Ranskalaisen filosofin ja taloustieteilijän Serge Latouchen (s. 1940) ajatukset taloudellisen kasvun purkamisesta tunnetaan Suomessakin. Ehkä hiukan vähemmän tunnetaan hänen ajattelunsa filosofista taustaa. Lähdin seuraamaan hänen ajatuspolkujaan ja löysin monia 1800- ja 1900-luvun kirjailijoita ja ajattelijoita.

Poimin esiin joitakin teemoja Latouchen kirjasta Le pari de la décroissance (2006) ja myös hänen pamflettikirjastaan Jäähyväiset kasvulle (2010, alkuteos Petit traité de la décroissance sereine, 2007).

Mohandas Gandhi on ollut tärkeä lähtökohta Latouchelle. Gandhi kirjoitti muun muassa, että nykyisen sivilisaation silmiinpistävin piirre on ihmisten tarpeiden räjähdysmäinen ja rajaton kasvu. Vanhoille kulttuureille sen sijaan on ominaista omien tarpeiden tietoinen ja tiukka rajoittaminen. Gandhin ajatteluun sisältyy myös kärkevää teknokritiikkiä.

Gandhi kirjoitti, että jokaisen pitää voida tyydyttää tarpeensa, mutta kaikki ylimääräinen on tarpeetonta. Hän pohdiskeli, miten pitää toimia rikkaiden ja heidän rikkauksiensa kanssa. Hänen mielestään yhteiskunnalle ei koskaan voi koitua mitään hyötyä väkivallan käytöstä. Hän ajatteli, että rikkaiden pitää itse hallita omaisuuttaan, mutta heidän pitää myös huolehtia siitä, että he käyttävät rikkauksiaan yhteiskunnan hyväksi. Jos he kieltäytyvät tästä, köyhien pitää kieltäytyä yhteistyöstä rikkaiden kanssa, jolloin nämä eivät enää voi jatkaa omaisuutensa kartuttamista.

Kaikki tämä tuntuu aivan liian naiivilta ja yksinkertaiselta modernissa yhteiskunnassa. Gandhi kirjoitti tekstinsä viime vuosisadan alkupuoliskolla, aikana jolloin Intia taisteli Britannian siirtomaahallintoa vastaan.

Latouche ja downshifting

Kirjassaan Le pari de la décroissance (Kasvusta luopumisen haaste) Latouche eritteli laajasti maapallon nykytilaa ja sen resursseja. Hän analysoi lukuisia kirjailijoita, filosofeja, lääkäreitä, tutkijoita ja muita intellektuelleja ja siteeraa heidän ajatuksiaan ihmiskunnan sekä planeettamme selviytymismahdollisuuksista. Hänen lähtökohtiaan ovat Gandhin lisäksi muun muassa Henry David Thoreaun ja Leo Tolstoin ajattelu sekä Rooman klubin raportti Kasvun rajat (The Limits of Growth) vuodelta 1972.

Latouche siteeraa useita intialaisia, jotka näyttävät hyvin varhaisessa vaiheessa ymmärtäneen rajattoman taloudellisen kasvun vaarat. Yksi seurauksista tulee olemaan suunnaton puhtaan veden puute. Latouche lainaa myös intialaisen kirjailijan Arundhati Royn ajatuksia:

”Meillä on vain rajallinen määrä metsiä, vettä ja maata. Jos muutatte kaiken tuuletusjärjestelmiksi, ranskalaisiksi perunoiksi, autoiksi, jonakin hetkenä teillä ei ole yhtäkkiä enää mitään jäljellä.”

Molemmissa kirjoissa Latouche esittää konkreettisia ehdotuksia, miten elää hyvää elämää ilman kasvua. Meidän länsimaista elämäntapaamme varten tarvittaisiin useita planeettoja. Samaan aikaan köyhien maiden köyhimmät kuolevat nälkään. Siksi meidän pitäisi rajoittaa kulutustamme radikaalisti.

