International Peace Bureau (IPB) myönsi Sean MacBride -rauhanpalkinnon tänä vuonna kansainväliselle Mayors for Peace -kaupunkiverkostolle. Palkinnon luovutti IPB:n puheenjohtaja Cora Weiss Hiroshiman pormestari Tadatoshi Akiballe 8. syyskuuta Helsingissä.
”Kansallisiin hallituksiin verrattuna kaupunginjohtajat ovat huomattavasti lähempänä niitä miljoonia ihmisiä, jotka joutuisivat mahdollisen ydinasehyökkäyk-sen kohteiksi. Palkinto ei ole ainoastaan osoitus kunnioituksestamme ja ihailustamme kampanjaa kohtaan. Se on toive, että yhä usempi kaupunki ja kaupunginjohtaja liittyy kampanjaan kunnes kaupunkimme ovat turvassa niin tavanomaisilta aseilta kuin ydinpommeiltakin”, totesi IPB:n puheenjohtaja Cora Weiss.
Vuonna 1982 perustettuun Mayors for Peace -kampanjaan on liittynyt yli 1400 kaupunkia 119 maasta. Kaupunkitasolla toimiva yhteistyöverkosto vaatii ydinaseiden täydellistä hävittämistä maailmasta vuoteen 2020 mennessä. Sillä on neuvoa-antava asema YK:ssa.
Suomen kaupungeista kampanjaan ovat tähän mennessä liittyneet Maarianhamina ja Varkaus. Lisäksi valtuusto- ja kuntalaisaloitteita jäsenyydestä on tehty mm. Jyväskylässä, Kemissä, Oulussa, Raisiossa, Tampereella ja Turussa.
”Nykyään Mayors For Peace -liike kattaa, hieman toiveikkaasti liioitellen, noin miljardi ihmistä. Toivon, että liikkeessä olisi pian mukana kahdesta kolmeen miljardia ihmistä”, totesi Akiba ja toivotti kaikki Suomen kaupungit tervetulleiksi mukaan kampanjaan.
Ydinaseet edelleen tapetilla
Eräänä kampanjoinnin haasteena lienee selventää, etteivät kylmän sodan aikaiset ydinasepelotteet ole hävinneet kansainvälisiltä areenoilta. Nykyään ydinaseet tuntuvat kansalaisista kaukaiselta asialta ja harva uskoo, että laajamittainen ydinsota koskaan toteutuu. Vielä harvempi haluaa elää siinä uskossa.
Vielä 1980-luvulla marssit vetivät kymmeniä tuhansia suomalaisia ja eurooppalaisille kaduille protestoimaan suurvaltojen ydinaseita vastaan. Kansa vaati ydinaseetonta Pohjolaa, osana laajempaa rauhanomaisten kansainvälisten suhteiden rakentamista.
Tosiasiat eivät ole muuttuneet. Ydinpommi on edelleen ihmiskunnan tuhovoimaisin ase. Se varmistaa mahdollisimman laajan katastrofin kaiken elollisen suhteen, niin ihmis- ja eläin-uhrien kuin ympäristötuhojen määrässä. Se on osoitus täysin hakoteille menneestä ihmisälykkyydestä. Nykyään ydinaseita on maapallolla noin 32 000.
Ylivoimaisesti eniten ydinaseita on Venäjällä (16 000) ja Yhdysvalloilla (10 100). Molemmilla on yhtä monta, noin 5 800 käyttövalmista ydinasetta. Muita ydinasevaltioita ovat Ranska (350), Iso-Britannia (200) ja Kiina (200). Lisäksi Pohjois-Korea on ilmoittanut omistavansa ydinaseita. Israelilla arvioidaan olevan noin 200 ydinasetta.
Kansainvälistä turvallisuuskeskustelua hallitsevat valtiot ovat onnistuneesti liittäneet ydinsodan ja terrorismin uhat toisiinsa. Nykyihmisen suurimmaksi uhaksi esitetään ydinterrorismin mahdollisuutta. Olettamus on, että ei-valtiolliset toimijat käyttäisivät ydinasetta heti kun siihen avautuisi mahdollisuus.
