Ay-liike mielletään usein vain palkansaajien etujärjestöksi. Voisiko ay-liikkeellä olla laajempaa yhteiskunnallista merkitystä? Turkulaisen metalli-miehen Martti Katajaisen mukaan ammattiyhdistysliike voi olla myös rauhantekijä.

Metallityöväen Liitto ry, jota kansankielellä Metalliliitoksi kutsutaan, on yksi maan merkittävimmistä SAK:laisista ammattiliitoista Suomessa. Metalli 49 on Turun alueen metalliväen osasto ja metallialan suurin jäsenosasto. Osaston jäsenet tulevat useista kunnista, ja sillä on työhuonekuntia ja työpaikkoja eri puolilla Varsinais-Suomea.

Martti Katajainen on eläkkeellä oleva pitkäaikainen vaikuttaja Metalli 49:ssä. Katajainen työskenteli 41 vuotta Raisiossa sijaitsevassa vaihtolavalaitteita kuorma-autoihin valmistavassa Multilift-yrityksessä. Hän toimi 240 työntekijän yrityksessä 21 vuotta pääluottamusmiehenä ja kahdeksan vuotta varapääluottamusmiehenä.

Katajainen ei ole eläkkeelle siirtymisestään huolimatta jättänyt ammattiyhdistystoimintaa, vaan jatkaa Metalli 49:n -veteraanijaoston vetäjänä. Veteraanijaosto kiertää työpaikoilla edistämässä työväestön hyvinvointia, puhumassa eläkeasioista ja siitä, mitä työnantajan tulee viimeisestä palkasta työntekijälleen maksaa. Lisäksi hän on toiminut jo muutaman vuoden Metalli 49:n kansainvälisen jaoston puheenjohtajana.

Rauhan- ja ystävyysseuratoimintaa

Metalli 49 on pitkään ollut mukana ystävyysseuratoiminnassa. Osasto liittyi aikoinaan Suomi–Neuvostoliitto-seuraan (SNS) ja sittemmin Suomi–Venäjä-seuraan. Metalli 49 ja Pietarissa toimivat ammattiosastot kuuluvat eri maiden ammattiosastojen välille solmittuun yhteistyösopimukseen. Metalli 49:n kv-jaosto tekee yhteistyötä erityisesti Pietarissa toimivan Pietarin Koneenrakentajat -osaston kanssa. Katajaisen mukaan ystävyystoiminta edistää suhteiden solmimista ihmisten kesken, syventää työntekijöiden näkemystä toisesta maasta, kulttuurista ja kansasta. Toiminta on ihmislähtöistä ja luontevaa.

Monet Metalli 49:n jäsenistä ovat Rauhanpuolustajien jäseniä, ja siihen osasto kannustaakin omalla toiminnallaan. Metalli 49:n jäsenet osallistuvat aktiivisesti Rauhanpuolustajien vuosittaisille Ay-väen rauhanpäiville.

Vuonna 1988 solmittiin yhteistyöstä Leningradin Koneenrakentajien kanssa (sittemmin Pietarin Koneenrakentajat) sopimus, joka kattoi ammattiosastoja ja työpaikkoja. Ammattiosastot Turussa ja Pietarissa ylläpitivät toimintaa ja järjestelivät vierailuja. Työpaikkojen tehtäväksi jäi ottaa vieraita vastaan. Matkoilla tutustuttiin ammattiosastojen organisaatioihin ja käytännön työhön.

Toimintaan kuului myös työpaikkavaihtoa. Ensimmäisinä vuosina työpaikan vaihtoa toteutettiin sekä syksyisin että keväisin. Turusta lähti työntekijöitä Pietariin ja Pietarista saapui työntekijöitä Turkuun. Näin työntekijät huomasivat, että työ oli samaa, mutta käytäntö oli paikoin aika erilaista. Myöhemmin toiminta vakiintui kerran vuodessa tapahtuvaksi.
Neuvostoliitosta Venäjälle

Martti Katajainen tuumii, että on ollut mielenkiintoista päästä näkemään myös se yhteiskunnallinen muutos, joka aiheutui Neuvostoliiton romahduksesta ja Venäjän lähdöstä kohti markkinataloutta. Samalla kun tehtaita ajettiin alas ja järjestelmä muuttui, pyrki suomalainen ammattiyhdistysväki antamaan koulutusta pietarilaisille ryhmille ja lisäämään paikallisen työväestön ammatti-yhdistystietoutta, jotta nämä selviytyisivät yhteiskuntamuutoksesta. Yhteistyökumppanina Venäjällä ovat samat ihmiset kuin Neuvostoliiton aikaan.

