Eurokriisi alkaa tuntua näin juuri juhannuksen ohittaneen mielessä yhtä normaalilta olotilalta kuin sadepilvinen taivas Suomen suvessa. Itse asiassa tuo ulkoinen luonnonvoima, sadesää, huolestuttaa minua tällä hetkellä paljon enemmän kuin markkinavoimien polvilleen painama Euroopan talous. Näyttää nimittäin siltä, että kummankin ulkoisen voiman tekemisiin meillä kansalaisilla on yhtä vähän sanomista.

Siksi olen valinnut sateen sadattelun. Kaatosade kun haittaa vahvasti toteuttamasta jo maaliskuun kevätauringon ensisäteiden herättämänä mieleen hiipinyttä ajatusta päästä taas Vespan selässä tien päälle. Yleensä kun ryhdyn käynnistämään tallissa kaksitahtimoottoria, kone tuprauttaa useimmiten jo toisella, viimeistään kolmannella yrityksellä ensisavut. Moottorin säkätykseen sisältyy vapauden illuusio, lupaus tummasta asvaltista aurinkoisen taivaan alla, pakokaasuihin sekoittuvasta tuoreen heinän ja kesäkukkien tuoksusta ja hyönteisten voimistuvasta rummutuksesta kypärän pleksissä niiden iskeytyessä siihen kiihtyvällä rytmillä sitä mukaa kun vauhti kiihtyy lähemmäksi sataa kilometriä tunnissa.

Ja kuitenkaan kaikesta huolimatta eurokriisi ei tahdo jättää rauhaan. Kolme polkaisua Vespan koneen käynnistämiseksi ja Irlannin, Portugalin sekä Kreikan tukipaketit.  Noilla kolmella eurokiksillä piti saada eurotalous taas vauhtiin. Pelottelipa pääministeri Katainen meitä pahimmillaan keskellä kesää koittavasta takatalvesta, ellemme ole potkimassa myös neljättä, Espanjan taloutta, käyntiin. Kun Katainen luki uhriloitsunsa, minun ikkunani lämpömittari näytti muistaakseni normaalin holakkaa 13:a astetta ja taivas oli puolipilvessä. Viime kesänä Suomessa vierailleelle valencialaiselle ystävälleni tällaiset lämpötilat olivat merkki pukea toppatakki päälle.

Jos Vespani lähtikin käyntiin talven jälkeen heti kolmannella polkaisulla, EU:ssa valmistaudutaan Espanjan ja Italian myötä neljänteen ja viidenteen yritykseen. Ainakin minun italiattareni tulpat kyllä kastuisivat moisesta polkemisen määrästä ja silloin se oikuttelu vasta alkaisi. Ihan pienellä suostuttelulla emme sen jälkeen enää yhteisymmärrykseen pääsisi.

Helsingissä 23.6.2012

Markku Kangaspuro

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.