Tarjoaako paastojen ja väkivallattoman vastarinnan luvattu maa rikollisen ratkaisun maailman ruokakriisiin? Vastaus riippuu siitä, rakastavatko intialaiset yhä vaalien jälkeenkin niin paljon presidentti George Bushia, että ovat valmiita totaalipaastoihin.

Lienette törmänneet Italia 90 dollarilla päivässä -tyyppisiin oppaisiin. Budjettimatkailijalle löytyy matkaevääksi muun muassa India on 40 dollars a day -niminen opus.

George Bush on paljastanut haluavansa eläkepäivinään kierrellä maailmaa ja kirjoittaa kokemuksistaan. Suositan Bushille matkaa maahan, jossa häntä rakastetaan.

Arvasitte väärin, tämä maa ei ole Israel. Intian pääministeri Manmohan Singh tunnusti viime syksynä Bushille, että ”intialaiset rakastavat sinua syvästi”. Valtaosa intialaisista ei tietäne, miksi heidän tulee rakastaa Bushia. No siksi, koska hän päätti Intiaan 34 vuoden ajan kohdistetun ”ydinapartheidin”. Yhdysvaltojen erikoisluvalla Intialle suotiin ydinasevaltion oikeudet ilman velvollisuuksia. Eli tästä ikuisuuteen maa voi kehitellä kosheriksi leimattua ydinpelotettaan maailmanrauhan edistämiseksi.

Bush odottaa intialaisilta tietysti vastapalvelusta sen saamista atomietuoikeuksista. Antoihan Yhdysvallat Intialle ruoka-apua jo 1960-luvulla. Nyt on Intian vuoro auttaa meitä.

Painonvartijoiden luvattu maa

Intialaisilla vierailla on tapana syödä paljon. Nähtävästi tämä tiedetään Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassakin. Ystäväni, pitkän linjan tamperelainen Intian harrastaja, kertoi majoittaneensa kolme keski-ikäistä miestä intialaisesta kansalaisjärjestöstä. Ruokarahaa intialaisten isäntänä toimiva TAMY oli antanut ystävälleni liki kaksi euroa päivä henkeä kohti.

Summa voi tuntua pieneltä – ja Intian harrastaminen kalliilta – mutta onhan se yli kuusi(!) kertaa enemmän kuin millä 77 prosenttia intialaisista eli vajaat 900 miljoonaa joutuu kitkuttelemaan. Arjun Senguptan komitean raportin he joutuvat näet taiteilemaan alle 30 sentillä päivässä.

Sillä saisi Intiassa 1,5 litraa pullotettua vettä, jolla TAMYn edustajat voisivat pestä hampaansa aamuin ja illoin. Summa riittäisi myös surkeaan kopioon Slummien miljonääri -elokuvasta. Halvimman Nokian kännykän hankinta vaatii 30 sentin kastiin kuuluvilta vain kahden kuukauden täydellistä paastoa, ja Nanon, sen hullun halvan kansanauton, josta koko autoileva maailma kadehtii intialaisia, saisi lunastettua ikiomaksi 15 vuoden paastoamisen jälkeen.

Painonvartijat julistivat Intian jo 20 vuotta sitten luvatuksi maakseen, ja George Bush puolestaan paljasti ihmiskunnalle, miten intialaisten vastuuttomat ruokatottumukset vaarantavat meidänkin hengissä pysymisemme. Bush nimesi virkakautensa viime metreillä ruokaa ahmivat intialaiset kiinalaisten ohella pääsyyllisiksi maailman ruokakriisiin.

Köyhyystutkija Usha Patnaik puolestaan on monien maanmiestensä tavoin osoittanut, miten keskiverto intialainen saa yhä vähemmän syödäkseen. Eräs blogisti tosin yritti horjuttaa Patnaikin väitteitä muistuttamalla, että tilastojen mukaan intialaiset köyhät saavat nykyisin nauttia yhden munan aiempaa enemmän joka toinen kuukausi.

Samalla kun pohdin ketä ja mitä uskoa, napostelen intialaisia viinirypäleitä. Ostin ne tarjouksesta, puoli kiloa maksoi 1,29 euroa. Mietin, saavatko rypälekauppiaatkin tilaisuuden vaurastua. Kyllä, jos Intian valtiovarainministeriin Pranab Mukherjeehen on uskominen. Hänen mukaansa viljelijöillä menee niin hyvin, että heitä voidaan pitää Intian menestystarinan todellisina sankareina.

