Ay-väen rauhanpäivät Turussa

Vuoden 2011 Ay-väen rauhanpäivät järjestettiin Turun Mauno Koivisto -keskuksessa 8.–9. tammikuuta. Tapahtuma keräsi tuttuun tapaan runsain joukoin ammattiyhdistysväkeä ja rauhanaktiiveja niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Kaukaisimmat vieraat tulivat Venäjältä ja Länsi-Saharasta.

Päivät avasi Turun seudun SAK:n paikallisjärjestön puheenjohtaja Maarit Salminen. Häntä seurasi Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola. Varsinainen asiaohjelma käynnistyi kahdella paneelilla. Ensimmäisessä kansanedustaja Jyrki Yrttiaho ja tutkija Anna Kontula pohtivat vierastyövoimaa Suomessa. Tätä seurasi Työllä ei elä – epävarmuuden lisääntyminen Suomessa -paneeli, jossa ääneen pääsivät tutkija Heikki Hiilamo ja Jytyn puheenjohtaja Jussi Ruokonen.

Lauantain ohjelma jatkui teemaseminaareilla, joiden aiheina olivat Turun arvovalinnat, ay-liike ja solidaarisuus, työntekijöiden kamppailut Pietarissa, Länsi-Saharan tilanne ja degrowth eli kohtuutalous. Lauantai huipentui lämminhenkiseen illanviettoon ravintolalaiva Cindyllä.

Sunnuntaina opastetun kiertoajelun jälkeen järjestettiin Työpaikkojen rauhantoimikunnan kaikille avoin vuosikokous. Asiaohjelman painavinta antia oli paneeli Suomen turvallisuuspolitiikasta, jossa Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro ja kansanedustaja Ilkka Kanerva esittelivät näkemyksiään. Rauhanpäivien päätteeksi jaettiin vuoden rauhantyöpaikkapalkinto, jonka sai tänä vuonna Autoalan toimihenkilöt ry. Helsingistä.

SUOMEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Ilkka Kanerva Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro

Markku Kangaspuro: »Lähestyn turvallisuutta ja Suomen turvallisuuden tuottamista kansalaisten peruslähtökohdista. Mikä on valtion tehtävä? Kansalaisten tehtävä ei ole tuottaa valtiolle tai valtion tietyille tavoitteille turvallisuutta. Valtio on kansalaisten muodostama organisaatio, jossa yritetään luoda yhdessä sekä paikallisesti että globaalisti turvallisempaa maailmaa.

Näen kansalaisena, tutkijana ja Rauhanpuolustajien puheenjohtajana, että ammattiyhdistysliikkeen piirissä on äärettömän tärkeää puhua arkipäivän turvallisuuden lisäämisestä ja tuottamisesta. Suvaitsematon kansallismielisyys, ennakkoluulot, islamfobia ja rasismin nousu kumpuavat arkiturvattomuuden tunteesta. Meillä on pilvin pimein pätkätyötä pienellä palkalla tekeviä ihmisiä. Kuolevilla teollisuuspaikkakunnilla ihmiset elävät epävarmuudessa. Heidät on jätetty oman onnensa nojaan globalisaation myllerryksessä.

Maailma on muuttumassa. Rohkeimmat tutkijat ja analyytikot puhuvat Yhdysvaltojen ja eläköityvän Euroopan vaikutusvallan laskusta. Intia, Kiina ja Brasilia taas ovat nousevia mahteja. Tämän kehityksen yhteydessä pitää kysyä, onko meidän syytä sitoa käsiämme sotilasliitto Naton jäsenyyteen varsinkin, kun olemme jo Euroopan unionin jäseniä. Nouseva maailma tulee haastamaan vanhan maailman valtiaat.»

Ilkka Kanerva: »Eri ulkopoliittisissa tehtävissä toimiessani olen havainnut, mikä on ollut kansalaisaktiivisuuden merkitys ulkopolitiikkaan. Se pursuaa teidän riveistänne. Nostan hattua. On hienoa, että valistunut osa suomalaisista haluaa ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun. Tässäkin tilaisuudessa sali on täynnä. Se on hienoa.

Miten nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa pitäisi sitten toimia? Mielestäni Suomen tulee olla vaikuttava toimija kansainvälisessä yhteisössä. Turvallisuutemme ei ratkea yksinomaan Itämeren piirissä toimien eikä edes Euroopan unioniin tukeutuen. Meillä täytyy olla isompi kuva, koska olemme entistä enemmän kuin pienessä kylässä. Eri uskonnot, rodut ja kulttuurit tulevat törmäämään yhteen. Lapsenlapsemme tulevat näkemään ajan, jossa maailman eri kulttuurit tulevat elämään keskenään veljinä ja siskoina. Tähän on pakko oppia, muuten syttyy maailmansota.

