Viime aikoina Venäjällä on keskusteltu Kaukasuksen alueesta, ei vain Tshetshenian konfliktiin, vaan myös laittomaan siirtolaisuuteen liittyen. Näissä puheissa Kaukasus ja kaukasialaiset kuvataan ikään kuin itsestään selvänä maantieteellisenä alueena ja kulttuurisesti yhtenäisenä ryhmänä. Matkustaessani elokuussa 2006 Pohjois-Kaukasuksella Dagestanin tasavallassa ymmärsin, miten harhaanjohtava tämä käsitys on. Pelkästään Dagestanissa asuu yli 30 kansallista ryhmää, joilla on omat, joskin paljon toisiltaan lainanneet, kielensä, taiteensa ja tapakulttuurinsa. Myös koko Pohjois-Kaukasuksen alue saa erilaisia merkityksiä riippuen siitä, tarkastellaanko sitä uskonnon, hallinnon, talouden, politiikan vai kulttuurin näkökulmasta.

Vuorten läheisyys

Dagestanissa ei milloinkaan ole pitkä matka vuorille, sillä tasavallan pinta-alasta kaksi kolmasosaa on 2 000–4 500 metrin korkeudessa olevaa vuoristoa. Tasankoa on vain Kaspianmeren rannikolla, jossa sijaitsee myös tasavallan pääkaupunki Mahatshkala. Mahatshkala on Dagestanin taloudellinen ja kulttuurinen keskus, ja siellä asuu noin neljännes tasavallan kaksimiljoonaisesta väestöstä. Muita suurempia kaupunkeja ovat esimerkiksi Kaspijsk, Kizljar ja Derbent, jossa sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksikin valittu ikiaikainen linnoitus.
Vuoret ovat läsnä kaikkialla myös henkisesti, sillä lähes jokaisella kaupunkilaisella on oma aul eli vuoristokylä, josta suku on kotoisin. Kaupunkilaiset palaavat kotikyliinsä vapaa-aikanaan virkistäytymään ja tapaamaan sukulaisia. Kylään palataan myös silloin, jos joku sukulaisista on kuollut. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen näkyy muun muassa siinä, että kuolintapaus velvoittaa perheen miehet vierailemaan vainajan perheen luona useamman päivän ajan. Tällöin muistellaan menehtynyttä ja ollaan perheen tukena surussa.

Muuttuva elämänrytmi

Elämä maaseudulla on muuttunut viime vuosikymmeninä. Neuvostoaikana valtion tuki sovhooseille ja kolhooseille takasi työtä maaseudun asukkaille, mutta nykyään leipä on tiukassa. Monet kylien asukkaat ovat lähteneet opiskelemaan tai töihin asutuskeskuksiin, yhä useampi myös tasavallan rajojen ulkopuolelle. Mahatškalan kaltaisessa suurkaupungissa elämä on kiireisempää ja ”länsimaisempaa”. Viime vuoden elokuussa elokuvateattereiden hitti oli Supermiehen paluu ja kahviloiden tv-ruuduilla pyörivät pohjoisamerikkalaiset musiikkivideot. Toisaalta paikallisuus näkyi viihdeteollisuuden tarjonnassa. Iranista kotoisin olevan Arashin levyt olivat suosittuja, ja ilta illan jälkeen televisiossa näytettiin kansallisia ja discorytmejä yhdistelevien iskelmä- ja poptähtien konserttitaltiointeja. Viime vuosina Mahatshkalaan on rakennettu useita uudenaikaisia ravintoloita, kahviloita ja kauppakeskuksia, jotka tarjoavat varakkaille mahdollisuuden samantyyppiseen nouveau riche -elämäntapaan, jota näkee muissa Venäjän suurkaupungeissa. Toisaalta Mahatshkalan TSUM sekä lukuisat torit ovat edelleen voimissaan. Suurin osa ihmisistä asioi perinteisissä putiikeissa ja liikkeissä, joissa kala on kalaa eikä vakuumiin pakattuja tuotteita.
Keskusteluissa ihmisten kanssa kävi selväksi, että erot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat suuret. Venäjä on vakiintunut yhteiseksi kieleksi Mahatshkalassa, mutta muualla maassa kansallisia kieliä puhutaan yleisesti. Myös suhtautuminen uskontoon ja perinteiden noudattamiseen vaihtelee asuinpaikan mukaan. Maaseudulla esimerkiksi naisten vaatetuksesta ollaan tarkkoja ja huivin käyttöä suositaan. Pääkaupungissa pukeutuminen on vapaampaa. Samalle uimarannalle mahtuvat niin pikkupikkubikineissä auringosta nauttivat kuin päästä varpaisiin saakka peittävissä mekoissaan meren aalloissa kastautuvat naiset. Erilaisesta elämäntyylistä kertoo sekin, että muuttoliikkeestä huolimatta maaseutu ei tyhjene, sillä Dagestanin maaseudulla syntyvyys on puolitoista kertaa suurempi kuin asutuskeskuksissa. Ylipäätään lähes puolella dagestanilaisperheistä on vähintään kolme lasta.

Murrosvaihe jatkuu

Dagestanissa eletään nyt murrosvaihetta. Venäjän yleinen vaurastuminen näkyy myös federaation eteläisissä tasavalloissa. Dagestanissakin varoja laitetaan tasavallan infrastruktuurin, kuten tie- ja tietoliikenneverkkojen kehittämiseen. Toisaalta naapuritasavalta Tshetshenian epävakaa tilanne vaikuttaa koko Kaukasuksen alueeseen ja siksi uudistuksia tehdään varovasti. Dagestanissa on lukuisia kansallisia ryhmiä, joiden välisten suhteiden tasapainoa ei haluta horjuttaa. Poliittisesti tilanne on herkkä, ja vaikka väkivallan uhka kohdistuu lähinnä lainvalvonnasta vastaaviin viranomaisiin eikä ”tavallisiin kansalaisiin”, täytyy muistaa, että miliisitkin ovat jonkun poikia ja tyttäriä. Uudistuksista huolimatta ihmiset tuntevat epävarmuutta tulevaisuuden edessä, mikä vaikeuttaa uusien elinkeinojen kuten turismin kehittämistä alueella.
Matkalla tapaamani Venäjän tiedeakatemian professori A. K. Alijevin mukaan kestää vielä 15–20 vuotta ennen kuin Dagestan on vakaa ja hyvinvoiva yhteiskunta. Sen kehittyminen on monin tavoin sidoksissa Venäjän federaation kehitykseen. Ihmiset suhtautuvat pieniin yhteiskunnallisen tilanteen rauhoittumisesta kertoviin merkkeihin, kuten meihin muutamiin ulkomaisiin turisteihin, hämmästyneen ilahtuneesti. Toivottavasti Dagestanin ilonaiheet lisääntyvät entisestään tulevina vuosina.

Teksti ja kuva Tiina Sotkasiira