10 vuotta rauhan ryhmätyötä

Joensuussa aktivoiduttiin 2000-luvun alussa rauhantyön saralla. Kirsti Era on ollut alusta asti mukana:

11.9.2001 menehtyneitten amerikkalaisten muiston kunnioittaminen oli näkyvää.

Samanaikaisesti sotien, tautien ja nälän takia menehtyi joka päivä joukoittain köyhiä – usein Pentagonin toiminnan tuloksena. Tämä epäsuhta ja Afganistanin sodan aloitus havahduttivat tajuamaan, ettei ulko- ja puolustuspolitiikkaa voi jättää Nato-intoisen eliitin varaan. Tilanne huusi (ja huutaa) rivi-ihmisten vastuullista harkintaa. Niinpä 24.10.2001 syntyi Joensuun rauhanryhmä.

Alussa oli rauhankulkue, jonka järjestivät vanhat Rauhanpuolustajien aktiivit. Mukaan tuli Antifassa toimineita nuoria, ja kulkueen jälkeen sovittiin seuraavasta tapaamisesta. Aluksi mukana oli vasemmistolaisia ja vihreitä rauhanveteraaneja ja nuoria anarkisteja.

Jyväskylän Rauhanpuolustajien piirisihteeri vuosimallia 1980–81 eli allekirjoittanut ilahtui nuorten aloitteellisuudesta. Ei puhettakaan, että olisi valittu puheenjohtaja, sihteeri ja toimikunta: kokouksia oli viikoittain, ne olivat avoimia ja niistä tiedotettiin ilmaislehden menovinkkipalstalla. Niissä suunniteltiin ulospäin suuntautuvaa toimintaa ja osanottajat kertoivat, mitä kukin voi tehdä: ilmoittaa miekkarin poliisille, laatia lennäkin tai julisteen, monistaa, varata tilan, tiedottaa lehdissä tai Joensuun aktivistilistalle. Kukin muisti hommansa ja työnjako toimi.

Ainoa “valinta” koski ryhmän arkistokansion hoitajaa: sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen lupasi täydentää sitä monistein ja lehtijutuin. Valitettavasti kansio sitten lainattiin AMK:n opinnäytteen tekijälle, joka ei ole palauttanut sitä.

Toimintamme oli aluksi näyttävää ja kunnianhimoista: rauhanviikko talvella 2002, Irakin sotaa koskeneet mielenosoitukset keväällä 2003, Nato-kyselyt eduskuntaehdokkaille 2003 ja 2007. Lisäksi järjestettiin keskustelutilaisuuksia ja parin kokouksen alussa oli jäsenten alustuksia.

Keväällä 2003 tuli Oulun rauhantoimikunnalta aloite Varparannan rauhanakatemian järjestämisestä, kun eräällä heistä on siellä kesäpaikka työväentalon naapurissa. Ohjelmakin oli valmis, joensuulaisten panos oli lähinnä ruokahuollon puuhaaminen. Ensimmäisessä akatemiassa oli mukana nuoria Oulusta ja Joensuusta.

Kymmeneen vuoteen mahtuu pari passiivistakin vuotta, mutta rauhanakatemiat jatkuvat, samoin Kristalliyön kulkue rasismia vastaan 9.11.

Pekka Visuri ja Pertti Multanen ovat käyneet alustamassa useita kertoja. Uudempi perinne on Epäsotilaallinen itsenäisyystapahtuma, joita on järjestetty kolmesti, viimeksi REAn (Ruokaa, ei aseita!) muodossa.

Nuoret ovat perustaneet perheen tai muuttaneet pois ja aktiivien ikähaitari on nyt 40–65. Uusia aktiiveja on tullut harvakseltaan. Ryhmätyö jatkuu, vaikka työnjaossa on korjattavaa.

Mikä on Rauhanryhmän salaisuus? Epämuodollisuus: mukaan voi tulla kuka haluaa eikä aikaa mene pöytäkirjojen ja tilinpäätösten pyöritykseen, ne hoidetaan Helsingissä. Voimia jää tilaisuuksien ideointiin ja toteuttamiseen. Tähän liittyy tosin demokratiaongelma: vetäjä ei vaihdu.

Toinen keskeinen seikka on suuntautuminen ulospäin: Ilosaarirockin Popkatu, Mahdollisuuksien tori ja Joen yö hyödynnetään jakamalla materiaalia, myymällä pinssejä ja keräämällä nimiä tai mielipiteitä. On ollut kansanäänestyksiä Natosta ja Afganistanin sodasta, kysely aserahojen järkevämmästä käytöstä. Tulokset on julkaistu paikallislehdessä. Asemamme on vakiintunut: Rauhanakatemiasta ja Kristalliyöstä on yleensä uutinen Karjalaisessa ja kannanottoja julkaistaan yksilöallekirjoittajien nimissä.

Suosittelen siis samaa konseptia muuallekin. Tilinpito Rauhanpuolustajien keskustoimistolle ja voimat konkreettiseen rauhan ryhmätyöhön!

Kirsti Era