Haiti: saamamies, ei velallinen

Jos meidän on uskominen G-7-rahoitusministereitä, Haiti on saamassa sen minkä se on jo pitkään ansainnut: täyden “anteeksiannon” ulkomaanvelastaan. Haitilainen taloustieteilijä Camille Chalmers on tarkastellut näitä kehityskaaria varovaisen optimistisesti Port-au-Princessä. Velan mitätöiminen on hyvä alku, hän kertoi Al Jazeera Englishille -kanavalle, mutta “on aika mennä paljon pidemmälle. Meidän täytyy puhua velan tuhoisien seurausten korjauksista ja korvauksista.” Tästä puhuttaessa täytyy hylätä ajatus, että Haiti on velallinen. Haiti, Chalmers esittää, on saamapuolella, ja me, Länsi, olemme syvästi velkaantuneita.

Meidän velkamme Haitille on peräisin neljästä päälähteestä: orjuudesta, Yhdysvaltojen toiminnasta, diktatuurista ja ilmastonmuutoksesta. Nämä väitteet eivät ole mielikuvituksellisia eivätkä pelkästään retorisia. Ne pohjautuvat moninkertaisiin laillisten sääntöjen ja sopimusten rikkomuksiin. Tässä, tosin aivan liian lyhyesti, ovat Haitin tapauksen kohokohdat.

§ Orjuusvelka. Kun haitilaiset voittivat itsenäisyytensä Ranskalta vuonna 1804, heillä olisi ollut kaikki oikeudet vaatia korvauksia valloilta, jotka olivat kolmen vuosisadan ajan käyttäneet hyväkseen varastettua työvoimaa. Ranska oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että se oli Haiti, joka oli varastanut orjanomistajien omaisuuden kieltämällä ilmaisen työn. Niinpä vuonna 1825 – sijoitettuaan Haitin rannikolle sotalaivaston ja uhaten sen avulla orjuuttaa uudelleen entisen siirtomaan – kuningas Charles X saapui perimään velkaa: 90:ä miljoonaa kultafrangia, mikä oli kymmenen kertaa Haitin vuotuiset tulot siihen aikaan. Ilman mitään mahdollisuutta kieltäytyä, ilman mitään mahdollisuutta maksaa, nuori kansakunta oli kahlittu velkaan, jonka maksamiseen kuluisi 122 vuotta.

Vuonna 2003 Haitin presidentti Jean-Bertrand Aristide, vastatusten lamaannuttavan taloudellisen kauppassaarron kanssa, julisti että Haiti haastaisi Ranskan hallituksen oikeuteen tästä ammoisesta ryöstöstä. “Meidän väitteemme”, Aristiden entinen juristi Ira Kurzban kertoi minulle, “oli, että sitoumus oli pätemätön sopimus, koska se perustui jälleenorjuuttamisen uhkaan aikana, jolloin kansainvälinen yhteisö piti orjuutta pahana.” Ranskan hallitus oli riittävän huolestunut lähettääkseen sovittelijan Port-au-Princeen pitämään tapauksen poissa oikeudesta. Maan ongelma oli kuitenkin loppujen lopuksi poistunut: kun oikeuden valmistelut olivat työn alla, Aristide syöstiin vallasta. Kanne katosi, mutta monien haitilaisten mielestä korvausvaatimus on yhä voimassa.

§ Diktatuurivelka. Vuodesta 1957 vuoteen 1986 Haitia hallitsi uhmakkaan kleptokraattinen Duvalierin valtakausi. Toisin kuin Ranskan velka, kanne Duvalieria vastaan päätyi useisiin oikeuskäsittelyihin, jotka jäljittivät Haitin kassavarantoa Sveitsin pankkitilien taidokkaaseen verkostoon ja ylenpalttiseen omaisuuteen. Vuonna 1988 Kurzban voitti virstanpylvääksi muodostuneen kanteen Jean-Claude “Baby Doc” Duvalieria vastaan, kun Miamin aluekäräjät Yhdysvalloissa esitti, että vallastasyösty hallitsija oli “kavaltanut yli 504 000 000 dollaria julkisia varoja”.