Tämän takia on tärkeää, että on toimijoita, jotka pystyvät kantamaan tämän agendan lippua. Tähän kuuluu myös rauhanvälitystoiminta. Suomi on voinut paukuttaa henkseleitään maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana, mutta nyt on tapahtunut totaalinen romahdus. Emme ole missään tapauksessa enää rauhanturvaamisen suurvalta.

Vierastan fanaattisuutta puolin ja toisin. Sitä ikävä kyllä esiintyy. Naton ja Venäjän suhteet saattavat lähentyä. Jos Naton Venäjä-neuvostosta muodostuu lähivuosina todellinen reaalipoliittinen tekijä, joka vaikuttaa myös Suomeen, meidän täytyy miettiä miten me tämän dilemman ratkaisemme. En kuvittele, että tässä käveltäisiin kansalaismielipiteen yli ja astuttaisiin paraatiovesta Natoon.»

VIERASTYÖVOIMA SUOMESSA

Keskustelemassa kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Jyrki Yrttiaho ja tutkija Anna Kontula

Jyrki Yrttiaho: »Teemamme työperäinen maahanmuutto ja ulkomainen työvoima Suomessa on viime aikoina noussut näkyvästi esille poliittiseen keskusteluun. Itse aktiivisesti ay-liikkeessä toimineena muistan, että jo seitsemän, kahdeksan vuotta sitten ulkomaista työvoimaa pyrittiin tuomaan EU-alueelta Suomeen vuokratyövoimana. Silloin puhuttiin viiden dollarin miehistä, joita tuotiin aluksi Olkiluotoon ja myöhemmin telakoille ja rakennusalalle.

Erilaisten kansainvälisten sopimusten perusteella Suomeen tulevat turvapaikanhakijat ovat ryhmä, josta puhutaan paljon. Tämä ryhmä on lukumääräisesti pieni verrattuna ulkomaisen työvoiman määrään maassamme. Mitään virallista tilastoa ei ole olemassa, koska Euroopan unionin alueella työvoiman liikkuvuus on vapaa. Arviot liikkuvat 35 000–40 000 työntekijän välillä.

Työvoimapalvelulaissa säädetään, ettei ulkomaalaisella työntekijällä ole Suomessa oikeutta perusturvaan ja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, vaikka hän olisi työttömyyskassan jäsen. Kun työntekijä on sidottu yhteen työnantajaan, hän ei voi tulla työnhakijaksi vaikka joutuisi lomautetuksi tai työttömäksi. Mielestäni kaikissa tulevissa lakimuutoksissa olisi parannettava tänne tulevien työntekijöiden asemaa. Tällaista ei ikävä kyllä ole näköpiirissä.»

Anna Kontula: »Suomeen tulevat ihmiset jaetaan erilaisiin kategorioihin. Meillä on humanitaarista maahanmuuttoa, jossa oleskelun peruste määräytyy turvapaikan tarpeen perusteella. Tähän kategoriaan kuuluvat turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Tämän lisäksi on työperäistä maahanmuuttoa. Tähän liittyvät ihmiset, jotka ovat saaneet Suomeen oleskelu- ja asumisluvan työntekemisen perusteella sekä siirtotyöläiset, jotka eivät ole aikeissa muuttaa Suomeen pysyvästi.

Tämän päivän vierastyövoimakeskustelun suurin ongelma on, että kaikki vaativat yhteen ääneen valvonnan tiukentamista ja uutta lainsäädäntöä. Kaikki, jotka ovat toimineet pitkään ay-liikkeessä, tietävät, että tämä yksin ei riitä. Tarvitsemme riittävän vahvassa asemassa olevia työntekijöitä, jotka pystyvät puolustamaan oikeuksiaan. Niin kauan kuin näin ei ole, emme ikinä pysty hankkimaan niin paljon poliiseja ja työsuojeluviranomaisia, että voisimme pitää kenttää hallussa.

Ay-liikkeen olisi kyettävä ylittämään omat rajansa. Myös työelämän ja muun elämän välinen raja on ylitettävä. Vierastyövoiman kohdalla työnantajan valta työntekijään jatkuu usein työajan ulkopuolellekin. Työnantaja määrittelee asunnot, missä vierastyöntekijät asuvat, sekä sen, millä alueella työntekijät liikkuvat. Tällöin ay-liikkeenkin on kyettävä ottamaan kantaa työpäivän ulkopuolisiin kysymyksiin.»

