Keskustelua salarakkaasta

Nato on ollut Suomen poliittisen johdon salarakas jo pitkään, mutta kihlausta ei uskalleta julkistaa kansan vastustuksen takia. Suhde on lämmin ja tiivis. Naton kaikissa kokouksissa Suomen edustajat istuvat tarkkailijoina tai kumppanuustoimintaan osallistujina.

Työpaikkojen rauhantoimikunta järjesti ensimmäistä kertaa oman seminaarin Suomen sosiaalifoorumissa huhtikuussa. Aiheena oli käymistilassa oleva Suomen ja EU:n turvallisuuspolitiikka sekä Nato. Seminaarista on syytä tehdä uusi traditio rauhantoimikunnan koko ajan monipuolistuvassa toiminnassa. Turvallisuuspoliittisista ratkaisuista käydään liian vähän keskustelua, Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro totesi seminaarissa.

 

Uhkat hyvinkin kaukana?

Ensimmäisen puheenvuoron käytti Martti Setälä Suomen Atlantti-Seuran nuorisoverkostosta. Hän luetteli nykyiset turvallisuusuhkat: terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, ympäristöongelmat ja ”toimintakyvyttömät valtiot” ja totesi, että ”ensimmäinen puolustuslinja näitä uhkia vastaan on omien rajojen ulkopuolella, joskus hyvinkin kaukana”. Setälä puhui tässä rikkaiden Nato-maiden suulla, koska köyhissä maissa uhkia on kyllä rajojen sisälläkin. ”Enää ei puhuta yhtä paljon sotilaallisesta varautumisesta ja maiden rajoilla odottamisesta”, Setälä jatkoi.

Toisaalta Setälän mukaan useimmat suuret maat kuten USA, Venäjä, Kiina ja Intia kasvattavat koko ajan varustelumenojaan, vaikka joissakin Euroopan maissa on myös erisuuntaista kehitystä.

Lisäksi Setälä kertoi pitkästi Naton muuttumisesta ja sen ”avoimista ovista”.

Setälän taustayhteisö, Suomen Atlantti-Seura on perustettu 1999. Nettisivujen mukaan tarkoitus on ”luoda foorumi ajankohtaisten transatlanttisten kysymysten käsittelylle”. Transatlant-tinen tarkoittaa suhteita USA:han ja sen sotakoneeseen Natoon. Seuran kattojärjestön Atlantic Treaty Association ATA:n varsinaisia jäseniä ovat Naton jäsenmaiden Atlantti-seurat ja liitännäisjäseniä rauhankumppanuusmaiden seurat. Suomen Atlantti-Seura on päässyt liitännäisjäseneksi vuonna 2000. Nykyinen puheenjohtaja on EVA:n Risto E. J. Penttilä.

 

Suomalaisilla ei ole koulutusta taistelujoukkoihin

Transatlanttisten suhteiden edistäjän jälkeen seminaarissa puhui majuri evp. Lars-Olof Fredriksson. Hän oli Setälän kanssa hyvin eri linjoilla.

”En kannata Suomen liittymistä Natoon”, Fredriksson aloitti ja tarkensi, että hän on vankasti yleisen asevelvollisuuden, alueellisen puolustuksen ja liittoutumattomuuden kannattaja. Nämä Suomen puolustuspoliittiset linjaukset taas eivät Fredrikssonin mukaan sovi lainkaan yhteen Naton ja sen itselleen asettamien tehtävien kanssa.

Hän myös tyrmäsi puheet Naton muuttumisesta. ”Ei se ole mikään yleishumanistinen järjestö. Sillä on vanhat viholliskuvat, vanhat rakenteet, paljon turhautuneita sotilaita ja maailman suurin sotilaallinen voima.”

Liittoutumattomuus antaa Suomelle liikkumavapautta turvallisuuspolitiikassa, Fredriksson korosti. ”Suomella on vielä mahdollisuus mennä niistä ovista, jotka sulkeutuvat Natoon liittymisen jälkeen. Natoon liittyminen merkitsee myös USA:n politiikan hyväksymistä. USA rahoittaa suurimman osan sen toimintaa ja totta kai raha ratkaisee”, Fredriksson sanaili.

Hän myös epäili suomalaisten valmiutta osallistua EU:n taistelujoukkoihin. ”Suomen armeija on kouluttanut koko henkilökuntansa ja reservit alueelliseen puolustussodankäyntiin. Siellä ei ole annettu koulutusta sellaisiin tilanteisiin, joihin sotilas näissä uusissa operaatioissa joutuu. Se on sotilaille vaarallista, kun peruskoulutus puuttuu. Muutaman viikon täydennyskoulutus ennen lähtöä ei korjaa puutteita.”

 

Mihin kaikkeen jouduttaisiin mukaan…

”Kansa ei kannata liittoutumista, mutta samaan aikaan yleisesti uskotaan, että Suomi kuitenkin liittyy Natoon. Osoittaa syvää demokratian kriisiä, kun ihmiset eivät enää usko, että poliittiseen päätöksentekoon voidaan vaikuttaa”, Teemu Matinpuro aloitti puheenvuoronsa.

”Me emme tiedä Euroopan turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta tarpeeksi. Minkälaisen keskustelun pohjalta tehtiin päätös, että suomalaisia sotilaita lähetetään EU:n Kongo-operaatioon?” Matinpuro ihmetteli. ”Yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että mennään mukaan.”

Kongo-operaatio on sikälikin outo, että siellä on jo 17 000 rauhanturvaajaa. ”Onko pienillä 1 500 miehen EU-joukoilla tarkoituksena vain turvata muutamien EU-maiden intressejä liittyen Itä-Kongon kaivosalueisiin?”

Afganistanissa jo ollaan mukana. ”Siellä ollaan käytännössä miehittäjiä ja olemme liittolaisuussuhteessa sellaisiin sotaherroihin, jotka ovat yhtä suuria sotarikollisia kuin taliban-taistelijat. Pitkittyneen operaation oikeutus on kyseenalainen, vaikka operaatioon lähdettiinkin YK:n mandaatilla. USA:n intresseissä on lisätä muiden maiden vastuuta, koska se tarvitsee kipeästi voimavaroja muualla, kuten Irakissa.”

Mitä kaikkia Naton ja USA:n laittomia hyökkäyksiä jouduttaisiin nielemään ja puolustelemaan, jos olisimme Naton jäseniä?

Naton määrittelemistä uusista uhkakuvista Matinpuron mukaan on vaikea löytää sellaisia, joihin sotilaallinen toiminta olisi ensisijainen apu.

Marjaliisa Siira