VII Varparannan rauhanakatemia järjestettiin 31.7.–2.8. ”Etelä-Varparannassa” eli Joensuussa, jossa työttömien talo Majakka tarjosi toimivat ja edulliset tilat kaikkiaan yli 50 osanottajalle. Illalla 31.7. teemana oli poliittisen ja taloudellisen väkivallan käsittely kaunokirjallisuudessa. Raisa Simola esitteli suomeksi ilmestynyttä orjuutta käsittelevää kirjellisuutta, muun muassa Douglasin Amerikkalaisen orjan omaelämäkertaa sekä Styronin Nat Turnerin kapinaa. Toisena teemana hänellä oli lapsisotilaiden (”modernien orjien”) polttavaa ongelmaa käsittelevä kirjallisuus (Beach: Leikin loppu; Ei Allahin tartte; Iweala: Ei kenenkään lapset).
Lapsisotilaiden selviytymisstrategiassa tärkeäksi nousee lapsisotilaan aiempi äitisuhde (”Äidin muisto tuo vahvuutta”). Lapsisotilaan arkeen kuuluu väkivalta, huumeet (asemehu – ”gun juice”), seksuaalinen hyväksikäyttö. Myös kaksoistietoisuuden ongelma nousi esille. Alistetulla (niin orjalla kuin lapsisotilaalla) on ”kaksoistietoisuus”: tietoisuus alistajan toivomuksista ja oma tietoisuus. Fiktio mahdollistaa ongelmien käsittelyn kokonaisvaltaisesti.
Pentti Stranius pohdiskeli mm. Orwellin 1984-teoksen ajankohtaisuutta. Kirja kuvaa kaksoisajattelun kehitystä, isoveljen valvovaa silmää, joka on ihmisen sisälläkin (muodikkaat mielipiteet) sekä ”uuskieltä”, jonka mukaan sota on rauhaa. Myös seminaarin osanottajat jakoivat tärkeitä lukukokemuksiaan, esiin tuli muun muassa Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta, joka on Arndt Pekurisen elämäkertaakin tärkeämpi.
Lauantain ensimmäinen puhuja oli professori Ari Lehtinen Joensuun yliopistosta. Aluksi hän pohti luonnonvarapolitiikka-termiä omien tutkimustensa ja Suomen kehityksen näkökulmasta. Ensinnäkin tulisi tuntea koko luonnonvaroihin liittyvä ketju alkutuotannosta loppusijoitukseen. Toiseksi se sisältää kysymyksen, mitä me kulutamme, ja kolmanneksi luonnonvarapoliittisen osaamisen.
Sen jälkeen hän siirtyi pohtimaan luonnonvarapolitiikkaa uusliberalismin aikakaudella. Suomessa havaitaan kolme tendenssiä: 1) luonnonvarojen sijaintipaikkojen, yhteismaiden yksityistäminen; 2) ympäristöhallinnon yksityistämistendessi (tämän suhteen Lehtisen mielestä tulokset eivät ole pelkästään negatiivisia: byrokratia on keventynyt); 3.) luonnon tuotteistaminen (hintalappu luonnolle). Hänen mielestään Suomi on menettämässä mahdollisuuden vihreään rakennemuutokseen.
Lopuksi Lehtinen käsitteli suomalaisen paperiteollisuuden kehitystä. 2000-luvulla niiden johtoon on valittu uusliberaalit saneeraajat ja ne siirtävät tuotantoa Latinalaiseen Amerikkaan. Pampaa ja entisiä sademetsiä muutetaan monokulttuuriksi, eukalyptuspelloiksi. Eukalyptus on tulokaskasvi ja kuluttaa paljon vettä. Paikallinen väestö vastustaa tehtaita laajasti. Keskustelussa esiin nousi kysymys uhkaavasta ”peak oil” -pisteestä ja sen vaikutuksesta öljyn hintaan. On spekuloitu jopa 400 dollarin tynnyrihinnasta. On hyvin kyseenalaista kuvitella suomalaisen paperiteollisuuden hyötyvän tuotannon siirtämisestä kaukomaihin. Suomalaisen metsäalan toimintatapa -ja tyyli on pitkälti ”puhdasta kolonialismia”, eikä firmoilla ole kykyä hallita synnyttämiään ongelmia.
