Simo Hellsten uskoo rauhanliikkeen mahdollisuuksiin sotien lopettamiseksi ja kannattaa väkivallatonta suoraa toimintaa.
Simo Hellsten, 29, on toiminut sodanvastaisessa liikkeessä miltei puolet elämästään. Kiinnostus antimilitaristiseen toimintaan lähti punk-musiikista 1990-luvun puolivälissä. Rauhanaseman punk-keikoilla Hellsten tutustui Aseistakieltäytyjäliittoon (AKL) ja järjestön aktiiveihin. 18-vuotiaana nuori riihimäkeläinen kieltäytyi asepalveluksesta ja ryhtyi toimimaan aktiivisesti muiden kaltaistensa puolesta. Hämeenlinnassa suorittamansa siviilipalveluksen aikana Hellsten tutustui paikallisiin Maan ystäviin ja antifasisteihin, joiden kanssa hän perusti kaupunkiin AKL:n paikallisosaston. Se tosin kuivui kasaan, kun aktiiviset toimijat muuttivat pois Hämeenlinnasta.
Ennen muuttoaan Helsinkiin Hellsten ehti kiinnostua Itä-Timorista, jonka yli neljännesvuosisataa kestäneelle miehitykselle vaadittiin loppua. Hellsten pitää yhtenä ikimuistoisimmista kokemuksistaan saapumista Itä-Timoriin vuonna 2002, jolloin maa oli juuri itsenäistynyt. ”Oli hienoa itse nähdä, mitä oli saavutettu, koska olin itse ollut mukana juuri Itä-Timorin itsemääräämisoikeutta ja miehityksen lopettamista vaatineessa liikkeessä. Tämä osoitti, että suuriakin asioita voidaan saavuttaa. Itä-Timor-solidaarisuustoiminta sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla oli iso voitto. Itä-Timor autettiin pois miehityksestä, jolloin maan kansalaiset pääsivät ottamaan vapauden ensimmäiset askeleet.”
Hellsten oli AKL:n edustajana valtioneuvoston asettamassa siviilipalvelusasiain neuvottelukunnassa kahdeksan vuotta. Tänä aikana mies lobbasi poliitikkoja ja kiersi tapaamassa päättäjiä sekä AKL:n että muiden toimijoiden laatimien lakialoitteiden tiimoilta. ”Toinen kovalla työllä saavutettu voitto on uusi siviilipalveluslaki, jossa suomalaisille sivareille myönnettiin vapautus aseisiintarttumisesta sodan aikana.” Hellsten on ollut tekemässä AKL:n Sivari & Totaali -lehteä melkein kymmenen vuotta. ”Pyrin olemaan mukana tiedonvälityksessä ja muussa toiminnan tukemisessa kuten työvälineiden kehittämisessa ja tiedollisten ja viestinnällisten resurssien tarjoamisessa.”
Suomessa toimimisen lisäksi mies on panostanut Aseistakieltäytyjäliiton kansainvälisiin suhteisiin. ”1990-luvun lopussa oli tilanne, jolloin AKL toimi ainoastaan Suomessa eikä yhteyksiä ulkomaille juurikaan ollut. Vuonna 2000 lähdin War Resisters´ Internationalin (WRI) seminaariin Oxfordiin ja rupesin toimimaan aktiivisesti AKL:n edustajana WRI:ssa kansainvälisten suhteiden elvyttämiseksi.” Aseistakieltäytyjäliiton toimijoita on ollut mukana lukuisissa sekä Suomessa että ulkomailla järjestetyissä tempauksissa ja mielenosoituksissa.
