiksi omassa yhteisössään ja liittyisivät aseellisiin joukkoihin. Olen lukenut tarinoita lapsista, jotka ovat joutuneet ampumaan parhaita ystäviään, ja katsoneet perheenjäseniään kidutettavan hengiltä. Kun lapset kokevat tehneensä jotain anteeksiantamatonta, heille on helppo tarjota suojapaikkaa, jonka hintana on aseellinen palvelus.

Lapset, jotka liittyvät joukkoihin vapaaehtoisesti, eivät usein näe muita vaihtoehtoja. Luku- ja kirjoitustaidottomat lapset, joilla ei ole jäljellä perhettä, ovat usein helposti houkuteltavissa mukaan joukkoihin. Taloudellinen ja sosiaalinen ahdinko saa lapset näkemään aseelliset ryhmät ehkä turvallisempina kuin jäämisen epävarmoihin oloihin. Parasta lapsisotilaiden hoitoa onkin ennaltaehkäisevä työ. On estettävä lapsen joutuminen niin surkeaan asemaan, että sotilaalliset joukot ovat turvallisimmalta tuntuva vaihtoehto.

Lapsia turrutetaan alkoholilla ja muilla huumeilla kestämään sodan hirveyksiä, ja usein pitkään jatkuneissa konflikteissa ja varsinkin puolisotilaallisissa joukoissa lasten ylemmät esimiehet saattavat itse olla entisiä lapsisotilaita. Kaapatut tytöt joutuvat usein taloudenhoitajiksi, siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Lapset joutuvat myös vanginvartijoiksi ja rakentamaan leirejä. Lapsia käytetään usein seksuaalisesti hyväksi. Kun aseelliset taistelut päättyvät, lapset eivät tiedä mihin mennä. Kyläyhteisöjä tuhoutuu, ja monesti kodit ja perheet ovat raunioina. Monet lapsisotilaat värväytyvät taistelujen päätyttyä toisiin joukkoihin, jos heillä ei ole kotia mihin palata. Toiset kuitenkin karkaavat joukoista. Monet entiset lapsisotilaat päätyvätkin suurkaupunkeihin etsimään uutta elämää. Osa heistä onnistuu pääsemään humanitääristen järjestöjen avun piiriin.

 

Lapsisotilaiden tulevaisuus haastaa avunantajat

Kim Remitz Suomen Pakolaisavusta kertoo järjestöllä olevan Sierra Leonessa käynnissä hanke, jonka tarkoituksena on uudelleen yhteisöllistää lapsia, jotka on sodan aikana riistetty perheistään. Lapsille tarjotaan mahdollisuutta opetella luku- ja kirjoitustaito, sekä mahdollisuutta opetella työ oppisopimuksen kautta. Yhteistyötä tehdään paikallisten yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Lapsisotilaat ovat kipeä asia koko yhteisölle, koska on vaikeaa kohdata lapsia, jotka ovat joutuneet kokemaan niin paljon väkivaltaa. Mitä nuorempia lapset ovat, sitä syvempiä traumoja sodat aiheuttavat. Usein entiset lapsisotilaat löytävät järjestön halutessaan perustaa perheen tai muuten asettua aloilleen ja aloittaa uuden elämän.

 

Sierra Leonessa on taisteltu vallasta pitkään ja väkivaltaisesti, ja lapsia vahingoittuu ja kuolee vaarallisissa tehtävissä. Lapsia käytetään monesti esimerkiksi viestinviejinä ja alueiden miinoittajina. Remitz korostaa, että lapsisotilaiden kouluttamisessa kyse on koko yhteisöä vahvistavasta hankkeesta, sillä lapsisotilaiden oppiessa elättämään itsensä muilla tavoin kuin ryöstelemällä ehkäistään väkivaltaisten jengien syntymistä alueelle.

