Suomi velkaantuu niin kovaa vauhtia, että meillä ei ole enää varaa entisenlaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, kuuluu valtiovarainministeriön mantra. Jyrki Kataisen mielestä meillä on kuitenkin varaa huolehtia amerikkalaisten, saksalaisten, ranskalaisten ynnä muiden maiden pankkiirien ja sijoittajien saatavista ja maksaa heidän pelivelkansa Kreikassa ja Irlannissa.

Tähän asti olemme tukeneet Kreikkaa ja sitoutuneet tukemaan Irlantia runsaalla 2 miljardilla eurolla. Se on yhtä suuri summa kuin Suomen tämän vuoden budjetoidut työttömyydestä aiheutuneet menot valtiolle. Tai se on 20 kertaa suurempi summa kuin millä Suomi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sitoutui avustamaan kehitysmaita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ja niin kuin olemme kuulleet, odottelemme vielä takinliepeet auki Portugalista, Espanjasta ja mahdollisesti Italiasta meille lankeavaa laskua.

Tilanne on aivan toinen, kun siirrymme puhumaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kriisistä. Valtiovarainministeriön mukaan tarvitaan ”rohkeita” leikkauksia. Sen lisäksi meidän pitäisi työskennellä entistä pidempään, mielellään epävarmemmissa työsuhteissa ja pienemmällä palkalla. Se on ymmärrettävää, sillä toisaalla EU:n talouskomissaari Olli Rehn vakuuttaa (markkinoita), että älkää peljätkö, te (sijoittajat) ette joudu tämän kriisin maksumiehiksi.

Hokema eurooppalaisesta solidaarisuudesta asettuu melko absurdiin valoon. Kun mielenterveysapua tarvitsevat nuoret tai leikkausjonoissa sinnittelevät ihmiset jäävät vaille tarvitsemaansa hoitoa, se ei ole kriisi eikä kukaan riennä apuun. Mutta kun jo valmiiksi upporikkaat sijoittajat saavat riskisijoituksillaan ja huijaamalla maailman talouden sekaisin ja ovat vaarassa menettää osan pelirahoistaan, pannaan joulun ilosanomaa mukaillen maan vähäisimmätkin kantamaan lahjojaan heidän pelastamisekseen.

Tässä valossa on hämmentävää lukea Suomen ulkoasiainministeriön tuottamaa ”Ulkopolitiikka 2020” -tulevaisuuskatsausta. Siinä tuntuu olevan vallalla vankka usko siihen, että EU:n ja Suomen arvot ovat samat ja että Suomen etu on vahvistaa EU:n ylikansallisten päätöksentekoelinten valtaa.

Yhteistyötä maailmalla tehdään raportin mukaan ennen kaikkea terrorismia vastaan sekä Naton ja EU:n kriisinhallintaoperaatioissa. YK on lähinnä kumppani, ei niinkään ensisijainen toimija. Kriisit ovat sotilaallisia, kauppaan, raaka-aineiden ja energian saatavuuteen liittyviä. Laaja-alaisesta turvallisuudesta ja kansalaisten arjen turvallisuudesta ei puhuta lainkaan.

Sen sijaan Nato esiintyy useammassa yhteydessä siten määriteltynä, että jäseneksi pitäisi olla valmis hakemaan. Raportin mukaan Nato on keskeisessä asemassa varauduttaessa uusiin turvallisuusuhkiin, ja Suomen tulee olla mukana kaikissa tärkeissä ”ytimissä”, joissa turvallisuudestamme päätetään. Siis miksi emme hakisi Naton jäsenyyttä, kun sen tavoitteet kerran sopivat raportin mukaan yhteen Suomen ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Voisiko sen enää selvemmin sanoa ilman, että sanotaan suoraan Suomen hakevan Nato-jäsenyyttä.

Sitä suuremmalla syyllä toivotan kaikille hyvää joulua ja rauhallista mieltä. Joulupukki ainakin on ollut aina solidaarisesti kaiken hyvän jakamisen kannalla.

Markku Kangaspuro

Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja