Itsenäisyys saavutetaan vain kansallisen sovun avulla, toteaa tammikuun lopulla Suomessa vieraillut, Saddamin aikana pitkään maanpaossa ollut Irakin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen Jasim Mohammed. Kansallisen sovun saavuttamista hankaloittaa kuitenkin ulkoisten tekijöiden vaikutus.
Jasim Mohammed on aikaisemmin toiminut opettajana ja asunut maanpakolaisuudessa Ruotsissa. Nykyisin hän osallistuu monenlaiseen toimintaan maansa demokraattisen kehityksen ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Mohammed johtaa kahta Irakin kommunistisen puolueen komiteaa, joista toinen edistää demokraattisia toimintoja siviiliyhteiskunnan organisaatioissa ja toinen pyrkii parantamaan maatyöläisten asemaa.
Mohammed kertoo, että kommunistipuolueessa ennakoitiin jo ennen Saddamin kukistumista, etteivät demokraattiset ehdot välttämättä toteudu hänen jälkeensä. Ongelmana oli, ettei järjestelmän muutos lähtenyt kansan sisältä vaan ulkopuolelta, ja siihen liittyvät USA:n energiapoliittiset kysymykset.
Maan tulevaisuus riippuu nyt paljolti luonnonvarojen jakamisesta. Perustuslain mukaan ne kuuluvat koko kansalle, mutta käytännön tasolla niiden organisoinnista ei ole lakeja, joskin asiasta neuvotellaan parlamentissa. Varsinkin Mohammedin kommunistipuolue haluaa lisätakeita luonnonvarojen omistuksesta, minkä toistaiseksi tekevät ongelmalliseksi kansainvälisten yhtiöiden monopolit.
USA:n johtaman liittouman miehitystä vastustaa nykyisin Mohammedin mukaan suurin osa Irakin poliittisista voimista, vaikka osa niistä alun perin kannattikin liittouman sotatoimia. Kuitenkin liittoumaa vastustavat voimat aiheuttavat nykyään enemmän siviiliuhreja kuin miehittäjät. Väkivallantekojen takana ovat enimmäkseen al-Qaida ja Iranin salaisen poliisin tukemat tahot, jotka toimillaan pidentävät kriisiä. Toiminta on puettu uskonnolliseen kaapuun, vaikka uskonnosta ei olekaan kyse.
Nämä voimat vaikeuttavat kansallisen sovun syntymistä mutta ovat kuitenkin nykyisin menettämässä otettaan. Kansan todellinen vastarinta – diplomaattinen toiminta – ei ole vielä edes alkanut.
Mohammed uskoo diplomaattiseen ratkaisuun, mutta USA ei kuitenkaan maasta helposti lähde. Ratkaisuun vaaditaan kansan yksimielisyyttä. Maan pitäisi hyötyä myös kansainvälisestä mielipiteestä. USA hyötyy tällä hetkellä maan sisäisistä riidoista ja voi pelata omaan pussiinsa.
Toisaalta USA:ta tarvitaan – jos joukot lähtisivät nyt, turvallisuustilannetta ei valvoisi kukaan. Nykyisin myös USA kannattaa vahvoja Irakin omia joukkoja, ja ne ovatkin kasvattamassa vahvuuttaan. Vielä vuonna 2004 USA vastusti Irakin voimakasta omaa armeijaa, mikä oli virhe. Saddamin kaaduttua kaduilla ei ollut yhtään poliisia, koska puhtaasti henkilökeskeinen pyramidi romahti. Turvallisuustyhjiö oli jotenkin täytettävä.
USA värväsi yksityisiä turvallisuusyrityksiä, jotka ovat saaneet paljon pahaa aikaan ja syyllistyneet väkivallantekoihin ilman minkäänlaista juridista vastuuta. Parlamentissa onkin käynnissä kampanja turvallisuusyritysten poistamiseksi.
Iranin toiminta alueella on erittäin likaista. Iran pitää demokratiaa läntisenä tuontitavarana ja haluaa USA:n epäonnistuvan Irakissa. Kommunistipuolue vastustaa vahvasti Iranin sekantumista Irakin asioihin. Myöskään Saudi-Arabia ei halua Irakiin demokratiaa, koska se lisäisi demokratiavaatimuksia myös siellä. Turkkia lukuun ottamatta kaikki alueen maat ovat diktatuureja. Internet ja taivaskanavat lisäävät kuitenkin demokratiavaatimuksia koko alueella, mitä konservatiivien on vaikea sulattaa.
Al-Qaida tahtoo Irakissa vallan itselleen muodostaakseen taleban-tyyppisen islamilaisen maan. Se on jo julistanut islamilaisen Irakin perustetuksi Anbarin, Mosulin ja Diyalan maakuntiin, joskin Anbarissa se on jo kukistettu.
Miehittäjät tekivät virheen sulkemalla kaikki entiset Baath-puolueen jäsenet pois hallinnosta. Kommunistipuolue olisi halunnut, että vain rikoksiin osallistuneet olisi tuomittu, ei koko puoluetta. Baath-puolueeseen kuului yli miljoona jäsentä, mutta 80 prosenttia heistä oli jäseniä koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Puolueeseen kuuluminen helpotti elämää monin tavoin. ”Saddamin aikana edes talonmies ei saanut töitä Baath-puolueeseen kuulumatta”, toteaa Mohammed.
Mohammed toivoo Saddamin aikana maasta paenneiden paluuta. Varsinkin vauraiden perheiden paluu tekisi taloudelle hyvää kasvattaessaan investointisektoria. Hänen mielestään maan taloudellinen potentiaali antaisi mahdollisuudet hyvän yhteiskunnan rakentamiseen. Maa vie tällä hetkellä öljyä 1,7 tynnyriä päivässä vaikka mahdollisuus olisi kahdeksaan miljoonaan tynnyriin.
Mohammed haluaisi maan pysyvän yhtenäisenä, eikä maan jakaminen kolmeen osaan, kuten yhdysvaltalainen senaattori Joe Biden on ehdottanut, saa hänen kannatustaan. Kurdistanin hän haluaa pysyvän osana Irakia.
USA:n ulkopolitiikka ei tule Jasim Mohammedin mielestä muuttumaan, vaikka demokraatit voittaisivat presidentinvaalit. Kuitenkaan kommunistipuolueessa ei uskota, että sota Irakissa jatkuisi 50 vuotta, kuten avustusjärjestö OXFAM väittää, vaan demokratialla on mahdollisuus toteutua aiemmin.
Teksti ja kuva Ari Kettunen