Rauhantekijä Mirka Muukkonen: Koko kylän Mirka

Turkulainen Mirka Muukkonen avaa ihmisille byrokratian kiemuroita ja kannattaa “kylä kasvattaa kakaransa” -yhteisöllisyyttä. Rauhantyö ja solidaarisuus kiemurtelevat hänen elämässään oman keittiönpöydän äärestä valtuustotyöhön.

Punavihreä kansalaisvaikuttaja, Turun kaupunginvaltuutettu, kasvissyöjä, rauhanaktiivi, äiti. Rakastaa kulttuuria, lukemista, kokkausta ja puutarhanhoitoa. Näin luonnehtii turkulainen Mirka Muukkonen itseään nettisivuillaan. Viherpiipertäjähippikö siis? Kun Muukkosen tapaa, huomaa äkkiä, että sana piipertäjä on ainakin jätettävä pois.

Lukion jälkeen toimelias Muukkonen hakeutui puutarhakouluun ja valmistui viljelypuolen puutarhuriksi. Opintoihin kuuluvan harjoittelun hän suoritti biodynaamisella tilalla. Kaveripiirissä oli kansalaisaktivisteja, ja Mirkakin koki ihmis- ja eläinoikeusliikkeiden asiat itselleen tärkeiksi. Opintoja hän jatkoi steinerilaisessa Snellman-korkeakoulussa yleisopintovuoden verran. Sitten tie vei luomukaupan myyjäksi. Hän suoritti myyjän ammattitutkinnon ja erikoistui luontaistuoteneuvojaksi.

Helsingissä asuessaan Mirka tapasi tulevan miehensä Mika Muukkosen, joka seurustelun aikoihin työskenteli Rauhanpuolustajien toimistolla taittajana. Häitä vietettiin Rauhanasemalla vuonna 1998. Perheeksi muuttunut kokoonpano muutti Mirka Muukkosen kotikaupunkiin Turkuun vuonna 2001.

Kylä kasvattaa kakaransa

Muukkoset asuvat Raunistulan puutaloalueella, jossa on kylämäinen tunnelma ja jossa naapurit pitävät enemmän yhtä kuin mitä keskimäärin suomalaisissa kaupunkilähiöissä pidetään. Raunistulassa perustettiin myös vuonna 2004 Tulenkantajanaiset, joka on vasemmistoliittoon kuuluva, mutta autonomisesti muusta puolueesta erillään toimiva osasto. Mirka Muukkonen oli yksi perustajajäsenistä. Ideana oli innostaa alueen naisia ja kotiäitejä vaikuttamaan ja toimimaan lastensa kanssa yhteisten asioiden hyväksi. Ryhmä järjesti aluksi mielenosoituksen turvallisen koulutien puolesta.

Kokousten puitteet järjestettiin niin, että niihin pystyi tulemaan lasten kanssa. Yksi Tulenkantajanaisten kantava tunnuslause oli: kylä kasvattaa kakaransa. “Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. On yhteinen vastuu, että kaikilla on hyvä olla ja elää.”

Tulenkantajanaiset lähtivät joukolla mukaan vuoden 2004 kuntavaaleihin, koska kokivat tärkeäksi päästä vaikuttamaan kotikaupungin asioihin laajemminkin. Muukkonen pääsi valtuustoon ja on jatkanut kuntapolitiikassa tähän päivään asti. Tulenkantajanaiset on yhä olemassa, ja vuosien varrella ryhmä on innoittanut muitakin naisia mukaan kunnallispolitiikkaan.

