Kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Lissu Lehtimaja on tehnyt virtuaalimatkan brasilialaisen kasvatusteoreetikon ja mm. Sorrettujen pedagogiikka -kirjan kirjoittajan Paulo Freiren (1921–1997) kanssa. Matkan tuloksena syntyi ansiokas Freiren kyydissä -sarjakuvateos, joka on samalla Lissun opintoihin kuuluvan taideakasvatuksen seminaarityö. Freireen Lissu törmäsi puolivahingossa opintojensa ohessa, mutta sittemmin löysikin hänestä ison pätkän ajattelunsa, elämänsä ja opintojensa punaista lankaa. Tärkeiksi teemoiksi nousivat dialogisuus, etiikka ja rakkaus.
Ennen nykyisiä opintojaan Lissu ehti harjoittaa lukuisia eri ammatteja. ”Jos ei muuta niin siinä ajassa ainakin huomasi, mitä ei halua tehdä. Esimerkiksi mainosgraafikon töitä”, hän toteaa ja kertoo olleensa kaksi vuotta mainostoimiston palkkalistoilla. ”Luulin, että mulle riittää työ, jonka teen niin hyvin kuin osaan ja josta saan palkan. Mutta se ei riitäkään, jos musta tuntuu että työ ei ole tärkeää.” Lissu vaihtoi alaa ja päätti ryhtyä opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi täysin tietoisena siitä, että tulee opettajana kuuden vuoden koulutuksen jälkeen tienaamaan vähemmän kuin mainosalalla ilman mitään koulutusta. Ratkaisu yllätti Lissun itsensäkin, mutta hän tietää tehneensä moraalisen ja eettisen ratkaisun.
Silti pohdittavaa ja perusteltavaa riittää valinnan jälkeenkin. ”Etsin ja mietin, että mitä opetettavaa tai annettavaa mulla voisi olla kenellekään. Millainen opettaja haluaisin olla ja onko opettaminen tärkeää.” Muun muassa näihin Lissun pohdintoihin Freiren ajattelu ja pedagogiikka on tuonut lisää syvyyttä. ”Huomasin, että kaikki liittyy kaikkeen. Dialogisuus, rauhanaate, ymmärryksen ja ihmisten kohtaamisen merkitys on yhdistävä tekijä monissa asioissa mitä teen. Myös sellainen opettaja haluaisin olla, mutta eihän sitä tiedä miten työvuodet tulevat minua muokkaamaan. Täytyy kuitenkin ainakin aloittaa idealistina.” Viimeisin opintoihin kuuluva työharjoittelu antoi pontta opettajanalulle. Toisten opiskelutovereiden potiessa ammatti-identiteettikriisiä Lissu kirjoitti sarjakuvapäiväkirjaan harjoittelupaikassaan Ivalossa: ”Musta tuntuu, että jonain päivänä musta ehkä tulee hyvä ope. Ja musta tuntuu, että teinit ehkä vähän tykkää musta, ja mä ehkä vähän niistä.”
Opettaja ei ole kaikkitietävä
Lissu haluaisi nähdä itsensä opettajana peruskoulussa tai lukiossa. ”Kyllä niissä teineissä on jotain koskettavaa. Ne on sen ikäisiä ihmisiä että niissä tapahtuu kaikkea kiinnostavaa, etenkin jos ajatellaan tämän Freire-aiheisen sarjakuva -kirjan teemoja. Oma ajatteluni ei ole sellaista, että minä nyt kerron miten asiat ovat. Mulla ei ole vielä sellaista kokemusta opettamisesta, että pystyisin väittämään sellaista. Sen sijaan mietin, miten asiat ovat. Siksi ehkä tahallaankin esitän itseni hieman tyhmässä valossa, nuorena sinisilmäisenä höyrypäänä. Osoittaakseni että voin olla väärässäkin. On reilumpaa olla esittämättä itseään kaikkitietävänä.” Myös Freire painotti kyseenalaistamista ja dialogisuutta. Oppimisessa ja opettamisessa hän altisti itsensä jatkuvaan vuorovaikutukseen. Johtolankana oli ajatus ettei voi olettaa kenenkään ottavan vastaan mitään, jos ei itse ole valmis vuorovaikutteiseen ajatustenvaihtoon.
