Kazakstanin parlamenttivaaleissa elokuussa presidentti Nursultan Nazarbajevin puolue Nur Otan voitti odotetusti 88,4 prosenttia äänistä ja sai ylivoimaisen enemmistön parlamentin alahuoneeseen Majilisiin. Vaikka aikaisemmista vaaleista oli tapahtunut huomattavaa edistymistä, eivät ne kaikilta osin vastanneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön standardeja demokraattisista vaaleista. Ari Kettunen oli vaaleissa Ety-järjestön tarkkailijana.

Maailman laajin sisämaavaltio – suurin Neuvostoliiton hajotessa syntyneistä itsenäisistä ”staneista” – opettelee demokratiaa siinä kuin muutkin Neuvostoliiton jälkeläiset. Maan isä, presidentti Nazarbajev, on hallinnut maata itsenäisyyden alusta lähtien, ja nykyinen virkakausi päättyy vuonna 2012. Toukokuussa hyväksytyn perustuslain muutoksen mukaan presidentti voidaan valita virkaansa vain kahdeksi kaudeksi. Tämä ei silti koske nykyistä presidenttiä, joten elinkäinen presidenttiys on Nazarbajeville mahdollinen – joskin hänen seuraajikseen on veikkailtu tytärtä Dariga Nazarbajevaa, hänen miestään Rakhat Alijevia tai toista vävyä Timur Kulibajevia.
Nazarbajev on eittämättä suosittu ja hän pärjäisi mahdollisesti myös täysin demokraattisissa vaaleissa. Ainakaan presidentiksi ei ole toistaiseksi ollut tarjolla kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Kazakstanin talous kukoistaa – kasvu on 2000-luvulla ollut 9–10 prosenttia vuodessa. Avainsanat kasvuun ovat öljy ja kaasu, joiden lisäksi maalla on runsaat malmi- ja mineraalivarat. Kazakstanin öljyntuotanto kasvoi viime vuonna 5,7 prosenttia, mustaa kultaa vietiin 54,8 miljoonaa tonnia. Talouskasvu näkyy valtaisana rakennusbuumina muun muassa pääkaupungissa Astanassa, jonne kohoaa moderneja pilvenpiirtäjiä Dubain tyyliin. Pääkaupunki siirrettiin Astanaan (entiseen Akmolaan) 90-luvun lopussa Almatysta (entisestä Alma Atasta) – perusteluna keskeisempi sijainti ja tarve siirtää alkuperäisväestöä maan pohjoisosiin. Epävirallisemman selityksen mukaan maanjäristyksiä pelkäävä presidentti halusi muuttaa seismologisesti turvallisemmalle alueelle.
Nopea talouskasvu on lisännyt myös sosiaalista eriarvoisuutta, joskaan kerjäläisiä ei juurikaan katukuvassa näy. Vuoden 2006 syyskuussa maan keskipalkka oli 242 euroa kuussa, mutta hintataso on suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta hyvin alhainen.

Epäkohtia vaalilainsäädännössä

Seuraavat parlamenttivaalit Kazakstanissa oli tarkoitus toteuttaa vuonna 2009, mutta keväällä tehtyjen perustuslain ja vaalilain muutosten jälkeen presidentti hajotti parlamentin ja määräsi uudet vaalit. Etyj:n arvion mukaan monet vaalilainsäädännön kohdat eivät täytä järjestön standardeja. Lainsäädäntö estää pluralistisen puoluejärjestelmän synnyn muun muassa korkealla äänikynnyksellä. Äänestäjät eivät myöskään tiedä, kenen hyväksi heidän äänensä menevät. Äänestäjät antavat äänensä puolueille, jotka saavat vaalituloksen selvittyä vapaasti päättää, ketkä ehdokkaista he nimittävät edustajikseen parlamenttiin.
Yhdeksän 107:stä Majiliksen paikasta nimittää suoraan presidentin valitsema Kazakstanin Kansankokous perusteluna vähemmistöjen etujen turvaaminen. Vähemmistöjen oikeudet kuuluvat luonnollisesti olennaisena osana demokratiaan, mutta sen tämänkaltainen täytäntöönpano sotii Etyj:n vuoden 1990 Kööpenhaminan päätöslauselmia vastaan – kaikki parlamenttipaikat on valittava vapailla vaaleilla.
Perustuslaki määrää vapaat oikeudet mielipiteiden ilmaisulle ja tiedotukselle, ja uusi vaalilaki määrää tiedotusvälineitä kohtelemaan eri puolueita ”tasavertaisesti”. Vaalikampanjan vapaassa tiedotuksessa oli edistytty edellisistä vaaleista, mutta varsinkin valtion tiedotusvälineet suosivat selkeästi valtapuoluetta Nur Otania. Mainoshinnat tiedotusvälineissä oli yleensä asetettu oppsitiopuolueille liian kalliiksi. Heinäkuussa valtiollinen TV Khabar kieltäytyi lähettämästä pääoppositiopuolueen NSDP:n mainoksia.
Venäjällä Pravda (’totuus’) on lopetettu, mutta Kazakstanissa ilmestyy vielä Kazakhtanskaya Pravda, joka myös syrjii NSDP:tä. Sosiaalidemokraattinen NSDP on – tai ainakin sen piti ennen vaaleja olla – tärkein oppositiopuolue, mutta äänimäärä jäi kuitenkin muutamaan prosenttiin.