TUNTOJA TURUSTA

»Olen Tuula Javanainen Turusta. Ammattiliittoni on Metalli 49, jonka edustajana olen toiminut Työpaikkojen rauhantoimikunnassa. Olen osallistunut rauhanpäiville kuusi kertaa. On hienoa, että täällä oli paljon väkeä koolla. Markku Kangaspuron selkeä alustus turvallisuuspoliittisessa paneelissa jäi erityisesti mieleeni. Se oli mielestäni turvallisuutta tuottavaa tekstiä.

Osallistuin kohtuutalous-seminaariin. Itse asiassa olisin halunnut osallistua kaikkiin seminaareihin, mutta se ei ole ajankäytöllisesti mahdollista. Valitsin aiheeksi kohtuutalouden, koska se käsitteli tulevaisuutta. Jan-Otto Andersson osoittautui asioita syvällisesti pohtineeksi mieheksi. Hän antoi meille hyvän perustietopaketin. Ahneuden poistaminen tuntuu silti haastavalta.

Meillä on kuitenkin toivoa. Jo se, että ihmiset kokoontuvat puhumaan näistä asioista, on tärkeää. Sanaa on syytä myös levittää. Maailman muuttaminen on aloitettava omien korvien välistä ja omasta sydämestä. Mielestäni rauhanpäivillä on aina hyvä tunnelma, eikä se ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Täällä näkee paljon tuttuja kasvoja.»

»Olen Kirsti Hakala ja tulen Helsingistä. Osallistun ensimmäistä kertaa Ay-väen rauhanpäiville. Kuulun Superin ammattiosastoon ja kuulin tästä pääluottamusmiehenä toimivalta työtoveriltani. Ay-väen rauhanpäivät on mielenkiintoinen tapahtuma. Erityisesti mieleeni jäi viimeinen paneeli, jossa Ilkka Kanerva ja Markku Kangaspuro puhuivat turvallisuuspolitiikasta. Koen turvallisuuden tärkeäksi asiaksi niin henkilökohtaisella kuin poliittisellakin tasolla.»

»Olen Mirka Muukkonen Turusta. Olen työläinen ja ammattiyhdistysväen toiminta kiinnostaa minua. Myös täällä esillä olevat moninaiset rauhankysymykset olivat kiinnostavia. Minulle parasta antia oli Jyrki Yrttiahon ja Anna Kontulan vierastyövoima-paneeli. Työperäisen maahanmuuton pohdiskelu herätti minussa paljon ajatuksia. Myös paneelista saatu faktatieto oli arvokasta.

Osallistun Ay-väen rauhanpäiville neljättä kertaa. Täällä on aina mukava tunnelma ja muita ympäri Suomea tulleita rauhanystäviä on ilo nähdä. Nautin virallisen ohjelman lisäksi käytäväkeskusteluista. Myös letkeä illanvietto tarjosi mainion mahdollisuuden verkostoitumiseen.»

»Olen Antti Sandberg Turusta. Kuulun Rakennusliiton osasto 15:een. Tämän lisäksi toimin Kriittisessä ay-verkostossa ja sitä kautta sain tiedon tästäkin tapahtumasta. Osallistuin, koska rauhanpäivät järjestettiin kotikaupungissani minulle helppojen yhteyksien päässä. Rauhanpuolustajien ideologia on lähellä omia ajatuksiani.

On hienoa huomata, että ay-liikkeen sisällä on yhä rauhantoimintaa. Vaikka moni suhtautuu rauhanliikkeeseen taistolaisuuksineen 1970-luvulle jääneenä menneen talven lumena, se ei ole kadonnut mihinkään. Ammattiyhdistysväessä on edelleen porukkaa, joka uskoo että maailmaa voidaan parantaa.

Tarvittaisiin lisää oikeudenmukaisuutta. Meiltä puuttuu tasa-arvoa ja se synnyttää konflikteja. Ihmiset ovat katkeria toisilleen. Toiset elävät valtavassa yltäkylläisyydessä ja toiset äärimmäisessä köyhyydessä. Tällaisessa maailmassa emme voi saavuttaa rauhaa. Meidän tulisi saada omistamamme hyvä jaettua tasaisemmin kaikkien ihmisten kesken, jotta voisimme saavuttaa rauhantilan.»

Timo Kalevi Forss