Lobbaamisen ja muun vaikuttamistyön lisäksi Hellsten arvostaa erityisesti suoraa toimintaa. ”Kun parlamentaariset toimet osoittautuvat toimimattomiksi pitää jatkaa suoralla toiminnalla. Usein se on ainoa tapa vaikuttaa. Kun puhun suorasta toiminnasta, tarkoitan käytännössä väkivallatonta suoraa toimintaa. En usko että väkivallalla on sijaa työskenneltäessä väkivaltakoneistoja vastaan, sillä se vain tehostaa kierrettä. Useimmiten edellytän toiminnalta myös avoimuutta, mutta tiedän, että erityisesti diktatuureissa tästä periaatteesta ei aina ole iloa. Kansalaistottelemattomuus ei välttämättä toimi, jos vastustaja ei ole lainkaan kiinnostunut kansan hyvinvoinnista. Muu väkivallaton suora toiminta puolestaan on usein paras tai ainoa ratkaisu.”
Hellsten toteaa, että eurooppalaisella rauhanliikkeellä on mahdollisuus lopettaa sotia. ”Eurooppa on keskeisessä asemassa (logistisesti, rahoittajana tai aktiivisena toimijana) jotakuinkin kaikissa maailmassa paraikaa käytävissä sodissa. Sodan logistiikka on aihe, jota radikaali rauhanliike on aivan viime vuosina alkanut tosissaan lähestyä. Rahoituskysymykset puolestaan ovat usein sotilassalaisuuksiakin tarkemmin varjeltuja”, lataa Hellsten ja jatkaa: ”Useimmissa maailman konflikteissa on kyse rahasta. Ratkaisu löytyy kun saadaan selville minne rahat luonnonvaroista menevät ja mistä rahat aseiden ostoon tulevat. Usein linjan jompi kumpi tai kumpikin pää on Euroopassa. Eurooppalaiset rauhanliikkeet voivat lopettaa monia näistä sodista, jos vain pystyvät toimimaan yhdessä päättäväisesti ja pitkäjänteisesti.”
AKL:n lisäksi Hellsten on edelleen mukana Sadankomitean Itä-Timor-toiminnassa. ”Toiminta jatkuu itätimorilaisten parissa. Nyt on viimein alkamassa kehitysyhteistyöhanke, jota on valmisteltu vuodesta 2002 alkaen. Kyseessä on rauhankylähanke, jonka idea on, että yhdessä itätimorilaisessa kylässä työskentelee yksi paikallinen yhteistyökumpppanimme, joka osallistavin ruohonjuuritason menetelmin pyrkii kehittämään kylän elämän eri osa-alueita ja turvaamaan kylän rauhanomaisen kehityksen. Tavoitteena on muun muassa perustarpeiden, koulutuksen ja tasa-arvon turvaaminen. Prosessia pyritään dokumentoimaan ja siitä halutaan luoda malli, jota voitaisiin käyttää muuallakin.”
Hellsten osallistuu itse mielellään sodanvastaiseen toimintaan myös maailmalla. ”Kansainväliset tapahtumat ja tapaamiset auttavat jaksamaan. On ihmisiä, joilta voi oppia niin paljon. On tärkeää, että hyvätkin ihmiset toimivat globaalisti.”
Ansiotyökseen Hellsten tekee omalla toiminimellä mikrotukihommia ja osuuskunnalle nettisivuja sekä taittotöitä. Hellsten pyrkii elämään aiheuttaen mahdollisimman vähän pahaa millekään elolliselle. Mies on vegaani, valitsee asiakkaansa eettisin perustein ja harrastaa budolajeja kehittääkseen itseään henkisesti ja fyysisesti.
Simo Hellstenin ideologian ja aktivismin perustana on WRI:n julistus, jossa sanotaan: ”Sota on rikos ihmiskuntaa vastaan. Siksi olen päättänyt olla tukematta mitään sotaa ja kamppailla sotien kaikkien syiden poistamiseksi.” Käytännössä tavoite saavutetaan Hellstenin mukaan jatkuvalla työllä. ”En lähde väittämään, että sodat maailmasta loppuvat minun elinaikanani, mutta pitää yrittää. Ihmisten epätasa-arvon poistaminen on tärkein asia tuon tavoitteen saavuttamisessa. Sodat kumpuavat ihmisten eriarvoisuudesta.”
Teksti Leona Kotilainen
Kuva HK Hellsten