Rauhantekijä Kalle Augustson: Apua ympäri maailman

Toimintansa lopettaneen humanitaarisen avustusjärjestön Lazarus Human Aid ry:n johtajana tunnettu Karl ”Kalle” Augustson on ihmisoikeusasioiden pitkäaikainen monitoimimies. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi monista rekkamatkoistaan kriisialueille.

Ruotsia äidinkielenään puhuva kokenut aktivisti pyytelee turhaan anteeksi huonoa suomeaan. Lauserakenteet ovat selviä ja asia tulee iskevästi esille. Ikävä kyllä esille tuleva asia on, että byrokratia ja veroviranomaiset ovat lopulta aiheuttaneet Lazarus Human Aid -yhdistyksen toiminnan loppumisen.

Toimintansa aikana Augustsonin perheen johtama Lazarus Human Aid ry ehti toimittaa apua kriisialueille ympäri maailmaa merkittäviä määriä. Yhteensä 228 rekkakuormallista sisälsi tarvikkeita noin 3,7 miljoonaa kiloa 8,5 miljoonan euron arvosta. Mukana oli lääkkeitä, ruokaa ja käyttötavaroita. Apua vietiin Albaniaan, Bosniaan ja Hertsegovinaan, Viroon, Irakin Kurdistaniin, Kosovoon, Kroatiaan, Latviaan, Liettuaan, Puolaan, Venäjälle, Romaniaan ja Indonesiaan. Alkujaan yhdistys perustettiin tulliviranomaisten vuoksi. Heillä kun oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia uskoa, että yksityishenkilö veisi niin paljon tavaraa ulkomaille vailla kaupallisia tarkoitusperiä.

”Vuonna 2008 syksyllä tuli päätös, ettei järjestömme voi olla yleishyödyllinen yhdistys, sillä sen johtoon kuuluu jäseniä vain yhdestä perheestä, minun perheestäni. Kun aloitimme toiminnan, mukana oli paljon muitakin ihmisiä, mutta kun kävi selville, että avustustyötä piti tehdä todella paljon ja ilman korvausta, muut hävisivät muutamassa kuukaudessa ja jouduimme jatkamaan pelkästään perheeni voimin. Lopulta kiitokseksi tekemästämme työstä saimme jälkiveroja kymmeniätuhansia euroja. Veroviranomaiset eivät suostuneet uskomaan, että olemme tehneet kaiken ilman taloudellisen voiton tavoittelua. Todellisuudessa olen kuitenkin maksanut omasta lompakostani noin 80 prosenttia järjestön avustusrekkojen kuluista, ja apua tarvinneiden ihmisten sairaalalaskuja noin 30 000 eurolla. Yhdistystä ei siis ole enää, mutta jatkan jälleen humanitaarista työtä yksityishenkilönä sen verran kuin taloudellinen tilanteeni ja jaksamiseni antavat. Selvisimme laskuista, mutta jälkikäteen tunne on, että en enää koskaan perusta mitään yhdistystä.”

Intuitiolla eteenpäin

Lukuisilla avustusmatkoillaan Augustson on oppinut luottamaan enemmän intuitioonsa kuin kuultuun tai luettuun tietoon.

”Uskon, että meillä ihmisillä on kyllä totuus sisällämme, mutta liian usein meitä manipuloidaan tavalla tai toisella. Esimerkiksi kerran olin menossa Bosnia-Hertsegovinan reissulla Mostariin. Eräs ihan luotettava mies, jolla piti olla uusimmat tiedot sodan kulusta, antoi ajo-ohjeet. Niiden mukaan minun piti ajaa Neretvan-joen ylittävän sillan yli. Kun saavuin sillan lähelle aikaisin aamulla, oli erittäin sankka sumu enkä nähnyt eteeni edes kymmentä metriä. Ehdin ajaa siltaa parikymmentä metriä, kun jokin sisälläni huusi stop! Pysäytin auton ja kävelin varovasti katsomaan siltaa eteenpäin. Vain muutamia kymmeniä metrejä kuljettuani näin, että silta oli räjäytetty kokonaan poikki. Silloin todella kiitin minulle suotua intuitiota avustuskuorman ja henkenikin säiilymisestä.”

Romanian romanien asian Augustson tuntee myös tärkeäksi. Ihmisiä pitäisi pyrkiä auttamaan eikä siivota pois silmistä.