Reko Ravela käsitteli Afganistanin sotaa. Ensimmäiseksi hän totesi, ettei kysymys ole enää rauhanturvaamisesta (”operaatio perustuu konfliktin pääosapuolten aselepoon tai sopimukselliseen tilaan, jota joukot valvovat”). Sodan hinta on huima. Afganistanin BKT on vain 11,2 miljardia dollaria. Yhdysvallat on käyttänyt Afganistanin sotaan 223 miljardia dollaria, Britannia 20 miljardia ja Kanada kuusi miljardia dollaria. Voi kuvitella, mikä olisi Afganistanin tilanne, jos nuo summat olisi käytetty maan infrastuktuurin ja tuotannon parantamiseen.
Maan tulolähteet ovat avustukset, huumekauppa (noin 7 700 tonnin huumetuotanto, josta suurin hyöty menee ulkomaille) ja suurimpana ulkomailla olevien kansalaisten rahalähetykset. Elinolot ovat surkeat: ihmisistä 63 prosentilla ei ole varaa ruokaan, 12 prosenttia on YK:n elintarvikeavun piirissä, 93 prosenttia ansaitsee alle 300 dollaria kuukaudessa. Vaalit lienevät näytöksenomaiset, äänestäjälistoilla arvioidaan olevan jopa 3–5 miljoonaa ”haamua”, jotka takaavat oikean vaalituloksen.
Seminaarin osanottajat päättivät vaatia Suomen hallitusta vetämään Suomen joukot ja toimimaan muiden vieraiden joukkojen vetämiseksi Afganistanin sodasta.
Lauantain viimeisen luennon piti dosentti Arto Nokkola aiheesta: ”Suomi ja Nato – sodan, talouden ja politiikan näkökulmat”. Luennon teksti on luettavissa Joensuun Rauhanryhmän kotisivulta, www.joensuunrauhanryhma.org/alustuksia/suomi-nato-Nokkala. Hänen olennainen johtopäätöksensä oli, että Suomen puolustukselle Nato-jäsenyys ei ole tarpeen ja jäsenyysratkaisu on poliittinen. Kansalaisten passiivisuus vaikuttaa olennaisesti päätöksen sisältöön. Seminaarilaiset ottivat mukaansa Rauhanpuolustajissa tehtyjä Nato-vastaisia tarroja ja sopivat tämän toiminnan aktivoimisesta eri paikkakunnilla.
Sunnuntaina keskusteltiin rasismista, ja mukana oli Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni. Läsnä oli 20 maahanmuuttajaa pakolaiskeskuksesta. Keskustelun aluksi Erkki Kanerva analysoi 1990-luvun skini-ilmiön yhteiskunnallisia taustoja ja kritisoi poliisin tuolloista toimintaa. Julian Lin kertoi kokemuksistaan Joensuun kaduilta 1990-luvulla ja Alain Minguet JoMonin toiminnasta ja nykyisestä rasismitilanteesta. Hän kannusti ilmoittamaan rasismirikokset poliisille, sillä poliisin asenne on muuttunut.
Kaikkiaan teemasta käytiin laaja keskustelu, joka käännettiin englanniksi ja somaliksi. Rauhanakatemian osallistujat olivat innokkaita keskustelemaan, joten paikalla olleet maahanmuuttajat eivät ehtineet saada suunvuoroa. Ylipäätään rasisminvastaista toimintaa pidettiin väkivallan vastustamisen ja rauhan puolustamisen olennaisena osana.
1) Suomen hallitukselle
Asia: Afganistan-operaatio
Joensuussa 31.7.–2.8.2009 järjestetyn valtakunnallisen VII Rauhanakatemian osanottajat (noin 50 henkilöä) vaativat Suomen hallitusta kutsumaan suomalaisjoukot kotiin Afganistanin sodasta ja toimimaan kansainvälisesti aselevon aikaansaamiseksi maassa ja kaikkien vieraiden joukkojen poistamiseksi sieltä. On nähty, että Afganistanin ongelmat eivät ratkea sotimalla.
2) Rauhanpuolustajien johtokunnalle
Joensuussa 31.7.–2.8.2009 järjestetyn valtakunnallisen VII Rauhanakatemian osanottajat (noin 50 henkilöä) toivovat, että Rauhanpuolustajat kokoaa mahdollisimman arvovaltaisen kampanjan toimimaan julkisesti Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Ehdotamme tunnusta Ei Natolle – rauha on ainoa vaihtoehto.