Freiren kyydissä -sarjakuva on siinäkin mielessä poikkeuksellinen ja tervetullut teos, että Freiren tekstejä on suomennettu niukasti. Saatavilla oleva Freire-materiaali on rantautunut Suomeen mutkien kautta. Täällä kriittinen pedagogiikka on lähinnä Juha Suorannan kirjoittamaa, jonka freireläiset opit ovat tulleet Freiren amerikkalaisten seuraajien, kuten Henry Giroux ´n kautta. Siksi portugalinkielen taitava Lissu ajatteli voivansa löytää jotain uuttakin aiheesta.
Hän matkusti Brasiliaan Freiren kotikaupunkiin Recifeen sekä tutustui Sao Paulossa sijaitsevan Paulo Freiren instituutin materiaaliin. ”Mietin, että miten ikimaailmassa brasilian maattomien lukutaitokampanja voi liittyä tämän päivän Suomen peruskouluun. Olen tutkimuksessani nostanut paljon esille sitä, että mielestäni Freiren ajattelu ei koske pelkästään lukutaitoa. Se ei ole pelkästään aakkosten opettelua vaan maailman katsomista ja ihmisten kohtaamista.” Sarjakuva -kirjasta löytyy useita suoria aikaisemmin suomentamattomia Freiren sitaatteja.
Kuvat kertovat maailmasta
Vuosi sitten Lissu oli Jyväskylän kasvatustieteen päivillä puhumassa sarjakuvastaan. Kuulijoina oli Suomen kriittisen pedagogiikan nimekkäimpiä ihmisiä ja Lissulla oli näytön paikka. Vastaanotto oli kuitenkin myönteistä ja professorit toistelivat kuinka hienoa on, että ”noin nuorena tekee tuollaista.” Hämmennystä syntyi kuitenkin, kun Lissu Freiren ajatusmaailmaan perehtyneenä lanseerasi kuulijoilleen uuden termin, kuvanlukutaidon. Sillä hän tarkoittaa sitä, että ihmiset uskovat uskomattoman paljon näkemiinsä asioihin, joten lukutaidon voi yhtä hyvin rinnastaa kuvanlukutaitoon. Sarjakuvassaan Lissu toteaa, että valtaapitävätkin ovat kautta vuosien hallinneet massoja visuaalisten keinojen avulla.
Lissu ei edes ajatellut sanovansa jotain radikaalia tai luoneensa uutta tulkintaa kasvatustieteen maailmaan. ”Hämmennyin itsekin ja ajattelin varmaan erehtyneeni, sillä ovathan he Freirensä lukeneet. Menin kotiin, enkä saanut yöllä unta. Kaivoin portugalinkieliset lähdeteokseni ja aamuyöstä alleviivasin Freiren tekstiä, jossa hän sanoi niitä asioita joita olin itsekin ajatellut. Ei lukutaito tarkoita vain aakkosia. Ei Suomessa ole lukutaidottomuutta. Siksi se tarkoittaa meille jotain muuta”, Lissu sanoo ja siteeraa Freireä: ”Teknisesti se, mitä kutsun maailman lukemiseksi tai todellisuuden lukemiseksi ei välttämättä tarvitse olla juuri kirjoitetun sanan kautta”.
Väärinymmärretty politiikan käsite
Sarjakuvakirjassa Freire kysyy Lissulta mitä hän haluaa. Lissu vastaa, että vallankumouksen ja työn, joka johtaa parempaan maailmaan. Hän myöntää olevansa poliittinen ihminen, mutta tarkentaa käsitettä. ”Minun on vaikea ymmärtää, että muut ihmiset ymmärtävät sanan politiikka väärin. Luullaan, että se tarkoittaa puoluepolitiikkaa, joka ei minua kiinnosta. Tarkoitan poliittisella sitä, että ajattelee muita ihmisiä ja yhteisiä asioita sekä omaa kiinnostuksen maailmaa kohtaan. Sanan alkuperä tulee kreikasta ja tarkoittaa yhteisiä asioita.”