Suosikkitoimittajani Palagummi Sainath lienee Mukherjeen kanssa yhtä mieltä maanviljelijöiden sankaruudesta, vaikkakin eri lähtökohdista. Intian rikostilastojen mukaan 182 936 ylivelkaantunutta maanviljelijää on riistänyt itseltään hengen kymmenen viime vuoden aikana. Sainathin mukaan luku on vahvasti alakanttiin, sillä päivänsä päättäneitä naispuolisia viljelijöitä ei tilastoida, koska he ovat ”vain” maanviljelijöiden vaimoja.

Lisäksi osavaltiohallitukset vääristelevät tai vähättelevät lukuja. Ei riitä, että itsemurhan tekeminen on rikos. Jopa niistä puhumista on ehdotettu kriminalisoitavaksi. IT-osavaltio Karnatakan hallituksen laatimassa ”tieteellisessä analyysissä” ehdotetaan, että hallituksen tulisi asettaa syytteeseen henkilöt, jotka väittävät itsemurhien johtuvan velkaantumisesta.

Sijoittajan paratiisiksi kutsutun Chhattishgargin pääministeri Raman Singh puolestaan on väittänyt, ettei yksikään velkaantunut maanviljelijä ole milloinkaan riistänyt henkeään hänen osavaltiossaan. Tilastojen mukaan Chhattishgargissa tehdään eniten itsemurhia asukasta kohti Intiassa.

Henkensä riistäneiden maanviljelijöiden määrässä maan ykkönen on Intian ylivoimaisesti rikkain osavaltio, Bollywoodin ja miljardöörien Maharashtra. Viime vuonna kolme maailman kymmenestä rikkaimmasta ihmisestä tuli sieltä.

Maanviljelijöiden totaalipaastot

Kansainvälisissä talouspörsseissä Intia on nimetty yhdeksi maailman lupaavimmista sijoituskohteista. äärimmäisen eriarvoisen kansakunnan ylläpito sijoituskunnossa edellyttää yhä uusia itsepetoksia. Kaksi Intian johtavista sanomalehdistä on ilmoittanut toimituskunnalleen, ettei sanaa ’taantuma’ tule käyttää Intiasta puhuttaessa.

Sijoittajien mieliksi nimettäköön siis hengenriistot loppuun asti viedyiksi totaalipaastoiksi. Onhan Mahatman maassa kapinoitu ennenkin riistoa ja nälättämistä vastaan paastoilla. Vaikka maanviljelijöiden määrä vähenee jyrkästi Intiassa, ovat heidän loppuun asti viemänsä paastot kasvussa. Keskimäärin puolen tunnin välein viljelijä riistää henkensä jossain päin Intiaa.

Viljelijöiden itsemurhat ovat uusi ilmiö. Niitä alkoi ilmetä sen jälkeen, kun Intia teki täyskäännöksen talouspolitiikassaan 1990-luvun alussa. Tunnusomaista henkensä riistäneille viljelijöille on ollut siirtyminen kansallisesta sarjasta ja ruokakasveista kansainväliseen sarjaan ja rahakasveihin. Tuottajahintojen rajut notkahdukset ja ruuan hinnan nousu ovat romahduttaneet miljoonien viljelijöiden talouden. Kun viljelijätkin ovat näin heikoilla, sopii miettiä miten kurjassa jamassa ovat heidän pelloillaan tilapäistöillä kituutelleet maattomat.

Keskiverto intialainen maanviljelijä kuluttaa noin 60 prosenttia tuloistaan ruokaan. Velkojien puristuksessa monet sortuvat silkasta häpeästä rikokseen. Voimme vain kuvitella niiden ihmisten määrää, jotka harkitsevat itsemurhaa.

Psykohistorijoitsija Ashis Nandy ennustaa, että globalisaatio tuomitsee 10–20 prosenttia väestöstä kadotukseen ja kuolemaan. Jos näin tapahtuisi, niin moniko näistä ihmistä tyytyisi väkivallattoman vastarinnan äärimmäiseen muotoon? Manmohan Singhin mukaan väkivaltaiset maolaisterroristit muodostavat Intian suurimman sisäpoliittisen uhkan. He ovat heimoväestöä ja kastittomia eli juuri niitä, joiden Nandy ennustaa olevan globalisaation tuholistan kärjessä.

Intian vaalitulos ratkaistiin tälläkin kertaa maaseudulla, jossa 70 prosenttia maan väestöstä asuu. Kongressipuolue ja Manmohan Singh istuvat vallassa nyt entistä tukevammin. Jumalan oman puolueen, hindunationalistisen BJP:n, pyrkimykset repiä Intia uskonnon perusteella kahtia torjuttiin. Kongressipuolueen tehtävänä on nyt pysäyttää Intian tuhoisin kahtiajako, kiihtyvä jako hyvin- ja pahoinvoiviin. Muuten terrorisoitavien ja terroristien raja hämärtyy entisestään.

Teksti ja kuva Mikko Zenger