Libanonin sota jätti jälkeensä hirvittävän humanitäärisen katastrofin ja ammottavan aukon kansainvälisen lain auktoriteettiin. Samalla lännen tiedotusvälineet pönkittivät vanhoja, pääosin valheellisia mielikuvia ja synnyttivät joitain uusia. Valheiden keskipisteeseen pääsi usein Hizbollah, josta tuli nopeasti Israelin tähtäimessä ”sivistyneen maailman” uusi virallinen vihollinen. Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti Hizbollahiin liittyviä kysymyksiä ja sodankäynnin aikana vahvistuneita myyttejä. Lisäksi voin suositella Israelissa asuvan brittitoimittajan Jonathan Cookin erinomaisia artikkeleita sekä William Pattersonin yliopiston yleisen valtio-opin professorin Stephen Shalomin katsausta sotaan, Lebanon War Question and Answer.

Miten Hizbollah sai alkunsa ja mitä liike tavoittelee?

Hizbollah (suom. Jumalan puolue) perustettiin vastarintaliikkeeksi, kun Israel miehitti Etelä-Libanonin vuonna 1982. Hizbollahin perustamisen tarkkaa ajankohtaa on vaikea määritellä. Se muodostui useiden pienempien militanttijärjestöjen asteittaisesta yhteenliittymisestä. Vuodelta 1985 on olemassa julistus, jossa Hizbollahin tuolloinen johtaja sheikki Ibrahim al-Amin julistaa järjestön ei vain sotilaalliseksi vaan myös poliittiseksi toimijaksi Libanonissa. Alkuvaiheessa se julisti seuraavansa islamin shiialaista ideologiaa, joka perustui pitkälti Iranin 1979 vallankumousta johtaneen ajatollah Ruhollah Khomeinin kirjoituksiin shiialaisuudesta. Järjestön tavoitteiksi määriteltiin mm. Israelin tuhoaminen ja islamilaisen valtion perustaminen Libanoniin.

Vuodet libanonilaisessa sisäpolitiikassa, jonka tärkeäksi osaksi Hizbollah nopeasti muodostui, ovat kuitenkin muuttaneet järjestön tavoitteita. Vuoden 2005 vaalien myötä se sai 14 kansanedustajaa ja kaksi ministeriä Libanonissa. Nykyään sen poliittisesti tärkeä tehtävä on ajaa Etelä-Libanonin köyhien shiiamuslimien asioita. Perinteisesti vähätuloisilla tai työttömillä shiiamuslimeilla ei ole ollut kunnollista edustusta, vaikka he muodostavat jopa puolet maan asukkaista. Hizbollah on vähitellen siirtynyt kannattamaan demokraattisempaa valtiomuotoa fundamentalistisen järjestelmän sijaan ja kehittänyt jatkuvasti siviilipuolensa toimintaa.

”Uskomme islamilaisen valtion vaativan valtaisaa yleistä suosiota toimiakseen, emmekä tarkoita tällä 51:tä prosenttia väestöstä vaan suurta enemmistöä. Libanonissa tätä yleistä suosiota ei ole, eikä luultavasti koskaan tule olemaankaan.”

– Hassan Nasrallah, Hizbollahin johtaja

Miksi libanonilaiset tukivat Hizbollahia, vaikka he joutuivat kärsimään sen vuoksi mittaamattomasti Israelin pommituksissa?

Hizbollahin sanoma islamin levittämisestä ja Israelin vastustamisesta ”Jerusalemin porteille” ei ole liikkeen suosion takana, vaikka se järjestön taistelijoita varmasti innostaakin. Sen sijaan Hizbollahin tarjoamat julkiset palvelut ovat, Israelin sorto-toimien vastustamisen ohella, sen laajan suosion takana. Se ylläpitää Libanonissa ainakin neljää sairaalaa, 12:ta ensiapuklinikkaa, 12:ta koulua ja kahta maatalouskeskusta, jotka esimerkiksi neuvovat maanviljelijöitä ja auttavat heitä korjaamaan rikkoontuneita maatalouskoneita. Järjestö on ilmaissut halunsa parantaa Libanonin koulutus- ja terveyspalveluja niin puheissaan kuin teoissaankin. Lisäksi järjestön demokraattisia pyrkimyksiä kuvaa järjestön edustajien painottama tavoite palvella Hizbollahin perinteisten kannattajien eli shiiamuslimien lisäksi koko väestöä. Kokonaisuudessaan järjestön sosiaalitukiohjelmien vuosittaiset kustannukset arvioidaan sadoiksi miljooniksi dollareiksi.

Hizbollahin suosion ymmärtäminen vaatii sen tavoitteiden ja erityisesti toiminnan tuntemista. Tulee kuitenkin ymmärtää, että libanonilaiset eivät syytä Hizbollahia Israelin tekemistä sotarikoksista. Siviiliväestön kärsimykset johtuvat Israelin epäinhimillisistä iskuista siviilejä ja maan infrastrukuuria kohtaan, ja näistä voi syyttää vain Israelin armeijaa ja maan poliittista johtoa. Samaa mieltä ei varmasti olla Pohjois-Israelissa, jonne Libanonista ammutut raketit ovat viime vuosina kohdistuneet. YK:n rauhanturvaamisjoukko Unifil on raportoinut yhteensä 12 raketti-iskusta Pohjois-Israeliin vuosien 2000–2005 aikana. Vain yhdessä tapauksessa iskun tekijäksi on epäilty Hizbollahia – ja tällöinkin epäilijänä oli Israelin armeija. Suurimmassa osassa syyllisiksi epäiltiin palestiinalaisia militantteja. Oli Libanonista ammuttujen rakettien takana kuka tahansa, niiden aiheuttamien tuhojen laajuutta kuvaa se, että toukokuusta 2000 kesäkuun 2006 alkuun mennessä viisi israelilaissiviiliä haavoittui raketti-iskuissa, eikä israelilaisia siviilikuolonuhreja ole ollut.

Miten Libanonin sota mahdollisesti muutti Hizbollahin asemaa?

Sodassa Israel ei saavuttanut juuri yhtään alkuperäisistä tavoitteistaan eikä Hizbollahin aseita saatu takavarikoitua. Sen johtajat selvisivät sodasta hengissä ja vangittua israelilaissotilasta ei saatu kaapattua takaisin. Libanonilaiset ovat yleisesti ylpeitä Hizbollahin menestyksestä, eivätkä syyllistä sitä Israelin aiheuttamista tuhoista. Järjestön johtaja sheikki Nasrallah on katunut israelilaissotilaan vangitsemista ja sanonut tv-haastattelussa, että hän olisi kieltänyt operaation jos olisi tiennyt, että Israelin reaktioon olisi ”edes prosentin todennäköisyys”.

Hizbollahin aiheuttamat vahingot Israelille nähdään Libanonissa pitkälti myönteisenä asiana, sillä ne vaikuttivat huomattavasti julkiseen mielipiteeseen Israelissa: maan omat sotilas- ja siviiliuhrit saivat israelilaiset nopeasti kääntymään sotaa ja sodanjohtoa vastaan. Hizbollah nähdään myös maan todellisena puolustusvoimana, sillä Libanonin tehottomaan ja alikoulutettuun armeijaan ei syystä luoteta. Ensimmäiset mielipidemittaukset sodan jälkeen osoittavat, että Hizbollahin laaja suosio kansan keskuudessa on vahvistunut entisestään.

Antti Jauhiainen