ICAHD:n jälleenrakennusleiri

ICAHD rakentaa palestiinalaisille taloja Israelin hallituksen tuhoamien tilalle. Jälleenrakennus on myös kannanotto tuhoamispolitiikkaa vastaan.

Heinäkuun 25. päivänä lähti 26 vapaaehtoisen porukka Anata’n kaupungista Itä-Jerusalemista väsyneinä ja järkyttyneinä mutta inspiroituneina kotimatkalle.

Israeli Committee Against House Demolitions -järjestön (ICADH) leiri oli loppunut. Takana oli kaksi viikkoa kestänyt ponnistus, kun ympäri maailmaa tulleet vapaehtoiset rakensivat yhdessä palestiinalaisten rakennusmiesten kanssa palestiinalaiselle perheelle uuden kodin. Israelin hallitus tuhosi Abu Omarin perheen kodin neljä vuotta aiemmin, ja siitä lähtien 18-henkinen perhe oli asunut naapureidensa kellarissa.

Kotien tuhoaminen on palestiinalaisille arkea, sillä vuodesta 1967 alkaen Israelin hallitukset ovat tuhonneet yli 25 000 palestiinalaisperheen kodin. Israelin lain mukaan palestiinalaisten on anottava rakennuslupaa, vaikka tontti olisi perheen omistuksessa. Luvan anominen maksaa 5 000 dollaria ja sitä on lähes mahdotonta saada. Palestiinalaisten jättämät anomukset hylätään lähes poikkeuksetta.

Selityksiä riittää: joskus alue on säästetty Israelin armeijan käyttöön, joskus tontti on määritelty maatalousalueeksi. Tämän vuoksi palestiinalaiset rakentavat talonsa luvatta, jolloin Israelin armeija saapuu puskutraktoreineen purkamaan miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetut “laittomat” talot.

Rakentaminen on politiikkaa

ICADH on ihmisoikeusjärjestö, joka vastustaa 44 vuotta kestänyttä Israelin miehitystä palestiinalaisalueilla. Järjestö on tähän mennessä jälleenrakentanut 175 taloa. Vuodesta 2003 lähtien ICADH on järjestänyt vuosittain kesäleirin, jonka aikana rakennetaan yksi tai useampi talo.

Leirit ovat vain osa ICAHD:n toimintaa, sillä järjestö rahoittaa jälleenrakennustoimintaa ympäri vuoden. Jälleenrakennuksen tarkoituksena on tietysti palauttaa palestiinalaisperheelle koti, mutta se on myös konkreettinen poliittinen kannanotto tuhoamispolitiikkaa ja toisen maailmansodan jälkeen toteutettua pisintä laitonta miehitystä vastaan.

Miehitys näkyy vahvasti sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla. Jo Tel Avivin lentokentällä moni kohtaa ongelmia. Israel ei nimittäin mielellään päästä ketään miehitettyyn Palestiinaan pyrkivää maahan. Siispä joudumme valehtelemaan lentokentällä ja väitämme tulevamme Israeliin katsomaan nähtävyyksiä. Jos totuus matkamme tarkoituksesta paljastuisi, meidät käännytettäisiin takaisin kotimaahamme, ja edessä olisi todennäköisesti kymmenen vuoden maahantulokielto Israeliin. Näin kävi Johannes Hautaviidalle, jonka piti myös osallistua leirille.

Itse selvisin vähemmällä, mutta jo Frankfurtin lentokentällä minulta kysyttiin vakavaan sävyyn: “Tunnetko ketään arabia? Oletko kommunikoinut yhdenkään arabin kanssa puoleen vuoteen? Tietääkö kukaan arabi, että olet matkalla Israeliin?” Valehtelin etten tunne, mutta mietin pitkään tätä kysymystä. Jos tuntisin yhdenkään maailman noin 300 miljoonasta arabista, se olisi voinut vaikeuttaa pääsyäni Israeliin.

Monipuolista ohjelmaa

Vapaaehtoisia leirillä oli useasta maasta: Yhdysvalloista, Suomesta, Englannista ja Italiasta. Kaikilla oli erilainen tietämys konfliktista ja varmasti hyvin erilaiset odotukset ICAHD:n järjestämästä leiristä. Minulle kerrottiin, että leiri tulee olemaan erittäin vaikuttava ja jollain tapaa elämää mullistava kokemus. Ja sitä se olikin, vaikka tämä oli jo toinen matkani miehitettyyn Palestiinaan, ja olin jo nähnyt sotilaallisen miehityksen kontrolloidun arjen ja köyhyyden, johon palestiinalaisalueet on ajettu.

ICAHD tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä näkemään ja kuulemaan mitä Israelissa ja palestiinalaisalueilla tapahtuu konkreettisesti. Leirin ohjelmaan kuului monia erinomaisia luentoja, ihmisoikeusjärjestöjen esitelmiä sekä retkiä ympäri miehitettyä Palestiinaa. Kävimme Jordanin laaksossa, jossa palestiinalaiset elävät ilman sähköä tai vettä köyhissä oloissa vieri vieressä israelilaisten siirtokuntalaisten kanssa, joilla on pihoissaan jopa uima-altaita. Siirtokuntalaiset käyttävät noin 90 prosenttia Länsirannan vesivaroista ja tuhoavat palestiinalaisten viljelysmaita laajentaessaan siirtokuntia. Ma´ale Adumimissa Israelin suurin siirtokunta on kuin keidas suihkulähteineen ja puutarhoineen keskellä kuivaa autiomaata, jossa palestiinalaiskaupunki Betlehem oli ollut ilman vettä jo viikon.

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista oli retkemme beduiinikyliin Negevin autiomaahan Israelin puolelle. Lähes kaikki beduiinikylät ovat saaneet luokituksen unrecognized village, joka tarkoittaa, että koko kylää ei huomioida väestönlaskussa, eikä kyliä merkitä kartalle – aivan kuin niitä ei olisi olemassakaan. Koska Israel ei tunnusta kyseisen luokituksen saaneiden kylien olemassaoloa, niillä on kaikilla purkumääräys. Siispä Israelin viranomaiset tulevat säännöllisin väliajoin tuhoamaan kylien vaatimattomat peltiasumukset.

ICAHD:n järjestämä leiri näytti, millaisessa umpikujassa palestiinalaiset elävät. Heitä rangaistaan vankilatuomioilla, jos he järjestätyvät poliittisesti millään lailla.

Siirtokuntien laajeneminen ja talojen tuhoamiset kiihtyvät Länsirannalla, mikä aiheuttaa palestiinalaisen yhteiskunnan entistä perusteellisemman pirstaloitumisen. Konfliktin päättymisen ja rauhan kannalta ICAHD:n leiri ei välttämättä aiheuta mullistavaa käännöstä parempaan, mutta ainakin se työntää kapuloita Israelin politiikan kestämättömiin rattaisiin ja aktivoi nuoria ottamaan osaa poliittiseen vastarintaan.

Yksittäisen ihmisen aktivistityö ei enää tunnu henkilökohtaiselta vaan on osa isompaa kokonaisuutta.

Felicia Kazandjian