Turkkulaissi lehmänkauppoi

Nyt Mirka Muukkosella on meneillään yhdeksäs vuosi Turun kunnallispolitiikassa. Politiikan tekeminen on tuntunut hänelle oikealta tavalta vaikuttaa ja toimia oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden eteenpäin viemiseksi. “Yhteiskunnassa on rakenteellisia asioita, joihin vaikutetaan politiikalla. Yhteiskuntarauha on mahdollista vain, kun ihmisillä on riittävä tulotaso, oma asunto, perustarpeet kunnossa ja hyvä olla. Tuloerot ja köyhyys aiheuttavat levottomuuksia, kuten esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa. Haluan oppia tuntemaan järjestelmän ja sen, miten siellä toimitaan.” Poliittiseksi broileriksi Muukkosta ei voi kutsua, koska hänen lapsuudenkodissaan ei poliittisia kysymyksiä isommin ruodittu.

Suomen Turku on vuosien aikana saanut negatiivista huomiota hyvä veli -verkostoilla, gryndereiden ylivallalla ja “Turun taudilla”. Tässäpä työsarkaa poliitikolle, joka ei purematta niele kaikkea sitä, mitä eteen tulee. “Kenellä on valta, kuka sitä käyttää? Kaikki tämä ei ole minulle vieläkään auennut. Vuosien myötä tulee ahaa-elämyksiä, kun jälkeenpäin huomaa, että jonkin merkilliseltä tuntuneen päätöksen takana olikin esimerkiksi etukäteen sovittu lehmänkauppa. Kun alkaa oivaltaa kaupungin rakenteita ja suhdetoimintaa, osaa jo etukäteen nähdä mitä tuleman pitää ja mihin kohtaan pitää puuttua tarkemmin. Ihmiset kuvittelevat, että valtuusto tekee isoimmat päätökset, mutta suurin valta on kunnanhallituksella ja suurimmilla lautakunnilla.”

Leipää eikä sirkushuveja

Mirka Muukkonen on pitkään ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Hänen ensimmäisessä valtuustoaloitteessaan vaadittiin leipäjonojen tilanteen kartoittamista ja niihin johtaneiden syiden selvittämistä. Siinä toivottiin myös toimenpideohjelmaa Turkuun köyhyyden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Mirka Muukkosen mielestä yhteiskunnan tulisi pitää huolta pienituloisistaan niin, ettei leipäjonoja tarvittaisi.

Sen jälkeenkin köyhyys-näkökulma on ollut vahvasti mukana Muukkosen kuntatyöskentelyssä. Sosiaali- ja terveyslautakunta on ollut hänelle sekä vaativa että antoisa pesti. “Lautakunnasta tulee kotiin joko hyvillä mielin tai maansa myyneenä. Etenkin lastensuojeluun liittyvät päätökset ja kokouksissa kuultavat asiat ovat joskus surullisia ja raskaita.”

Luottamustoimessa ei tunneta työaikoja, eikä työ ole pelkästään kokouksissa istumista, etenkin jos on yhtä rehellisesti antautunut toimelleen kuin Muukkonen on. “Vie aikaa, jos haluaa perehtyä asioihin ja tutkia niitä.” Lisäksi kaupunkilaiset kääntyvät valtuutetun puoleen muutoinkin kuin “virka-aikana” ja kertovat asioistaan.

Varsinaisena leipätyönään Muukkonen on myyjänä luomu- ja reilun kaupan tuotteita myyvässä liikkeessä.

Valuvikainen järjestelmä

Yksi Mirkan Muukkosen merkittävimmistä kuntatyön saavutuksista on ollut kolmen lastenkodin lakkauttamisen estäminen, jossa hänen panoksensa oli merkittävä. Se vaati paljon työtä, yhteydenottoja kentälle ja kentän väen kuulemista. Hän on myös ollut mukana tekemässä Turun lastensuojelun rakenneuudistusta, joka on vielä kesken.

Mirka kokee antoisana sen, kun osaa kertoa ihmisille heidän oikeuksistaan tai siitä, miten heidän tulee toimia ongelmatilanteissa. Hän on esimerkiksi neuvonut yt-neuvotteluja käyviä kaupungin työntekijöitä ja toimeentulotuen asiakasta, joka ei saanut itselleen kuuluvaa palvelua. “Järjestelmässä on valuvika, jos ihmiset eivät osaa löytää oikeaa osoitetta, josta saisivat apua itselleen.”

