Ulkoasiainneuvos Aapo Pölhön mukaan Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen syntyyn liittyy useita ratkaisemattomia ongelmia. Eräs näistä on, ettei kyseessä ole pelkästään ydinaseet vaan myös muut joukkotuhoaseet kieltävä vyöhyke. ”Ratkaisu ei ole välttämättä helppo eikä nopea, tällaista vyöhykettä ei ole koskaan edes yritetty muodostaa muualla maailmassa. Neuvottelut eivät ole helpommissakaan olosuhteissa olleet nopeita. Latinalaisen Amerikan ydinaseettoman vyöhykkeen luominen kesti 32 vuotta.”
Lisäksi eri joukkotuhoasekategorioita varten on olemassa toisistaan riippumattomat kieltosopimukset, eivätkä läheskään kaikki Lähi-idän valtiot ole allekirjoittaneet niistä kaikkia. Ydinsulkusopimuksen ovat allekirjoittaneeet kaikki maat Israelia lukuun ottamatta, mutta biologisten aseiden kieltosopimusta eivät ole allekirjoittaneet Arabiemiraatit, Djibouti, Egypti, Israel ja Syyria. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ulkopuolella ovat puolestaan Egypti, Israel ja Syyria. ”On pidettävä mielessä, ettei asevalvonta tapahdu poliittisessa tyhjiössä. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi neuvotteluista, joissa kosketetaan kunkin osallistujamaan perimmäisiä turvallisuusetuja. Mitä kauempana osallistuvien maiden näkemykset oman turvallisuutensa edellytyksistä ovat, sitä vaikeampi on edetä niin, ettei kukaan tunne turvallisuutensa huononevan”, Pölhö muistuttaa.
Elintärkeät neuvottelut
Huomionarvoista on myös se, että Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä on viety eteenpäin ydinsulkusopimuksen yhteydessä, mistä aiheutuu sekä hyviä että huonoja puolia. ”Hyvää on se, että ydinasevaltiot Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä on sitoutettu päämäärään. Huonoa puolestaan on se, että ydinsulkusopimuksen ulkopuolinen Israel suhtautuu periaatteessa nihkeästi päätöksiin ja tavoitteisiin, joiden tekemisessä se ei ole ollut mukana ja joiden muotoiluun se ei ole voinut vaikuttaa.”
Vaikka viralinen konferenssi on Pölhön mukaan vasta avaus pitkäkestoiselle prosessille, sen pitäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä konferenssin pitämättä jättämisellä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset. Pahimmassa tapauksessa neuvottelujen kariutuminen saattaa hänen mukaansa johtaa kilpavarustelukierteeseen. ”Jos Iran jatkaa ydinohjelmaansa selvästi sotilaalliseen suuntaan, niin asevarustelukilvan ainekset alkavat olla koossa.”
Konferenssin tunnustelija, alivaltiosihteeri Jaakko Laajava pyrkii tällä hetkellä saamaan kaikki alueen maat osallistumaan epävirallisiin konsultaatioihin vuoden 2013 maaliskuun puolivälissä.
Konsultaatioissa on tarkoitus päästä yksimielisyyteen muun muassa konferenssin järjestelyistä, asialuettelosta sekä menettelytavoista. Jos tässä onnistutaan, konferenssi on mahdollista pitää lyhyelläkin varoitusajalla.
Pölhön mukaan erityinen vaikeus on siinä, että arabimaiden ja Israelin välillä on perustavaa laatua oleva näkemysero alueellisen tilanteen ja vyöhykkeen välisestä suhteesta. Arabimaat katsovat vyöhykkeen edistävän rauhaa, minkä vuoksi se olisi perustettava ensin. Israelin mielestä taas itse vyöhykkeen aikaansaaminen edellyttää rauhaa ja vakautta, minkä vuoksi rauha olisi saavutettava ennen vyöhykkeen perustamista. ”Neuvottelujen eteneminen kohti vyöhykettä riippuu olennaisella tavalla siitä, miten molemmat painotukset otetaan huomioon: keskustelujen täytyy kattaa sekä vyöhykkeeseen liittyvät moninaiset kysymykset että alueelliseen vakauteen ja rauhaan liittyvät edistysaskeleet.”
Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen historia
Ensimmäinen aloite vyöhykkeen perustamisesta on vuodelta 1974 ja sen tekivät Iran ja Egypti. Aloite tehtiin ennen Iranin islamilaista vallankumousta, mutta myös maan nykyinen johto tunnustaa sen. Tämän jälkeen neuvotteluprosessia on yritetty käynnistää useita kertoja. Kuitenkin syyt, joilla vyöhykettä on perusteltu, ovat olleet myös esteenä neuvottelujen aloittamiselle.
YK:n yleiskokouksessa on 1980-luvun alusta lähtien hyväksytty yksimielisesti vyöhykettä tukeva päätöslauselma, joten myös Israel on periaatteessa suhtautunut ajatukseen myönteisesti.
Idea kokonaan joukkotuhoaseettomasta Lähi-idästä syntyi Egyptin aloitteesta Geneven aseidenriisuntakonferenssissa vuonna 1990. Egyptin näkökulmasta tämä oli myönnytys Israelille, jotta sopimus ei koskisi vain yhden alueen valtion oletettua aseistusta ja jotta paria vuotta aikaisemmin päättyneen Irakin ja Iranin sodan kemiallisen aseen käyttö huomioitaisiin.
Vuoden 1995 ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkastelukokouksessa joukkotuhoaseeton vyöhyke asetettiin lopulliseksi tavoitteeksi.
Israel on Lähi-idän ainoa valtio, joka ei ole allekirjoittanut ydinsulkusopimusta. Useat alueen valtiot eivät puolestaan ole allekirjoittaneet kemialliset ja biologiset aseet kieltäviä sopimuksia.
Nykyinen prosessi alkoi, kun vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkastelukokouksessa päätettiin vuoden 1995 suunnitelman
täytäntöönpanosta. Kaikkien alueen valtioiden osallistumista pidetään välttämättömänä hankkeen edistämisessä.
Erkka Laitinen