Ihmisoikeustarkkailija Jyri Jaakkola ja misteekki-aktivisti Bety Cariño saivat surmansa 27. huhtikuuta 2010 Oaxacan osavaltiossa Etelä-Meksikossa. Heidän väijytykseen joutunut karavaaninsa oli toimittamassa humanitaarista apua saarretuille San Juan Copalan kylässä. Jaakkolan kuolema nosti Oaxacan vaietun väkivallan otsikoihin.
Jyri Jaakkolan vanhemmat Eeva-Leena ja Raimo Jaakkola ovat vierailleet poikansa kuoleman jälkeen kolme kertaa Meksikossa. Oikeusprosessi etenee hitaasti, vaikka ampujat ovat tiedossa ja todistajia on kuultu. Merkittävä tekijä on todistajien suojelu, jota ei Jaakkolan vanhempien mukaan ole järjestetty. He toivovat ripeämpää toimintaa osavaltion ja liittovaltion viranomaisilta.
Meksikon presidentin Felipe Calderónin aloittama sota huumekartelleja vastaan on dominoinut valtamedioidemme otsikoita Meksikosta. Samalla Chiapasin ja Oaxacan osavaltiot ovat tulleet tunnetuiksi alkuperäiskansojen taistelusta perustuslaillisten oikeuksiensa puolesta.
Zapatistien aloittama kansannousu Chiapasissa vuonna 1994 on toiminut esikuvana alueen kansoille. Vuonna 2006 Oaxaca Cityssa perinteinen opettajien rauhanomainen lakko hajoitettiin väkivaltaisesti. Tapahtuman vanavedessä perustettiin Oaxacan kansojen kokous APPO (Asamblea Popular de los Pueblos de Oaxaca), joka vaati kuvernööri Ulises Ruizin eroa ja uudenlaista osallistuvaa hallintomallia.
Oaxacan osavaltio on maan toiseksi köyhin, vaikka siellä on paljon luonnonvaroja. Ristiriita rikkauksien ja vallitsevan köyhyyden välillä on räikeä. Osavaltion länsiosassa sijaitsee triqui-intiaanien seremoniallinen keskus San Juan Copala. San Juan Copalan kylä oli julistautunut autonomiseksi, ja tilanne Oaxacassa oli muuttunut epävakaaksi ja väkivaltaiseksi. Korruptoituneen kuvernöörin Ruizin PRI-puolue rahoitti ja toimitti aseita triqui-alueella toimivalle puolisotilaalliselle ryhmittymälle Ubisortille. Olosuhteet ja riskit olivat Jyrin tiedossa. Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon tie päättyi Ubisortin luoteihin.
Vaikea matka
Jaakkolan vanhemmat Eeva-Leena ja Raimo tekivät ensimmäisen matkansa Meksikoon elokuussa 2010, neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen.
”Ensimmäinen reissu oli kaikista vaikein ja raskain. Jo ajatus siitä että menee maahan, jossa Jyri on tapettu. Mennä maahan, jossa on tällaista väkivaltaa ja paramilitäärejä. Tätä ennen emme tienneet Oaxacasta paljon muuta kuin hieman vuoden 2006 tapahtumista”, Eeva-Leena Jaakkola kuvailee.
”Yksi tavoitteemme oli liikkua ’Jyrin jalanjäljissä’ Oaxacassa eli käydä paikoissa, joissa Jyri oli ollut ja tavata ihmisiä, jotka olivat mukana karavaanissa ja joiden kanssa Jyri asui sekä suunnitteli yhteisiä hankkeita, esimerkiksi alkuperäisväestön ja syrjäytyneiden elinolosuhteiden parantamiseksi”, Raimo Jaakkola lisää.
Jyrin kuoleman jälkeen presidentti Tarja Halonen oli ottanut yhteyttä presidentti Calderóniin ja vaatinut Meksikon hallitusta tekemään kaikkensa, että tapaus selvitetään. Jaakkoloiden matkan aikana järjestettiin lehdistötilaisuuksia; Eeva-Leena ja Raimo tapasivat niin osavaltion kuin liittovaltionkin viranomaisia, ihmisoikeusjärjestöjen edustajia ja EU:n suurlähettilään. Yhdeksi tärkeimmistä muodostui tapaaminen asianajaja David Peñan kanssa. Peña toimii Jaakkoloiden ja Cariñon lesken asianajajana.
