Täällä ei antaudu kukaan! Metrin korkuisilla kirjaimilla betonimuuriin kirjoitettu iskulause Guantánamon kaupungissa Kuubassa on viesti Yhdysvalloille, jonka sotilastukikohta on vain lyhyen matkan päässä. Tukikohdan ja kiistellyn vankileirin olemassaoloa ei iskulauseita lukuun ottamatta huomaa omaa rauhallista elämäänsä elävän kaupungin kaduilla. Ihmiset täällä niin kuin muuallakin Kuubassa kokoontuvat iltaisin katsomaan elokuvia, juhlimaan ja tanssimaan – ja päivisin kiroavat kangertelevaa vesihuoltoa, tuntikausien seisoskelua bussijonossa ja kolme kuukautta myöhässä kauppaan tulleita kanankoipia.

Konkreettisemmin Yhdysvaltojen vaikutus tuntuu kauppasaarrossa, joka hidastaa Kuuban toipumista 15 vuotta kestäneestä lamakaudesta. Monen kuubalaisen elämä on jatkuvaa sinnittelyä ja puurtamista jokapäiväisestä elämästä selviämiseksi.

”Hankkikaa minulle talo Alaskasta”, puuskahtaa kuumuuteen ja arkielämän jatkuviin vaikeuksiin kyllästynyt perheenemäntä Natalia, mutta vakavoituu sitten.

”Vihollinen käyttää vaikeaa tilannettamme hyödykseen. Kuten näette, ihmiset rakastavat Fideliä ja luottavat vallankumoukseen, mutta Yhdysvallat haluaa luoda tyytymättömyyttä ja epäjärjestystä. Kuinka monta miljoonaa dollaria Bush jakaakaan terroristeille Miamissa ja liittolaisilleen täällä”, Natalia päivittelee.

George W. Bushin hallitus julkaisi heinäkuussa uuden toimintasuunnitelman Kuuban ”siirtymäkauden” jouduttamiseksi. Yhdysvallat aikoo tiukentaa Kuuban vastaisen kauppasaarron valvontaa ja antaa Fidel Castron vastaiselle oppositiolle 80 miljoonaa dollaria lisää rahaa seuraavan kahden vuoden aikana. Kuubaan suunnattuja radio- ja televisiolähetyksiä aiotaan myös lisätä.

Ratkaisemme itse ongelmamme

Kuubassa Bushin suunnitelmat ovat herättäneet suuttumusta. Monet kuubalaiset ovat loukkaantuneita Bushin hallinnon lupauksista rokottaa Kuuban lapset ja laittaa kuntoon maan terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmä. Kaikkien tilastojen mukaan Kuubassa koulutus ja terveydenhuolto ovat maailman huipputasoa ja kaikille maksuttomia. Vaikka suuri osa maassa toimivista toisinajattelijoista toimii Yhdysvaltojen rahoittamina, myös monet opposition edustajat pitävät Bushin strategiaa täysin vääränä – kuubalaisten valtaenemmistö kun ei halua ulkopuolisten (ja kaikkein vähiten Yhdysvaltojen) puuttuvan maansa asioihin.

”Meillä on tuhat ongelmaa ja tuhat epäkohtaa, mutta ne ovat meidän ongelmiamme”, tiivistää monen kuubalaisen ajatukset pankkivirkailijana työskentelevä havannalainen nuori mies Jorge. Fidel Castron sairastuminen on saanut myös hänet ajattelemaan Kuuban tulevaisuutta Castron jälkeen. Jorge uskoo, että nuorten enemmistö jatkaa vallankumouksen tiellä, vaikka monelta tietoisuus on hukassa ja länsimaisen kulutusyhteiskunnan arvot ovat tunkeutuneet myös kuubalaisten nuorten elämään. Kaikesta huolimatta valtaosa ihmisistä on pysynyt lojaalina nykyjärjestelmälle.

”Ajattele vaikka mielenosoituksia ja marsseja, joita meillä täällä on. Niihin saadaan liikkeelle helposti yli miljoona ihmistä. Ei miljoonaa tai kahta miljoonaa ihmistä voi pakottaa marssimaan. Ehkä vielä kymmenentuhatta voisi, mutta ei miljoonaa”, sanoo Jorge.

Hän myös muistuttaa, että vallankumous on saanut kuubalaiset seuraamaan maailman tapahtumia ja ottamaan niihin kantaa.