Tämän vuoden alussa Ranska julisti valmiuttaan käyttää ydinaseita terrorismin vastaisessa sodassa. Asia sivuutettiin hämmästyttävän kevyesti meillä ja muualla. Ydinaseiden hävittäminen lopullisesti tulisi olla ensi-sijaisia huolenaiheitamme, huolimatta siitä kuka niitä mahdollisesti käyttää.
Teksti: Henri Onodera
Ydinaseeton vyöhyke Keski-Aasiaan?
Viisi entistä neuvostotasavaltaa ilmoitti syyskuussa perustavansa ydinaseettoman vyöhykkeen Keski-Aasiaan. Kazakstan, Kirgistan, Tadzikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan pääsivät asiasta sopuun yhdeksän vuoden neuvottelujen jälkeen.
”Ydinaseettomat vyöhykkeet vahvistavat maailmanlaajuista ydinaseriisuntaa, ja lujittavat kansainvälisiä pyrkimyksiä ydinaseettoman maailman saavuttamiseksi”, totesi YK:n pääsihteeri Kofi Annan allekirjoitusseremoniaan lähettämässään kirjeessä. Hän pahoitteli, ettei sopimuksella ole vielä kuitenkaan suurta painoarvoa.
Sopimus astuu käytännössä voimaan vasta kun viralliset ydinasevallat – Ranska, Iso-Britannia, USA, Kiina ja Venäjä – ovat sen hyväksyneet. Allekirjoitusseremoniaan saapuivat ainoastaan Venäjä ja Kiina. Tapahtumaa boikotoineen Ranskan, Ison-Britannian ja USA:n mukaan sopimus mahdollistaa Venäjän ydinaseiden läsnäolon alueella.
Keski-Aasian vyöhyke on viides laatuaan maailmassa. Muita vyöhykkeitä on perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueelle, eteläiselle Tyynelle valtamerelle, Kaakkois-Aasiaan ja Afrikkaan. Lisäksi ydinaseet on kielletty Etelämantereella, ja Mongolia on julistautunut ydinaseettomaksi alueeksi.
Keski-Aasian vyöhyke eroaa muista siinä, että siellä oli kylmän sodan aikana suuri määrä Neuvostoliiton ydinaseita. Nykyään alue on suurvaltapolitiikan keskiössä. Törmäyskurssilla ovat eritysesti Yhdysvaltojen, Venäjän ja yhä suuremmassa määrin Kiinan intressit.
Henri Onodera
USA:n ydinaseet Euroopassa
Yhdysvallat on ainoa valtio maailmassa, joka varastoi ydinaseita rajojensa ulkopuolella. Euroopassa niitä on 480 kuudessa maassa, kahdeksassa eri lentotukikohdassa. Vaikka suurin osa ydinaseista on rajoitetusti Yhdysvaltojen käytössä, isäntävaltiot ovat NATO-yhteistyösopimusten nojalla kouluttautuneet ja varautuneet niitä sodan sattuessa käyttämään. Ydinasepelotteesta onkin muodostunut osa ei ainoastaan Naton vaan myös isäntävaltioiden puolustuspolitiikkaa. Käytäntö rikkoo kansainvälisen ydinsulkusopimuksen (NPT) 1. ja 2. artiklaa.
Kaikki USA:n ydinpommit Euroopassa ovat B-61-tyyppiä, joiden räjähdysvoima vaihtelee 0,3:n ja 170 kilotonnin välillä. Hiroshimaan pudotetun ”Little Boyn” räjähdysvoima oli n. 15 kilotonnia.
Maa
Lentotukikohta
B-61-ydinpommit*
Yhteensä
USA Isäntävaltio
Belgia Kleine Brogel 0 20 20
Saksa Büchel 0 20 20
Ramstein 90 40 130
Italia Aviano 50 0 50
Ghedi Torre 0 40 40
Hollanti Volkel 0 20 20
Turkki Incirlik 50 40 90
Iso-Br. Lakenheath 110 0 110
Yhteensä 300 180 480
*) USA-sarakkeen ydinaseet ovat täysin Yhdysvaltojen hallinnassa. Isäntävaltio-sarakkeen ydinaseiden kuljetuksesta vastaa kunkin isäntävaltion ilmavoimat.
Lähteet: www.abolition2000europe.org, www.cnduk.org