Ääntenlaskenta salaisempaa kuin äänestäminen

Vaalipäivä ja kaikki edeltävät päivät olivat Kazakstanissa rauhallisia – ei mitään levottomuuksia kuten Ukrainassa ja Georgiassa – eikä minkään väristä tai kukkaista vallankumousta. Tarkkailijoiden raporttien perusteella 95 prosentissa tarkkailluista äänetyspaikoista koko maassa äänestys sujui positiivisessa ilmapiirissä. Puutteita vaalien ”hygieenisyydessä” tietysti oli paljon. Vaalisalaisuus ei välttämättä ollut salaisuus: monet ihmiset perheineen äänestivät yhtä aikaa ja täyttivät vaalilippunsa muiden nähden vaaliuurnan päällä. Vaaliuurnat olivat läpinäkyvää muovia – itse asiassa kauniita esimerkiksi Suomessa käytettäviin puulaatikoihin verrattuna.
Monet henkilöt äänestivät useaan kertaan. Sen estämiseksi äänestäjät antoivat nimikirjoituksensa äänestyslistaan, mutta listoista löytyi useita samankaltaisia nimikirjoituksia. Koko maassa 25 tapauksessa tarkkailijat näkivät suoraan jonkun äänestävän toiseen kertaan. Paikalliset vaalilautakunnat olivat useissa paikoissa kokonaan Nur Otanin miehittämiä, eikä äänestäjien henkilöllisyyksiä usein tarkastettu. Äänestyslippuja oli usealla vaalipaikalla vähemmän kuin rekisteröityjä äänestäjiä, mutta vaalivirkailijoiden selitys oli, etteivät kaikki kuitenkaan äänestä.
Ääntenlaskenta sai ala-arvoiset arvosanat suurimmalta osalta tarkkailijoita. Tarkkailijoiden toimintaa rajoitettiin aktiivisesti useilla vaalipaikoilla, ja jotkin tarkkailijat havaitsivat muiden puolueiden vaalilippujen laskemista suoraan Nur Otanille. Pöytäkirjojen täyttäminen jäi tarkkailijoille usein hämärän peittoon. Etyj:n tarkkailijoita Kazakstanissa oli vajaat 500, ja yleisesti ottaen heille annettiin ”vapaat kädet”. Suurin ongelma oli juuri ääntenlasku.
Demokraattisen valtion leima on Kazakstanin intresseissä, koska se on hakemassa Etyj:n puheenjohtajuutta vuodeksi 2009 ensi vuoden Suomen puheenjohtajuuden jälkeen. Kazakstan haaveilee myös talviolympialaisten järjestämisestä, ja maan demokratiakehitys saattaisi auttaa kisojen saamisessa. Almatyssa on maailman nopeimpana pidetty luistinrata ja laskettelurinteitä riittää. Nursultan Nazarbajev ja Vladimir Putin käyvät usein yhdessä laskettelemassa. Viime vuoden aikana presidentit tapasivat 14 kertaa. Nazarbajevin asemaa voidaan verrata Kekkosen asemaan Suomessa 70-luvulla: suosio on suuri, vaihtoehtoja ei ole, suhteet suureen naapuriin pysyvät kunnossa. Erona on vain se, ettei keskustapuolue koskaan saanut 90:tä prosenttia äänistä.

Teksti ja kuva Ari Kettunen

 

****

 

Ensimmäinen äänestyspaikka
Olemme paikalla aamulla puoli tuntia ennen vaalipaikan avaamista, innokkaimmat äänestäjät odottavat jo oven ulkopuolella. Odotamme että ovet avautuvat, mutta ennen niiden avautumista alkaa nauhurista soida täydellä teholla Kazakstanin kansallislaulu. Kaikki vaalivirkailijat nousevat seisomaan laittaen käden sydämelle… hämmentyneenä minäkin teen niin!

Hei, tuolla on kameli, huutaa Francisca ajaessamme maalaistietä. En ehdi nähdä. Kazakkitulkkimme Zdan: Ei Kazaksanissa ole kameleita.
AK: Onpas, mutta ne on tuolla etelässä silkkitien varrella, Francisca näkee näkyjä. Ajetaan muutama kilometri…
AK: What the hell, there`s a camel!”

Äänestyspaikka Jablenkassa 70 km Petropavlovskista klo 1.20 yöllä (Aamukuudesta lähtien käyty äänestyspaikoilla laajalla maaseutualueella, ääntenlaskentaa seurattu kolme tuntia, pitäisi vielä seurata äänestyslippujen viemistä paikalliseen keskusvaalilautakuntaan, autonkuljettajamme Ivan nuokkunut kolme tuntia autossa, ääntenlaskenta äärettömän hämäräperäistä, eikä kysymyksiimme saada kunnon vastauksia, tulkki täysin väsynyt eikä puhu muutenkaan hyvää englantia.)
AK: Haluaisin kyllä nähdä mihin nuo kaikki noi äänestysliput pakkaa, eihän niillä oo mitään pakkaustarvikkeita.
Francisca (espanjalainen tarkkailijakumppanini): Heh…
AK: Kyllä ne noi opposition äänet heittää roskikseen…
Francisca (puolen tunnin päästä): Ei nyt täällä enää nuokuta, haluan nukkumaan (hotelliin 70 km)… Ei mut täytyy nyt tsekata mitä ne tekee näille äänestyslipuille…