”Häneltä saimme olennaista informaatiota. Toki olimme saaneet tietoa jo sähköpostissakin, mutta tavatessamme Peña selvitti tarkkaan itse tapahtumien kulun ja esimerkiksi kuinka todisteita oli sotkettu vajaan vuorokauden aikana ennen kuin poliisi oli edes saapunut paikalle. Ampujat muun muassa vaihtoivat autojen järjestystä ja sotkivat jälkiä tarkoituksenaan saada todistajanlausunnot näyttämään epäluotettavilta. Tämä käy ilmi karavaanista hengissä selvinneiden kertomuksista”, Eeva-Leena Jaakkola kertoo.
”Kansainvälinen painostus lisääntyi ensimmäisen reissumme jälkeen. Ympäri maailmaa levisi vetoomuksia. Tuli selväksi, että asiaa ei jätetä tähän. Ihmisoikeustilanne Oaxacassa on erittäin vakava. Nyt yksi tällainen väkivallanteko, joka tavallisesta olisi jäänyt huomioimatta, tuli kuitenkin julkiseksi.”
Itsehallintomalli toimii zapatisteilla
Sinä lyhyenä aikana, jonka Jyri Jaakkola Meksikossa vietti, hän ehti luoda paljon yhteistyösuhteita ja suunnitella muun muassa ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvää toimintaa. Hänen ajatuksiinsa voi parhaiten tutustua lukemalla Toinen Meksiko -blogia, jossa kuvataan Oaxacan poliittista tilannetta ja arkea. Häntä kiinnostivat alkuperäisväestön itsehallintomallit, joihin liittyy kestävä ja ekologinen elämäntapa.
”Meksikon alkuperäisväestön itsehallintomallia kutsutaan nimellä Usos Y Costumbres (suomeksi tavat ja tottumukset). Se viittaa heidän perinteisiin tapoihinsa, joissa asioista päätetään kylän kokouksissa”, Eeva-Leena Jaakkola lisää.
”Tämä perinteinen itsehallintomalli on murrettu ulkoa käsin, kun tietyt poliittiset ryhmittymät ovat ajaneet omaa järjestelmäänsä. Korruptio ja lahjonta toimii. Itsehallintomallit elävät kuitenkin hyvin voimakkaasti vielä tietyissä tapauksissa, esimerkiksi Chiapasissa zapatisteilla”, Raimo Jaakkola jatkaa.
Casota, missä Jyri Jaakkola asui, oli eräänlainen monitoimikeskus. Se piti sisällään muun muassa kirjaston, ilmaisen lääkärin vastaanoton köyhille lähialueen ihmisille ja itsenäisen radiokanavan. Sitä pyörittivät niin paikalliset kuin kansainvälisetkin aktivistit. Vierailu Casotalla oli Raimo Jaakkolan mukaan avartava kokemus.
”Siellä keskusteltiin erilaisista ekologisista toimenpiteistä ja siitä, miten paikallisväestön elämänlaatua kestävällä kehityksellä parannetaan. Tämä avasi taustaa sille, mitä Jyri teki ja minkälaisia ystäviä hänellä oli. Silloin kokonaiskuva alueen poliittisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta tilanteesta rupesi muodostumaan.”
Yksi kiinnostavimmista projekteista, joissa Jyri oli mukana, liittyi ruuan omavaraisuuteen. Jyriä kiinnosti kaupungin marginaalissa elävien ihmisten omaehtoinen ruuantuotanto, ekologinen pienviljelys sekä kulutusosuuskunnat. Jyrin osalta tämä projekti päättyi matkalla San Juan Copalaan, kun kylän saartaneet puolisotilaalliset joukot avasivat tulen karavaania kohti.
Puheita, ei tekoja?
Jyrin tapauksessa matka oikeuden toteutumiseen ei ole yksiselitteinen tai helppo. Jutun perusmateriaali on ollut valmiina jo elokuusta 2010 lähtien, mutta todistajien suojelun puutteellisuus on hidastanut asian käsittelyä. Ubisortin johtaja Rufino Juarez on ollut pidätettynä keväästä 2011 asti, mutta syytettä ei ole vielä nostettu.