”Parhaita tapoja auttaa heitä olisi avustaa järjestöjä, jotka pyrkivät löytämään romaneille töitä kotimaassaan sekä myös täällä Suomessa. Meillä täällä Skallbölen tilalla on ollut monia romaneita töissä, muun muassa metsätöissä ja rakentamassa meille saunan. Erittäin hyviä miehiä. Romanien lisäksi tämä asuinpaikkamme Skallbölen tila, joka on muuten myös syntymäkotini, on toiminut pitkään avun tarpeessa olevien ihmisten lepopaikkana. Täällä on ollut myös piilossa ihmisiä, jotka ovat olleet vaarassa tulla heitetyksi ulos tästä maasta.”

Vastuu mummoista

Olaus Petri, 1400–1500-lukujen taitteessa elänyt ruotsalainen pappi, sanoi kerran: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.” Keskiaikaisen papin kaunis ajatus ei ole kantanut meidän päiviimme saakka, sillä monet laintulkinnat tuntuvat varsin kohtuuttomilta varsinkin ulkomaalaisten turvapaikanhakijoiden kohtelun suhteen. Suomessa viimeksi esillä ovat olleet esimerkiksi kaksi isoäitiä, egyptiläinen Eveline Fadayel ja venäläinen Irina Antonova.

”Isoäitien juttu on niin äärettömän mauton, kun kukaan ei ota heistä vastuuta. Valitettavasti meillä Suomessa on sellainen johtamistraditio, että koskaan ei saa puuttua siihen, mitä toisen reviirillä tapahtuu. Tässä tapauksessa asia on Ulkomaalaisviraston reviiriä, ja kaikki viralliset tahot antavat siellä tapahtua mitä sattuu. Nyt siellä on sanottu, ettei maahanjääntipäätöstä voi antaa rikkomatta lakia, mutta vähintään yhtä monta pykälää puhuu maahan jäämisen puolesta kuin sitä vastaan. Jälleen joudutaan häpeämään suomalaista virkavaltaa.”

Monen eri aihepiirin asioita tunteva ja tutkiva Augustson haluaa sanoa sanansa myös kotimaan energiapoliittiseen keskusteluun.

”Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta oli mielestäni huono, sillä se on vanhanaikainen, kallis ja vaarallinenkin energiamuoto. Lisäksi nyt tehty päätös syö resurssit vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseltä. Ydinvoima on riski myös sotilaallisesta näkökulmasta. Muutama täysosuma ydinvoimaloihimme ja koko maa pysähtyy. Niiden kunnollinen puolustaminen vaatisi todella kalliin ilmapuolustuksen. Aurinko ja tuuli olisivat aina käytössämme ja kustannukset olisivat helposti laskettavissa. Ydinvoimasta taas emme voi tarkkaan tietää mitä se tulevaisuudessa maksaa niin terveytemme, turvallisuutemme ja rahojemmekin kannalta.”

Aktivisteilla kovat ajat

Haastattelun aikoihin Israelin armeija on juuri pysäyttänyt Gazaan pyrkineen, humanitaarista apua kuljettaneen laivan kovin ottein, ja useat aktivistit ovat saaneet armeijan iskussa surmansa. Israelin toiminta nostatti maailmalla valtavan vastalauseiden myrskyn, mutta Yhdysvaltojen tiedetään estävän veto-oikeudellaan YK:ssa kaikki kovemmat painostustoimet. Mitä ajatuksia asia mahtaa herättää Augustsonissa?

”Olen sanaton ja tyrmistynyt! Onneksi koko maailma tuomitsi tämän verilöylyn, mutta silti pelkään, että suurin osa näistä maista ei konkreettisesti tee mitään ja unohtavatkin asian muutaman kuukauden kuluttua. YK on näissä asioissa hampaaton niin kauan kuin veto-oikeudet on olemassa.”

Eräs kaikkia aktiivisia kansalaisjärjestötoimijoita vaaniva vaara on loppuunpalaminen, sillä maailmanparantamista olisi tarjolla loputtomasti monessa eri kategoriassa. Muutosvastarintainen yhteiskuntajärjestelmä on suojannut itsensä ja toimintansa loputtoman pykäläviidakon taakse, joten kaikkien sääntöjen mukaan pelaaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja resursseja muutokseen pyrkiviltä aktivisteilta. Kysymykseen siitä, kuinka aktivisti voisi välttää loppuunpalamista, Augustsonilta ei löydy selvää reseptiä.

”Erittäin hyvä kysymys. Yksi tärkeä asia olisi ainakin se, että joku taho – kuten viranomaiset – ei olisi koko ajan laittamassa kapuloita rattaisiin. On vaikea auttaa toisia tehokkaasti, kun paljon energiaa menee kaikkeen muuhun kuten byrokratiaan. Itse olen hyvin pettynyt ja väsynyt verokaruselliin, jonka jouduimme käymään läpi.”

Jukka Vuorio