Venäläisen kenraali Nikolai Makarovin viikontakainen puheenvuoro Helsingin yliopistossa sekä Niinistön ja Putinin väliset keskustelut herättivät hurmoksellisen suomettumispelon ja rautaa rajalle -kommenttivyöryn tiedotusvälineiltä, poliitikoilta ja varsinkin internetin keskustelupalstoilla.
Professori Jarmo Virmavirta arvioikin Uuden Suomen blogikirjoituksessaan, että julkisuuden monilla palstoilla käydään edelleenkin jatkosotaa, jossa Suomi ja Venäjä ovat vihollisia. Hänen mukaansa nämä heijastuvat rivimiestenkin asenteisiin. Kuvaavaa tietysti on, että suurin osa näistä ”sotahulluista” on nimenomaan miehiä. Virmavirta toivookin, että olisi jo aika siirtyä asenteista asioihin ja 2000-luvulle.
Rauhanpuolustajat puolestaan kysyi valtiotieteen tohtori, eversti evp Pekka Visurilta vähemmän tunteellista analyysia Makarovin puheesta.
Visurin mukaan Venäjän yleisesikunnan päällikön ja varapuolustusministerin, armeijankenraali Makarovin puhe on selkeä ja looginen Venäjän turvallisuuspoliittisten näkemysten esittely. Hänen mukaansa useimmat faktat ja Venäjän näkemykset olivat jo asiantuntijoiden tiedossa, mutta eräät painotukset olivat uusia. Uutta oli myös se, että kritiikkiä Suomea kohtaan esitettiin nyt julkisessa puheessa, sillä aikaisemmin se on tapahtunut yleensä luottamuksellisissa keskusteluissa.
”Tärkein sanoma, joka suomalaisilta kommentaattoreilta tuntuu jääneen huomaamatta, oli ilmoitus Venäjän jyrkän kielteisestä kannasta pohjoisten merialueiden militarisoimista kohtaan. Venäjä ei hyväksy sitäkään, että pohjoismaat ja Baltian maat muodostaisivat uudenlaisen sotilaallisen blokin, joka toimisi Pohjois-Euroopassa Naton suojeluksessa. Sillä on Venäjän mielestä selvä kytkentä Yhdysvaltojen ja Naton järjestelyihin. Venäjä näkee erityisesti Yhdysvallat muun muassa Islannin ilmavalvonnan taustalla, jolloin kyseessä olisi yritys sitoa Naton ulkopuolisia maita, Suomi mukaan luettuna, tekemään Naton töitä”, Visuri lisäsi.
Visurin mukaan puheen sisältö ei sinänsä ollut yllätys. Sen sijaan Suomea koskevan kritiikin esittäminen julkisesti oli uutta.
”Paasikivi sanoi aikoinaan, että suomalaisten kannattaa välttää ryhtymistä sellaisiin toimiin, jotka antavat Venäjälle aihetta epäillä, että Suomi antaisi alueensa jälleen sen vihollisten käyttöön. Tämä ajatus toimi hyvin Suomen Paasikiven linjan ja puolueettomuuspolitiikan pohjana. Paasikiven linjan perusta on edelleen pätevä”, Visuri lisää.
Sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen valtti
Rauhanpuolustajien näkemyksen mukaan tinkimätön sotilaallinen liittoutumattomuus on vahvin valtti Suomen turvallisuuspolitiikan kulmakivenä muuttuvien suurvaltasuhteiden keskellä. Suomi tekee tietysti päätöksensä itsenäisesti, mutta edesmennyttä Pekka Koskista lainaten ”emme ole katsomossa vaan näyttämöllä, kun teemme turvallisuuspoliittisia ratkaisujamme”. Toimintamme vaikuttaa välittömästi siihen, miten naapurimme reagoi. Rautaa rajalle merkitsee rautaa rajan molemmin puolin ja päinvastoin. Hyvä myös muistaa, että turvallisuus on jakamaton – kaikkien osapuolten turvallisuusintressit on otettava huomioon.
Makarovin ja hänen mielipiteeseensä yhtyneen presidentti Putinin arvion Suomen Nato-liehittelystä ei pitäisi olla mikään uuutinen. Suomi on lisännyt tuntuvasti Nato-yhteistyötä eri aloilla. Kuten entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä toteaa Ylen Ykkösaamun kolumnissaan: ”Suomi on tunnetusti ottanut jo toista vuosikymmentä pieniä, mutta tiheitä askelia Naton suuntaan lukuisten Suomen Nato-rauhankumppanuuteen liittyvien ohjelmien puitteissa. Asevoimien aseistuskin on muutettu jo lähes täysin Nato-yhteensopivaksi. Uusinta askelta ollaan ottamassa nyt, kun ollaan lähtemässä Nato-maa Islannin rajoja vartioimaan.”
Nato-Suomi ongelmallinen naapuri
Ja Venäjä kokee Naton ongelmalliseksi, jopa turvallisuusuhaksi itselleen, vaikka itse näemme Naton toisin. Venäjä myös ilmaisee mielipiteensä, pidimme me siitä tai emme. On viisasta ulkopolitiikkaa ottaa huomioon ympäröivä todellisuus kokonaisuudessaan, ei pelkästään omaa napaansa tuijottaen. Mahdollinen Nato-jäsenyys johtaisi mitä ilmeisimmin lisääntyviin jännitteisiin lähialueillamme.
Tiedotusvälineiden ja poliitikkojen toistama totuus, että Suomi tekee turvallisuuspoliittiset päätöksensä itse, on itsestäänselvyys. Mutta toivottavasti päätöksenteossa otetaan huomioon mahdolliset vaikutukset lähialueillamme.
Esimerkiksi risteilyohjushankintojen sijaan Suomelta olisi syytä odottaa vaikkapa alueellisia aseidenriisunta-aloitteita, esimerkiksi Itämerta koskien. Kenraali Makarovin puheenvuorossa nostetaan huolenaiheeksi muun muassa militarisoitumisen kasvu arktisilla alueilla, mihin ovat kiinnittäneet huomiota myös monet länsimaiset tarkkailijat. Nyt Suomella olisi tilaisuus esimerkiksi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ryhtyä aloitteelliseksi arktisten alueiden – vaikka osittaiselle – demilitarisoinnille.
Rauhanpuolustajat suosittelee Makarovin puheen lukemista kokonaisuudessaan. Huomion keskiöön noussut Suomen puolustuspolitiikan joidenkin suuntausten kritiikki asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja oikeaan asiayhteyteen. Puheenvuoro, kuten onneksi myös lukuisa joukko lukemisen arvoisia, kiihkottomia analyyseja puheenvuorosta ja Niinistön ja Putinin tapaamisesta, löytyy internetistä. Ja mikä parasta, niiden esittäjät edustavat hyvin erilaisia poliittisia taustoja. Toivottavasti heidän viestinsä menee perille, jotta turvallisuuspoliittinen keskustelu saisi vähemmän fanaattisia piirteitä.
Linkkejä esimerkiksi tässä artikkelissa viitattuihin kohtiin löytyy Rauhanpuolustajien nettisivuilta, www.rauhanpuolustajat.org.