San Juan Copalasta häädetyt triqui-intiaanit eivät edelleenkään ole päässeet palaamaan koteihinsa. Oaxacan uusi kuvernööri Gabino Cué on luvannut Jaakkoloille tekevänsä kaikkensa, jotta syylliset saadaan oikeuden eteen. Eeva-Leena Jaakkolan vaikutelman mukaan Cuélla on vahva yritys edetä asiassa, jos ei muuten niin oman ja osavaltionsa maineen vuoksi, mutta samalla ongelmia luovat hallinnossa istuvat Ulises Ruizin aikaiset virkamiehet.
Hyökkäyksen järjestäneen Ubisort-ryhmittymän jäsenten väitetään pitävän hallussaan ainoastaan armeijan käyttöön sallittuja aseita, minkä perusteella heitä syytetään järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tutkinta on jaettu siten, että organisoitu rikollisuus ja siihen liittyvät aserikokset ovat jääneet liittovaltion syyttäjälle ja murhat, sieppaukset ja muut henkilöihin kohdistuneet rikokset osavaltion käsiteltäviksi. Eeva-Leena Jaakkola kertoo olevansa tyytyväinen asianajaja David Peñan työhön tässä monimuotoisessa ja kompleksisessa prosessissa.
”Ongelmana ovat edelleen ne muutamat ratkaisevat todistajanlausunnot. Niitä ei saada, jos todistajia ei pystytä suojelemaan.”
Jaakkolat ovat rytmittäneet käyntejään Meksikoon siten, että asia olisi jatkuvasti esillä. Prosessiin on osallistunut myös europarlamentaarikko Satu Hassi ja ministeri Heidi Hautala, joka toimi tuolloin EU:n ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana.
On ilmeistä, ettei asia Meksikossa etene ilman kansainvälistä painostusta. Uusi presidenttimme Sauli Niinistö puhui ihmisoikeuksista vaalikampanjassaan. Nähtäväksi jää, millaisen linjan hän ottaa Jyri Jaakkolan murhaajien vastuuseen saattamisessa. Toivottavaa on, etteivät puheet ihmisoikeuksista kuihdu tyhjiksi lupauksiksi.
Hannu Stark
San Juan Copala tänään
Triqui-alue Oaxacassa on tunnettu metsistä ja luonnonrikkauksista, kuten banaaneista, kahvista, pavuista sekä eri mineraaleista. Vuosikymmeniä ne ovat houkutelleet paikalle valtion edustajia ja rikkaita, jotka ovat ryövänneet triqui-maita. Ennen kuin triquit järjestäytyivät ja aina 1970-luvulle saakka rikkaat käyttivät väkivaltaa vaientamaan soraäänet. Tämän jälkeen valtaapitävät alkoivat rahalla ja aseilla luoda epätasapainoa triqui-yhteisöihin.
Vuonna 1994 perustettu Ubisort ei ole ainoa puolisotilaallinen ryhmä alueella. Ubisort luotiin vastavoimaksi Mult-ryhmittymälle, jolla oli tuolloin Copalassa vankka jalansija. Huolimatta siitä, että ryhmittymien jäsenet ovat murhanneet toisiaan viimeisen 15 vuoden aikana, Mult ja Ubisort liittoutuivat autonomisen San Juan Copalan piirityksessä. Molemmat ovat julkisesti tukeneet entistä kuvernööriä, Ulises Ruizia ja PRI-puoluetta, joka aina väitti Copalan alueen väkivaltaisuuksien johtuvan triquien keskinäisistä erimielisyyksistä. Vuonna 2006 triqui-yhteisöjä erosi Mult-järjestöstä ja Mult-Independente perustettiin tavoitteenaan autonominen San Juan Copala. Sekä Mult että Ubisort pitävät Mult-Independenteä vihollisenaan.
Pelkästään pienen Copalan alueella aseelliset ryhmät surmasivat yli 20 ihmistä 11 kuukauden aikana vuosina 2009–2010. San Juan Copalan kylä oli pitkään saarrettuna, ja lopulta lähes 200 triqui-perhettä häädettiin sieltä väkivalloin. Pian valtauksen jälkeen ilmoitettiin, että alueelta oli löytynyt kultaa, hopeaa, sinkkiä, lyijyä ja antimonia.