Haitilaiset odottavat tietenkin yhä takaisinmaksua – mutta tämä oli vasta alkua heidän menetyksilleen. Yli kahden vuosikymmenen ajan maan velkojat vaativat, että haitilaiset maksavat Duvalierien aiheuttamat suunnattomat velat, arviolta 844 miljoonaa dollaria, joista suuri osa suuntautui IMF:n ja Maailmapankin kaltaisille instituutioille. Haitilaiset ovat maksaneet pelkästään velanhoitokuluja kymmeniä miljoonia joka vuosi.

Oliko ulkomaisten lainanantajien laillista periä Duvalierien velkoja, kun niin suurta osaa rahoista ei koskaan käytetty Haitissa? Hyvin todennäköisesti ei. Niin kuin YK:n riippumaton ulkomaanvelkoja käsittelevä asiantuntija Cephas Lumina asian minulle ilmaisi: “Haitin tapaus on yksi parhaita esimerkkejä sietämättömästä velasta maailmassa. Yksin tällä perusteella velka tulisi varauksetta mitätöidä.”

Mutta vaikka Haitin velat mitätöitäisiin täysin (suuri kysymysmerkki), tämä ei tee tyhjäksi sen oikeutta saada korvaus jo perityistä laittomista veloista.

§ Ilmastovelka. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa useat kehitysmaat taistelivat ilmastovelan puolesta, ja tämä tapaus onkin selkeä. Rikkaat maat, jotka ovat niin vaikuttavasti epäonnistuneet aiheuttamansa ilmastokriisin korjaamisessa, ovat velkaa kehitysmaille, joiden osuus kriisin synnyttämisessä on pieni ja jotka kuitenkin joutuvat suhteettomasti kestämään sen seuraukset. Lyhyesti: saastuttaja maksaa. Haitin vaatimus on erityisen pakottava. Sen panos ilmastonmuutokseen on ollut merkityksetön; Haitin hiilidioksidipäästöt asukasta kohden ovat tasan prosentti Yhdysvaltojen päästöistä. Silti Haiti on niiden maiden joukossa, joihin ilmastonmuutoksen seuraukset ankarimmin iskevät – Maplecroftin ilmastonmuutosta koskevan uhkaluokituksen mukaan vain Somalia on haavoittuvampi ilmastonmuutoksen edessä.

Haitin haavoittuvaisuus ilmastonmuutokselle ei johdu ainoastaan – eikä pääosin – maantieteellisistä syistä. Se kyllä joutuu yhä kasvavassa määrin kohtaamaan voimakkaita myrskyjä. Mutta Haitin heikko infrastuktuuri on seikka, joka muuttaa haasteet onnettomuuksiksi ja onnettomuudet täydellisiksi katasrofeiksi. Maanjäristys, vaikkakaan ei ole yhteydessä ilmastonmuutokseen, on oiva esimerkki. Ja tämä tapahtuu paikassa, missä laittomat velanmaksut saattavat vielä aiheuttaa kaikkein tuhoavimmat kustannuksensa. Jokainen maksu ulkomaiselle velkojalle on rahaa, jota ei ole käytetty maanteiden kunnossapitoon, koulutukseen, sähkölinjojen huoltoon. Ja sama laillistamaton velka valtuutti IMF:n ja Maailmanpankin liittämät raskaat ehdot jokaiseen uuteen lainaan ja edellytti Haitin purkamaan taloutensa sääntelyä ja kutistamaan julkista sektoriaan vieläkin enemmän. Yhteistyöhaluttomuudesta rankaistiin siirtämällä avustusboikottia vuodesta 2001 vuoteen 2004, mikä merkitsi kuolonkellojen kilkatusta Haitin julkiselle sektorille.

Historia tulee kohdata tänään, koska se uhkaa toistaa itseään. Haitin velkojat hyödyntävät jo nyt epätoivoista tarvetta maanjäristysavustuksiin vaatimalla vaatealan tuotannon kasvun nelinkertaistamista. Vaatetusala on yksi maan riistävimmistä. Haitilaisilla ei ole asemaa näissä keskusteluissa, koska heidät katsotaan passiivisiksi avunsaajiksi, ei täysivaltaisiksi ja arvokkaiksi osallistujiksi oikaisun ja korvauksen prosessissa.

Niiden velkojen arviointi, jotka maailma on velkaa Haitille, muuttaisi radikaalisti tämän myrkyllisen dynamiikan. Todellisen korjaamisen tie alkaa siitä, että haitilaisten oikeudet korvauksiin tunnustetaan.

Naomi Klein

11.2.2010
Julkaistu The Nationissa

Suomentanut Mari Saloheimo