”Yksi esimerkki on Libanonin tai Palestiinan tilanne. Kukaan kuubalainen ei hyväksy Israelin toimia. Me olemme oikeasti huolissamme, kun lapsia tapetaan. Emme hyväksy sitä”, sanoo Jorge ja vakuuttaa, että kyse ei ole vain Kuuban hallituksen mielipiteestä, vaan kansan ajattelutavasta.

Solidaarisuus voimissaan

Kuuban harjoittama kansainvälinen solidaarisuus näkyy paitsi sanojen myös tekojen tasolla. Sosialistisen saarivaltion hyvä tahto näkyy maailman joka kolkassa. Unescon palkitseman kuubalaisen Yo sí puedo -hankkeen avulla on muutamassa vuodessa opetettu 1,9 miljoonaa ihmistä 15 maassa lukemaan ja kirjoittamaan. Kuuban kansainvälisessä terveysohjelmassa toimii enemmän hoitohenkilökuntaa kuin Maailman terveysjärjestön WHO:n kehitysapuhankkeissa. Joka päivä yli 25 000 kuubalaista lääkäriä tarjoaa köyhille maksutonta terveydenhoitoa 68 kehitysmaassa. Ilman kuubalaisia lääkäreitä monen Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maan terveydenhoitojärjestelmä romahtaisi lopullisesti. Lisäksi Kuuba lähettää lääkäreitään katastrofialueille. Kuuban lääkäriprikaati osoitti tehokkuutensa esimerkiksi Pakistanissa. Epidemia-aallon estäneet kuubalaiset hoitivat yksin 75 prosenttia maanjäristyksen avuntarvitsijoista.

Kuuba myös kouluttaa tuhansia latinalaisamerikkalaisia köyhiä lääkäreiksi Havannassa. Vastineeksi ilmaisesta koulutuksesta lääkärit sitoutuvat työskentelemään oman maansa köyhien parissa. Yksi kunnianhimoisimmista uusista hankkeista on ns. ”operaatio ihme” (Operación Milagro). Sen puitteissa Kuubassa on tehty näkökyvyn palauttava silmäleikkaus maksutta jo yli 300 000 latinalaisamerikkalaiselle köyhälle. Potilaiden lentomatkat maksaa Venezuela, leikkaukset ja ylöspidon Kuuba. Kymmenen vuoden aikana on tarkoitus leikata kuusi miljoonaa erilaisista silmäsairauksista kärsivää ihmistä, joilla ei omissa maissaan olisi varaa itseään hoidattaa.

Useimmat kuubalaiset ovat ylpeitä maansa harjoittamasta solidaarisuudesta, mutta joidenkin mielestä rahat pitäisi käyttää toisin.

”Fidel sanoo, että olemme lääketieteen suurvalta. Ystäväni on kuitenkin joutunut odottamaan silmäleikkausta seitsemän kuukautta samaan aikaan kun tänne tuodaan tuhansia ihmisiä Guatemalasta”, valittaa Francoksi esittäytyvä mies. Häntä harmittaa se, ettei asian kritisoimiselle ole kuubalaisessa yhteiskunnassa tilaa. Havannassa Franco laitettiin bussiin ja lähetettiin vasten tahtoaan takaisin kotikyläänsä sen jälkeen, kun hän oli ollut huutamassa Castron ja vallankumouksen vastaisia iskulauseita hallituksen järjestämän USA:n vastaisen mielenosoituksen osallistujille.

”Rahaa valtiolla riittää muiden kuin kuubalaisten hoitamiseen, mutta ei edes kirkkomme kunnostamiseen. Isäni kuoli rutiköyhänä, mutta mitä hän teki kun sanoin, että Fidel käyttää rahat vääriin tarkoituksiin? Heitti minua juomalasilla päähän!” sanoo Franco ja esittelee päässään olevaa neljää tikkiä.

Eri mieltä asiasta on Jorge, joka uskoo Kuuban harjoittaman solidaarisuuden tuovan hyötyä myös kuubalaisille. Hän on myös sitä mieltä, ettei terveys-ohjelmiin meneviä varoja ole syytä kyseenalaistaa.

”Ihmisen elämää ei voi mitata rahassa”, sanoo Jorge.

Teksti ja kuva Tomi Kuhanen

Tomi Kuhanen vieraili Kuubassa elo-syyskuun vaihteessa 2006.