Häädetyt triquit perustivat Oaxaca Cityyn mielenosoitusleirejä. Viimeksi triquit yrittivät palata San Juan Copalaan tammikuun 2012 lopussa, jolloin hallinnon edustajat ja poliisi estivät heidän pääsynsä sinne. Päivän neuvoteltuaan triquit pääsivät jatkamaan matkaansa, kunnes Yosoyuxin kylästä Copalaan vievällä tiellä poliisit jälleen pysäyttivät heidät. Lopulta kymmenen triqui-naista pääsi San Juan Copalaan neuvotteluihin, joissa kylän nykyinen johto vaati paluun ehdoiksi yleistä armahdusta ja heidän käskyjensä noudattamista.
Tiistaina 7. helmikuuta 2012 häädetyt triquit järjestivät mielenilmaisun Suomen lähetystön luona México Cityssa. Triquit otti vastaan lähetystöneuvos Rene Söderman, joka esitti pahoittelunsa heidän tilanteestaan.
San Juan Copalan vallanneet paramilitäärit asettavat triquien palaamisen ehdoksi syytesuojan saamisen rikoksilleen. Tätä järjetöntä ehtoa tukee myös kuvernööri Gabino Cué, joka pyysi häädettyjä sopimaan paluunsa ehdoista kylän nykyisen ”johdon” kanssa. Kylän ”johto” on todistajalausuntojen mukaan ollut myös Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon murhien takana.
Hannu Stark
Lisätietoa: www.toinenmeksiko.org
Jalkapalloa ja reilua kauppaa
Jyri Jaakkola toi suomalaisten tietoisuuteen toisenlaisen Meksikon. Hänen muistoaan on kunnioitettu eri tavoin muistokirjoituksista laulujen kautta graffitiin. Uusi Tuuli ry, jossa Jaakkola vaikutti, jatkaa edelleen toimintaansa reilumman kaupankäynnin puolesta.
Pirkanmaan 6. divisioonassa jalkapalloa pelaava Soho Sporting Society hankki pelipaitoihinsa Cafe Caracol -sponsorin. Cafe Caracolin pavut ostetaan suoraan Zapatistien kansalliseen vapautusarmeijaan (EZLN) kuuluvilta osuuskunnilta. Tällä sponsorivalinnalla tamperelainen joukkue ei ainoastaan halunnut muistaa Jyri Jaakkolaa, vaan lisäksi tukea zapatistien ja koko Meksikon kansan taistelua paremman ja turvallisemman tulevaisuuden puolesta.
Divarijoukkueen päätökselle löytyi vielä yksi, painavampi syy. Jyrin nuorempi veli, Turo Jaakkola, oli joukkueen pelaaja-valmentaja ja moni joukkueen pelaajista tunsi myös Jyrin.
”Ei tuo kesä 2010 meidän porukassa hilpeä ollut. Turon suru välittyi meihin muihin”, joukkueen kapteeni Samuli ”Clint” Karvinen toteaa.
Karvinen sai sponsori-idean tämän hetken parhaalta seurajoukkueelta, FC Barcelonalta, joka piti Unicefin logoa pelipaidoissaan kaudella 2006. Hän esitteli ajatuksen joukkueen johdolle, joka näytti suunnitelmalle heti vihreää valoa.
”Ehdotin, että voitaisiin ’Barca-tyyliin’ mainostaa organisaatiota, jossa Jyri oli mukana ja kerätä heille lahjoitus. Sitten tuo idea jalostui lopulliseen muotoonsa eli mainostettiin zapatisti-kahvia, ja saatiin myös lähetettyä sinne pieni lahjoitus”, Karvinen kertoo.
Cafe Caracol lähti sponsoriksi, mutta lahjoituksen perille pääsy vei oman aikansa. EZLN pitää tiukkaa linjaa siinä, keneltä lahjoituksia otetaan vastaan, eikä yhteydenpito Chiapasin kukkuloille internetin välityksellä ollut itsestäänselvyys. Kun 6. divisioonassa pelaavan jalkapallojoukkueen motiivit selvisivät Meksikon päässä, lahjoitus otettiin vastaan. Sen, oliko kyseessä yksittäinen tapaus vai jatkuva perinne, Karvinen jättää auki:
”Kutosdivari-jalisjoukkuehan ei ole kummoinenkaan rahantekoautomaatti. Sinänsä on vaikea luvata lahjoitusta, mutta pyrimme kyllä zapatisteja resurssiemme mukaan tukemaan.
Hannu Stark