Millaiset ihmiset kaupunkilaisten asioista sitten päättävät? “Osa kunnallispoliitikoista on omaksunut johtamiskeskeisen roolin ja ylenkatsoo esimerkiksi kansalaisten aloitteita todeten, että näistä asioista päätämme me, ette te. Nämä ilmiöt hätkähdyttävät. Eritaustaisilla ihmisillä on myös omat tapansa tehdä politiikkaa. Osa tulee kokouksiin, eikä ole ottanut selvää mitä esityslistalla on. He osallistuvat vain passiivisesti ryhmäpäätöksellä.”

Hyviksi poliitikon ominaisuuksiksi Mirka listaa muun muassa sinnikkyyden, oikeudenmukaisuuden ja kokonaisuuksien hahmottamisen sekä sen, että kuulee ja näkee tavallisten ihmisten asioita. “Pitää myös osata asettua toisen päättäjän asemaan ja ymmärtää se, miksi hän ajaa erilaista ratkaisumallia. Silloin pystyy löytämään ne kohdat, joihin itse kannattaa puuttua keskinäisessä työskentelyssä.”

Ihmiset tekevät kaupungin

Työtä tasa-arvon, yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden edistäjälle riittää. “Pelkällä kuntapolitiikalla ei tehdä ihmistä onnelliseksi. Sillä voidaan kuitenkin luoda puitteet turvalliselle arjelle, jossa ihmisen on hyvä olla ja elää ja pyrkiä onnelliseksi. Kuntademokratia on sitä, että erilaiset ihmiset pääsevät kertomaan näkemyksiään. Vain siten voidaan edistää alueellista demokratiaa ja hyvää päätöksentekoa.”

Kahden kouluikäisen pojan äiti haluaa vaalia myös kotona solidaarisuuden periaatteita. Hän pyrkii kasvattamaan lapsistaan tasa-arvon ymmärtäviä, muita kulttuureja suvaitsevia ja aseeseen tarttumattomia ihmisiä. “Muukkosten majatalonakin” tunnettu koti on pitänyt ovensa avoimina ystäville. Saunan lauteilla on parannettu maailmaa useaan otteeseen sekä käyty tiukkoja yhteiskuntapoliittisia keskusteluja.

Rauhanpuolustajien toiminnan parissa Mirka Muukkonen on kohdannut erilaisia ihmisiä ja kulttuureita ja harrastanut tärkeää mielipiteenvaihtoa. Muun muassa Ay-väen rauhanpäivät ja Pietarin-matka ovat olleet tapahtumia, joissa on voinut verkostoitua ja saada lisää tietoa itseä kiinnostavista teemoista.

Haastattelun jälkeen puhelimeni soi. Muukkonen soittaa, hän on huolissaan ja järkyttynyt päivällä tapahtuneesta väkivallanteosta Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Tilaisuudessa oli luennoimassa puoluetoveri ja valtuustokollega Li Andersson ja aiheena oli äärioikeistolaisuus Suomessa. Vaikka yhtäläisyyksiä kunnallispolitiikan ja väkivallanteon välille ei voikaan vetää, on silti kauhistuttavaa ajatella, että suvaitsevaisuuden, väkivallattomuuden ja tasa-arvon puolestapuhujat eivät ole koskemattomia Suomessa ja että ilmenevä viha on muutakin kuin puhetta.

Muutamaa tuntia aiemmin haastattelun aikana Muukkonen oli miettinyt, mikä olisi tilanne, jossa hän kokisi täydellisesti epäonnistuneensa: “Se olisi se hetki, kun ruokapöytään minua vastapäätä istuisi poikani, joka olisi pukeutunut natsien vaatteisiin ja joka eläisi sellaisten arvojen mukaan.” Silloin olisi omena pudonnut surullisen kauas emopuustaan.

Maisa Kuikka-Ucar