Katajainen muistelee, kuinka Neuvostoliitossa tehtailla oli paikallisesti suuri yhteiskunnallinen merkitys. Tehdas piti huolta kaikesta: paitsi että se tarjosi työtä ja toimeentuloa, se järjesti työntekijöiden lapsille hoitopaikat, työntekijöilleen asunnot ja tarjosi jopa vapaa-ajan viettoa ja lomailua. Katajainen kokee, että sosiaalipuoli on nykyään aika huonoissa kantimissa Venäjällä. Vanhan mallin tilalle ei ole pystytty rakentamaan riittävää sosiaali- ja perusturvajärjestelmää.

Katajaisen mielestä tuloerot ovat muuttuneet Venäjällä. Uusrikkautta ei voi olla huomaamatta, se näkyy selvästi katukuvassa. Kaupunkeihin on kohonnut pilvenpiirtäjiä, suuria kauppakeskuksia ja liikeketjuja. Katajainen pitää Venäjää todella moniulotteisena maana, mutta yhä edelleen on aistittavissa maan keskusjohtoisuus. Vuosien varrella myös monien jäljelle jääneiden tehtaiden omistus on siirtynyt ulkomaille.

Venäjällä on tilausta vahvalle ammattiyhdistysliikkeelle, sillä kansainväliset suuromistajat hakevat Venäjältä halpaa työvoimaa. Suomalaisen ay-liikkeen tulee tukea venäläisiä työläisiä järjestäytymisessä, sillä työnantajat eivät aina katso hyvällä vahvaa järjestäytymisastetta.

Olutta ja orkestereita

Katajaisen mielestä kaupunkien välisillä vierailuilla pääsee näkemään paljon sellaista, mitä perinteisillä turistireissuilla ei näe. Turistina näkee toki merkittävimmät nähtävyydet ja Venäjän kiillotetun kuvan. Työpaikka- ja ystävyystoimintavierailut puolestaan avaavat ovia muuten ehkä vieraaksi jääviin paikkoihin ja oloihin.

Suomalainen media ei nykyisellään tarjoa todellista Venäjä-kuvaa, ja Suomen suhteet Venäjään tuntuvat olevan hakusessa. Katajainen tuumii, että meidän ihmisten pitää ihan itse luoda rauha ja paikallistasolta lähtevät ystävyyssuhteet naapurikansaan. Kun autetaan venäläisiä työläisiä edunvalvonnassa, solmitaan samalla ystävyyssuhteita. Näin päästään keskustelemaan aivan uudella, vähemmän virallisella tasolla, ihmisten kesken.

Haastattelun lomassa Katajainen innostuu kertomaan yksittäisistä vierailuista niin Suomessa kuin Venäjällä. Katajaisetkin ovat avanneet kotiovensa pietarilaisille työläisille. Kerrankin olohuoneessa soitti kolmihenkinen pietarilaisorkesteri ja ystävät laittoivat jalalla koreasti.

Katajainen innostuu myös kaivamaan digikameransa esille ja esittelemään kuvia viimeisimmältä matkaltaan. Matkakohde oli valtava Baltican oluttehdas, joka on levittäytynyt kymmenien hehtaarien maa-alueelle. Tehtaassa on huippumodernia tekniikkaa, kiiltävää putkea ja terästä. Kuvat tehtaasta ovat näyttäviä ja vaikuttavia. Tunnelma kuvissa on erilainen kuin suomalaisen median antama kuva uutisissa, joissa köyhä venäläismummo keittelee rähjäisellä hellalla keittoaan. Kuten Martti Katajainen totesi, Venäjä on 2000-luvulla todella moniulotteinen maa.

Haastattelun myötä vahvistui jo pitkään mielessä muhinut ajatus lähteä itse Venäjälle tutustumaan tämän mielenkiintoisen naapurikansan kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Luulen, että yksi reissu ei riitä alkuunkaan.

Teksti ja kuva Mirka Muukkonen