Vapaaehtoinen yksinkertaisuus

Gandhi oli hyvin perehtynyt amerikkalaisen 1800-luvun filosofin ja kirjailijan Henry David Thoreaun ajatteluun. Thoreau vietti parin vuoden ajan yksinkertaista elämää pienessä mökissä Waldenissa, jossa hän kirjoitti klassikkoteoksensa Walden or Life in the Woods, joka on ilmestynyt suomeksi kahdellakin eri nimellä.

Thoreau kirjoitti vapaaehtoisesta yksinkertaisuudesta. Hänen seuraajansa ovat lanseeranneet käsitteitä kuten simple living, downshifting, simplicity with style. Toisin sanoen yksinkertainen elämä, leppoistaminen, tyylikäs yksinkertaisuus, pelkistetty elämäntapa. Leo Tolstoilla oli samantapaisia eurooppalaisia ideoita. Hänhän oli aatelismies, joka halusi elää yksinkertaista talonpoikaiselämää maatilallaan Jasnaja Poljanassa.

Latouche referoi laajasti filosofi Ivan Illichiä, joka syntyi 1920-luvulla entisessä Jugoslaviassa, varttui Wienissä ja opiskeli Italiassa. Illich on kirjoittanut ilosta, jota uudet keksinnöt herättivät, ja miten tuo ilo on kadonnut, kun tekniikasta on tullut itsetarkoitus. Illich kritisoi rankasti teknokraattista maailmaa ja sen instituutioita, jotka ovat tuhonneet inhimillisen elämän.

Tekniikan ylivallan kritiikki

Latouche siteeraa ahkerasti myös filosofi André Gorzia, joka oli Illichin aikalainen. Hän syntyi Wienissä, mutta eli sittemmin Sveitsissä ja Ranskassa, missä hän oli 1960-luvulla mukana perustamassa Le Nouvel Observateur -aikakauslehteä. Kirjoissaan Gorz kirjoitti erityisesti työläisten itsehallinnosta, työn oikeudenmukaisesta jakamisesta ja työstä vapautumisesta.

Gorz eli viimeiset 24 vuottaan ekologista elämää Ranskan maaseudulla. Hän kritisoi ankarasti tekniikan ylivaltaa. Hänen kirjansa Lettre à D. Histoire d´un amour vuodelta 2006 on kirjoitettu ikään kuin rakkauskirjeenä Dorine-vaimolle. Kirjassa Gorz kuvaa, miten hänen vaimonsa menetti terveytensä lääketieteellisen käsittelyn seurauksena. Se sai Gorzin arvostelemaan kiivaasti ilmiötä, jota hän kutsui nimellä ”koneistettu lääketiede” ja ”biovalta”. Jälkimmäisen käsitteen on tiettävästi alun perin lanseerannut Foucault.

Ranskassa on viime vuosina arvosteltu rajusti tekniikan ylivaltaa. Yksi Latouchen mainitsemista teknokriitikoista on syöpälääkäri ja tutkija Dominique Belpomme. Hän on muun muassa johtanut lääkäreiden ja tutkijoiden yhteistä organisaatiota ARTACia, joka on osoittanut selviä yhteyksiä ympäristömyrkkyjen ja syövän välillä. Belpomme on erityisesti tutkinut sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten aaltojen vahingollista vaikutusta ihmisten terveyteen. Latouche kirjoittaa, että tähän mennessä lähes 1,2 miljoonaa on kuollut radioaktiivisuuden aiheuttamaan syöpään. Hänen mukaansa toiset laskelmat osoittavat, että säteilyyn on kuollut jo kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Latouchen vaaliohjelma

Latouche toteaa, että erityisesti länsimaissa on välttämätöntä vähentää radikaalisti taloudellista kasvua ja luonnon hyväksikäyttöä. Länsimaiden ja maailman köyhimpien maiden välillä on suunnaton kuilu. Ei kuitenkaan saa antaa asiantuntijoiden ja teknokraattien määrätä, millaista kehityksen on oltava taloudellista kasvua leikattaessa. Pahimmassa tapauksessa päädymme eko- ja teknofasismiin.