Saara Lehmuskoski työskenteli vuosina 2002–2003 Euroopan komission delegaatiossa kehitysyhteistyöneuvonantajana Kongon tasavallassa. Hän kertoo Brazzavillen kaupungin ympärillä majailleen jengejä, jotka koostuivat entisistä lapsisotilaista ja jotka ryöstelivät kaupungissa iltaisin. Vaikka sota oli jo virallisesti ohi, taistelut Kongossa jatkuivat silti sisällissotana. Kongon valtio ei virallisesti käytä alaikäisiä joukoissaan, Lehmuskoski kertoo. Hän on keskustellut Kongon hallituksen joukkojen entisen komentajan kanssa, joka kuitenkin kertoi joukoissaan olleen myös nuorempia sotilaita. Hän puolusteli tätä sillä, että lapset ovat käteviä päästessään nopeasti ja huomaamattomasti lähelle vihollista. Naapurimaassa Kongon demokraattisessa tasavallassa tilanne on vielä huonompi, ja hallituksen joukoissa on jopa alle 15-vuotiaita taistelijoita. Myös Kolumbia, joka on virallisesti kieltänyt että sen joukoissa olisi lapsia, käyttää lapsia epävirallisissa aseellisissa taustajoukoissa.

 

Syyllisiä ovat lapsisotilaiden värvääjät

Laajasti hyväksytty Lapsen oikeuksien sopimus on tehty takaamaan kaikille lapsille oikeus hyvään lapsuuteen. Lapsille pitää antaa mahdollisuus nauttia terveydestä, puhtaasta vedestä, hyvästä peruskoulutuksesta, turvallisesta kasvuympäristöstä ja hygieniasta. YK on määritellyt, ettei alle 18-vuotiaita tulisi käyttää suorissa taistelutilanteissa tai velvoittaa asepalvelukseen. Vaarallisiin tehtäviin pitää ensisijaisesti valita täysi-ikäinen henkilö. Jos se ei ole mahdollista, täytyy valittavan henkilön olla ainakin koulutettu tehtävään. Alle 15-vuotiaita ei tulisi värvätä lainkaan. On kuitenkin alueita, joilla tällaisten säädösten valvominen on lähes mahdotonta, vaikka säädös onkin tehty koskemaan sekä valtiollisia että ei-valtiollisia joukkoja. Erityisen vaikeaa valvonta on silloin, kun lapsia ja nuoria käytetään puolisotilaallisissa joukoissa. Koska valtiot kuitenkin ovat sitoutuneet huolehtimaan lapsista, pitäisi se tehdä kansainvälisestikin mahdolliseksi.

Monet kansalaisjärjestöt toimivat aktiivisesti tiedottaakseen lapsisotilaiden huonosta tilanteesta ja auttaakseen hädänalaisia lapsia. Työ on pitkäjänteistä ja sitä tehdään sekä kriisialueilla että asennevaikuttamisella ympäri maailmaa. On tärkeää, että kärsineet lapset saadaan uudelleen mukaan yhteisöihin ja saavuttamaan turvallisuuden tunne ilman jatkuvaa väkivallan uhkaa. Pitäisi olla selvää, että lapsia ei voi pitää vastuullisina rikoksiin. Syyllisiä ovat lapsisotilaita värväävät komentajat ja joukkojen johtajat, jotka täytyy saada oikeuden eteen.

Saara Lehmuskoski muistuttaa, että me voimme Suomessa pitää lapsisotilaiden asiaa esillä. Valtioiden ja yritysten ei pidä käydä kauppaa lapsisotilaita joukkoihinsa värväävien osapuolten kanssa. Monet maat, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoutuneet pienaseiden vientikieltoon levottomille alueille kolmansiin maihin. On kuitenkin paljon valtioita, joita tällaiset sopimukset eivät velvoita. Asekauppa on kuumaa bisnestä, ja usein sama välittäjä saattaa aseistaa konfliktin molemmat osapuolet. Parhaiten lapsisotilaita voidaan auttaa puuttumalla sotien syihin ja ehkäisemällä konfliktien synty.

Maria Hukkamäki