Kun Lissu etsi perusteluita taidekasvatukselleen, hän koki vahvimmin omikseen ne asiat, jotka tähtäsivät muutokseen sekä olivat poliittisia ja radikaaleja. ”Ehkä lähtiessäni tutustumaan Freireen toivoin löytäväni jotain vallankumouksellista ja mieletöntä. Tällä en tarkoita sitä, että hallitukset pitäisi kaataa. Ennemminkin pitäisi tähdätä siihen, että asiat olisivat paremmin.”
Arvot kolmella sanalla
Siskonsa kanssa Lissu oli käynyt läpi arvoihin liittyvän keskustelun. ”Totesimme, että olisi hyvänkuuloista jos pystyisi kiteyttämään arvomaailmansa kolmeen sanaan, vähän niinkuin koti, uskonto ja isänmaa. Ensin teimme pitkän listan, jonka supistimme sellaiseen kolmeen sanaan, joihin kaikki oma toiminta ja valinnat perustuvat.” Lissun kolme sanaa olivat vastuu, kauneus ja rakkaus. ”Tämän jälkeen olen miettinyt tekemisiäni, että miten ne menevät ja kyllä ne näihin kolmeen jakautuvat. Esimerksiksi kaikki mitä tunnen tai ajattelen ympäristöstä. Minulla on vastuu maailmasta missä elän ja mitä siitä jätetään tuleville sukupolville. Se on myös kauneuskysymys, miten maailma näyttäisi kauniimmalta. Ja rakkaus-kysymys, rakkaus luontoa, elämää, eläimiä ja muita ihmisiä kohtaan.”
Lissu painottaa kauneutta yhtenä arvona. Estetiikan filosofian tenttiin lukiessaan häneen teki vaikutuksen Juha Varton kirja Kauneuden taito. ”Kauneus ei välttämättä liity mihinkään ulkoiseen. Rakkaus kauneuteen on pyrkimys hyvään, eheään ja harmoniseen. On muutakin kuin kauniin näköisiä asioita, on kauniita ajatuksia ja kauniita tekoja. Estetiikka on mulle sellainen arvo, että hyvin monet valintani perustuvat siihen.”
Idealismi on rohkeutta
Yksi Lissun rakkauden kohde on latinalaisamerikkalainen rikas musiikkikulttuuri. Hän laulaa ja soittaa Maria Gasolina -nimisessä bändissä, jonka monien kappaleiden lyriikat ovat Lissun käännöksiä portugalin kielestä. ”Tekstien kääntäminen on lähtenyt siitä, että olen itse rakastunut brasilialaiseen musiikkiin. Siinä sanoitukset ovat niin tärkeitä, että haluan jakaa niitä.” Lissu kokee esiintymisen keikoilla kaksisuuntaisena dialogina. ”Kun laulan ja soitan, niin ihmiset kuuntelevat ja tanssivat. Molemmat saavat jotain toisiltaan.”
Käännöstyöt ovat vieneet Lissua myös Estellen laivaväen tulkiksi Angolaan, SASKin työprikaatille Amazonille sekä kuorofestivaaleille Rio de Janeiroon. ”Pidän tulkkaamisesta, koska siinä voin auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan niin että ihmiset pystyisivät kohtaamaan toisensa.” Freireläinen ajatus tämäkin.
”Pelkurit, jotka haluaa olla hullun cooleja, on usein myös kyynisiä. On paljon rohkeampaa olla sopivasti häpeilemättä idealisti.” Vaaleanpunaista rakastava Lissu ei häpeä tunnustaa väriään. Siihen liittyy, että saa olla idealisti ja uskoa lapsenomaisella tavalla siihen mitä on ja tekee. Vastuu, kauneus ja rakkaus kulkevat tietenkin rinnalla. Ja Freire.
Teksti ja kuva Maisa Kuikka