Latouchen käsityksen mukaan parin sadan viime vuoden aikana jakobiinit ovat hallinneet jokaista vallankumousta ja jokaista sosiaalista uudistusta. Emme tarvitse enempää uhreja. Emme saa antaa teknokraattien ohjata meitä. Meidän ei pidä uskoa, että he tietävät etukäteen, mikä on hyväksi kaikille.

Itsekkyyden sijasta tarvitsemme nyt pyyteettömyyttä. Uusi elämäntapa on löydettävä kollektiivisesti, eikä se ole ollenkaan ongelmatonta. Jos rikkaat eivät tunne lainkaan vastuuta köyhistä, ei voi enää edes puhua yhteiskunnan olemassaolosta.

Latouche ehdottaa eräänlaista vaaliohjelmaa, joka sisältää 9 toimenpidettä:
1. Ekologista jalanjälkeä täytyy pienentää. Yhden planeetan on riitettävä kaikille.
2. On säädettävä autoliikennettä ja kuljetuksia koskeva ympäristöverotus.
3. Toimitaan omalla lähialueella.
4. Kannustetaan pienviljelyä sekä luomuviljelyä, joka vähentää ratkaisevasti syöpäsairauksia.
5. Työtä pitää jakaa, työaikaa on lyhennettävä ja samalla vähennetään työttömyyttä.
6. Tuetaan aineetonta tuotantoa.
7. Vähennetään energiantuhlausta 75 prosenttia.
8. Mainontaa on verotettava ja rajoitettava.
9. Tiede ja teknologia on suunnattava aivan uudella tavalla. Esimerkiksi lääketiedettä on kehitettävä ympäristöystävälliseen suuntaan.

Paikallisuus

Latouche puhuu paikallisuuden puolesta. Kaupunkien asukasmäärä pitäisi vapaaehtoisesti rajata 60 000 asukkaaseen. Tuotannon ja hallinnon pitäisi hänen mukaansa olla paikallisia. Silloin voi alkaa kehittää rauhallista elämisen tapaa (slow living).

Latouche kysyy, onko kaikki tämä utopiaa, ja vastaa itse: on realistisempaa puhua paikallisesta autonomiasta ja demokratiasta kuin maailmanlaajuisesta demokratiasta. (Mutta miten pitäisi toimia, jos paikalliset teknokraatit kaappaavat vallan pienellä paikkakunnalla?)

Latouche siteeraa Jawaharlal Nehrua, joka jo vuonna 1958 sanoi, että olemme alkaneet kärsiä suuruudenhulluudesta. Uskomme, että meidän pitää tehdä suuria asioita. Se on kuin sairaus. Meidän pitää ajatella pieniä projekteja ja pieniä asioita.

Latouche antaa esimerkin paikallisesta ilmiöstä: Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa asukkaat haluavat, että heidän kaupungissaan lakkautetaan yksityisautoilu vuonna 2015.

Tulee mieleen paikka, jossa eletään tasapainoista elämää sopusoinnussa luonnon kanssa: Muumilaakso. Tove Janssonin muumien huoleton, niin yksilöllisyyden kuin yhteisöllisyyden salliva ja luontoa kunnioittava elämäntapa voisi hyvinkin olla tavoittelemisen arvoinen.

Jatta Krug

Kirjallisuutta:

Gandhi, Mohandas: Tottelemattomuudesta, 2003. Toimittanut ja suomentanut Eila Salomaa ja Jukka Viitanen.

(Gandhi: Essential Writings) Gandhin ajatuksia, valikoinut Richard Attenborough, 1998. Suomentanut Tytti Träff. (The Words of Gandhi)

Gorz, André: Brief an D. Geschichte einer Liebe. 2007. (Lettre à D. Histoire d´un amour. 2006)

Krug, Jatta: Att börja leva ett mumindalsliv. Fredsposten 1/2011, s. 26–28.

Latouche, Serge: Jäähyväiset kasvulle, 2010. Suomentanut Marja Ollila. (Petit traité de la décroissance sereine. 2007)

Latouche, Serge: Le pari de la décroissance. 2006.

Thoreau, Henry David: Walden or Life in the Woods. 1992 (1854). (ilmestynyt suomeksi muun muassa nimellä Walden: elämää metsässä, 2010. Suomentanut Antti Immonen)