Manigango sijaitsee Kiinan tiibetiläisellä alueella, jossa mielivaltaiset hyökkäykset, pidätykset, ahdistelut ja uskonnonvapauden loukkaukset ovat alueen asukkaiden arkipäivää. Kiinan hallitus pyrkii näillä keinoilla kitkemään vastahakoisesta kansasta sen pyrkimykset vapauteen ja itsenäisyyteen. Tiibetin vuosituhansia vanha uniikki kulttuuri on vaikea sulautettava Kiinan kansantasavallan totalitaristiseen kommunismiin, ja alue onkin vuosikymmeniä ollut Kiinan hallituksen joukkojen sorrolla hallitsemaa.
5.8.2005 sadat tiibetiläiset kerääntyivät Kiinan kansantasavallan syrjäisessä provinssissa sijaitsevassa Manigangon kaupungissa erään yksityisomisteisen teurastamon ympärille ja polttivat sen maan tasalle. Seuraavana päivänä poliisin ja armeijan joukot pidättivät kymmeniä ihmisiä, joiden tunnistettiin olevan osallisia teurastamon polttoon. Useimmat vapautettiin vielä saman päivän aikana, mutta osaa ei. Heitä varten paikalle oli hankittu armeijan miehiä, jotka kiduttivat ja hakkasivat vangittuja. Huonoimpaan kuntoon hakatut vietiin lopulta läheiseen sairaalaan hoitoon.
Viisi miestä, joita Kiinan viranomaiset pitävät tuhopolton organisaattoreina, ovat yhä puoli vuotta tapauksen jälkeen vangittuina. Yksi ”organisaattoreista” vapautettiin kuukausien vankeuden jälkeen. Hän oli menettänyt näkönsä kiinalaisten sotilaiden epäinhimillisen kohtelun seurauksena. Muista ei pidätyksen jälkeen ole kuultu mitään.
Ristiriitaisia näkemyksiä
Maningangon asukkaat eivät ole siis yksin kohtalonsa kanssa. Onneksi tiibetiläisten ahdinko on kuultu maailmalla, ei vähiten Hänen Pyhyytensä Dalai-laman, Tiibetin maanpaossa olevan hallituksen johtajan, vuosikymmeniä jatkuneen ja laajaa julkisuutta saaneen kampanjoinnin ansiosta. Erityispiirteenä Tiibetin vapauden ja tasapainon puolesta käydyssä työssä on ollut länsimaalaisten taiteilijoiden aktiivinen osallisuus, joka on auttanut tuomaan Tiibetiä tunnetuksi.
Näkyvästä ja aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta tilanne alueella ei ole juurikaan muuttunut. Suurimmaksi edistysaskeleeksi voidaan laskea 80-luvulla käynnistyneet neuvottelut maanpaossa olevan hallituksen ja Kiinan hallituksen edustajien välillä. Tiibetissä asuvien tiibetiläisten keskuudessa näitä neuvotteluja ei ole nähty yksiselitteisen positiivisiksi, sillä moni alueella haluaisi jatkaa aseellista vastarintaa maan valloittajia vastaan.
Eniten ristiriitaisuutta on aiheuttanut Dalai-laman ajama keskitien politiikka, jonka seurauksena maanpaossa oleva hallitus on luopunut itsenäisyyspyrkimyksistä neuvotteluissaan Kiinan hallituksen edustajien kanssa. Tämän sijaan alueelle pyritään hakemaan neuvotteluilla autonomista asemaa, sekä täydellistä uskonnon- ja sananvapautta.
Luonnollisesti Kiina ei ole suostunut juuri minkäänlaisiin myönnytyksiin, ja nimellisetkin myönnytykset (lähinnä uskonnon vapaus) ovat käytännössä olleet vain paikallisille viranomaisille jaettuja ohjesäännöksiä. Amnesty International ja Human Rights Watch ovat vaatineet Kiinan tuovan uskonnonvapauden myös kirjoitettuun lakiin, joka helpottaisi näiden järjestöjen työtä ja velvoittaisi paikalliset viranomaiset puuttumaan mm. Tiibetiläisten munkkien jatkuvaan ja laajamittaiseen pahoinpitelyyn ja ahdisteluun. Pahimmissa tapauksissa kokonaisia luostareita on poltettu.
Tiibet – yksi suurvaltojen pelinappula
Tiibetin kohtalo on sidottu Kiinan tahtoon. Dalai-laman ja maanpaossa olevan hallituksen maailmalla saamasta positiivisesta huomiosta piittaamaton Kiina on osoittanut johdonmukaisesti käyttävänsä Tiibetiä vain työkaluna tärkeiden luonnonvarojen hallintaan alueella. Tiibetin puolesta on kampanjoitu tehokkaasti jo vuosikymmeniä, mutta varsinaista läpimurtoa odotetaan yhä.
Myönteisen kehityksen alueella estävät Kiina sekä kansainvälisen yhteisön piittaamattomuus puuttua alueen tapahtumiin. Tiibet ei ole maailman kriisipesäkkeistä dramaattisin tai ihmisoikeusrikkomuksiltaan vakavin, mutta sen tulevaisuus näyttää silti samankaltaiselta, kuin monen muunkin suurvaltojen pelinappulaksi joutuneen maan tilanne.
Antti Jauhiainen