Erilainen leikkaussali

Rovaniemeläinen kirurgi ja yleislääketieteen erikoislääkäri Matti Rauvala palveli Lääkärit ilman rajoja -järjestön (Médecins Sans Frontières, MSF) tehtävissä puolentoista kuukauden ajan Hangun kaupungissa Luoteis-Pakistanissa lähellä Afganistanin etelärajaa. Ensiavussa neljästä viiteen lääkäriä jakoivat ympärivuorokautisen päivystyksen. Päivässä he ottivat vastaan 70–100 potilasta.

Hangun kaupungista puolet on sunnien, toinen puoli shiiojen hallitsemaa. Lisäksi kaupungissa on erilaisia militanttiryhmiä ja suuri pakolaisleiri, jossa asuu afgaaneja ja Pakistanin sisäisiä pakolaisia. Matti Rauvala kertoo, että Hangu jäi häneltä kutakuinkin kokematta, koska hän pysytteli sairaala-alueella.

“En edes ajanut autolla sen läpi. Tulomatkalla pujahdimme sairaala-alueelle vartioidusta portista metallinpaljastimen ja ruumiintarkastuksen kautta. Kaupungista kuului ammuskelua lähes päivittäin.”

Rauvala oli sairaalan ainoa kirurgi. Hän vastasi leikkaustoiminnasta ja kirurgisista osastoista.

“Kävin ensiavussa tarvittaessa katsomassa kirurgisia potilaita, kiersin kirurgiset osastot päivittäin aamuisin ja iltapäivisin sekä leikkasin mitä milloinkin eteen tuli. MSF vastasi vain akuuttikirurgiasta, kiireettömiä kirurgisia toimenpiteitä ei siis tehty. Keisarinleikkauksia tein tarvittaessa, viitisentoista kaikkiaan.”

Työtä ilman rutiineja

Matti Rauvala on toiminut useissa vastaavissa tehtävissä ympäri maailmaa. Hän kertoo, että tämänkertainen pesti sujui hyvin, vaikka yllätyksiäkin tuli. Se kuuluu kuitenkin työn luonteeseen.

“Työ oli toki haastavaa ja ajoittain vaikeaakin. Onnistumiset kuitenkin palkitsevat ja tunsin todella saavani käyttää kaikkea tietotaitoani.”

Mikä saa lähtemään toiselle puolelle maapalloa auttamaan ihmisiä?

“Samanlaista auttamista lääkärin työ on missä tahansa”, Rauvala toteaa. “Tällaisissa olosuhteissa asiaan liittyy kovinkin monta eri tekijää, joista heti tulee mieleen tietysti se, että näillä potilailla ei aina ole valinnan varaa hoidon suhteen. Itsensä tuntee siten tarpeelliseksi ja hyödylliseksi eri tavalla kuin kotona. Oudossa kulttuurissa ja tavallaan vaikeissa olosuhteissa puutteellisilla välineillä toimiminen antaa haastetta, josta puuttuu puuduttava rutiininomaisuus.”

Välillä raskaat ja rajutkin kokemukset jättävät pysyviä muistoja. Tutustuminen toiseen kulttuuriin ja erilaisissa oloissa eläviin ihmisiin tapahtuu tällaisella matkalla aivan toisin kuin turistimatkalla.

“Monikansallisessa joukossa yhtenä tiimin jäsenenä toimiminen on opettavaista ja antoisaa. Vaikeisiin oloihin meneminen on seikkailua ja elämysmatkailua”, Rauvala muotoilee.

Taustalla ei ole väliä

Lääkärit ilman rajoja pitää huolta siitä, että käytössä on välttämätön välineistö ja riittävästi lääkkeitä. Lisäksi se huolehtii, että hygienia ja muut perusasiat ovat kunnossa.

“Leikkaukset olivat enimmäkseen ampumavammoja ja muita vammoja, kuten raaja-, rinta- ja vatsavammoja. Mukana oli myös ‘tavallisia’ akuuttivaivoja, kuten umpilisäkkeen tulehduksia, liikenne- ja palovammoja, erilaisia murtumia ja tulehtuneita haavoja.”

Matti Rauvala työskenteli viisi vuotta sitten Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Pakistanin Musaffarabadissa ja Pattikan vuoristokylässä terveysasemalla. Hänen mukaansa itse työ ja varsinkin kirurginen toiminta on melko samankaltaista paikasta riippumatta.

“Sotakirurgia on pääasiassa yksinkertaista kirurgiaa: kuollut kudos poistetaan, elävä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan, tai sitten yritetään saada rakenteet paikoilleen, jotta paranemisen edellytykset turvataan.”

Rauvala kertoo, ettei ole ajatellut Lääkärit ilman rajoja -järjestön merkitystä poliittiselta kannalta.

“On tilanteita, joissa meidän taustallamme – poliittisella, taloudellisella tai uskonnollisella – ei ole merkitystä. Suhtaudumme hyväksyen ja oikealla tavalla arvostaen toisiimme, eroinemme.”

Rauvala ja hänen algerialaissyntyinen, Suomessa asuva kollegansa Abdel Maiche viettivät viime kevättalvella kuukauden Lounais-Algeriassa länsisaharalaispakolaisten leireillä. Miehet ovat mahdollisesti lähdössä sinne ensi vuoden alussa toistamiseen.

“Jos lähden sinne uudelleen, tiedän edelliskertaa paremmin, millaisiin oloihin tulen ja mitä voin viedä mukanani. Tiedän suurin piirtein, mitä edessä tulee olemaan, ja saan ehkä aiempaa enemmän aikaan.”

Karim Maiche
Kirjoittaja on Abdel Maichen poika