Viime aikojen uutisointi ja poliittinen analyysi Iranista ovat keskittyneet pitkälti maan ydinohjelmaan. Paljon sitä vähemmän huomiota on saanut Iranin sisäpoliittinen kehitys sekä maan sisäinen tilanne.

Lähi-idän tilanteessa ei ole viime kuukausien aikana näkynyt lientymisen merkkejä. Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ohella Iranin ydinohjelma on herättänyt paljon keskustelua. Erityisesti Israel sekä sen läheinen liittolainen Yhdysvallat ovat esittäneet voimakkaita puheenvuoroja Iranista ja sen aiheuttamasta alueellisesta turvallisuusuhkasta.

Sisäpoliittisesti ydinohjelman merkitys Iranissa on kuitenkin pieni. Huomattavasti ydinohjelmaa tärkeämpi asia iranilaisille on selviytyminen päivittäisestä arkielämästä talouskurimuksessa olevassa maassa. Iranin tämänhetkiset viralliset työttömyysluvut ovat noin 15 prosenttia, mutta nuorisotyöttömyyden suuruudeksi on arvioitu tietyillä aloilla jopa 75 prosenttia. Maan öljytulot laskivat vuonna 2012 puolella edelliseen vuoteen verrattuna, ja noin kaksi kolmasosaa maan teollisuuslaitoksista on vakavissa vaikeuksissa. Niiden tuotanto on vain noin kolmanneksen kapasiteetista. Maa kärsii myös suuresta inflaatiosta. Moni iranilainen on muuttanut pois kotimaastaan parempien elinolojen perässä. Eniten ulkoiranilaisia on Turkissa ja EU-maissa.

Kauppasaarto ei ainut syy Iranin ongelmiin

Iranin taloudellisen ahdingon syyksi esitetään usein kauppasaarto, jolla toki on suuri vaikutus maan sisäisiin oloihin, sillä se vaikuttaa merkittävästi öljyn vientiin. Maaliskuussa Safer Globe Finlandin ja Suomen Rauhanpuolustajien järjestämässä Iran ei ole vain ydinohjelma -keskustelutilaisuudessa toimittaja Liisa Liimatainen kertoi, että kauppasaarron ohella merkittävä syy Iranin ongelmiin on se, ettei maa ole uudistanut pitkälti öljystä riippuvaista talouttaan.

Tällä hetkellä Iran vie öljyä Kiinaan, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Maan riippumattomuutta vähentää lisäksi huomattavasti se, että Kiina maksaa saamastaan öljystä Iranille vain noin 40 prosenttia rahana. Jäljelle jäävä osuus on käytettävä tuotteiden ostamiseen Kiinasta.

Epävarmat olosuhteet ja ihmisten vakavat toimeentulovaikeudet ovat lisänneet kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta Iranissa muun muassa ammattiyhdistysliikkeen piirissä.

Ydinohjelmaa käsiteltävä yhdessä muiden kysymysten kanssa

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja korosti samassa keskustelutilaisuudessa, että ydinohjelmaa käsitellään liiaksi erillään maan sisäpoliittisesta tilanteesta, vaikka sen ratkaisu liittyy kiistattomasti Iranin sisäisiin kysymyksiin. Tuomiojan mukaan kysymys on hoidettava diplomatialla, vaikka neuvottelut etenisivätkin hitaasti. "Mikäli Iran ei ole vielä kehittänyt ydinohjelmaansa sotilaallisiin tarkoituksiin, voidaan varmasti sanoa, että viimeistään sotilaallisen intervention jälkeen tällainen projekti aloitettaisiin", hän varoitti. Tuomioja kertoi, ettei ydinohjelma ole välttämättä ollut pääasiallinen motiivi mahdolliseen sotilaalliseen interventioon Iranissa, vaan sitä on käytetty myös verukkeena maan hallinnon vaihtamiselle: "Iranilla on yhtäläinen oikeus kehittää ydinteknologiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin muiden maiden kanssa, ja silloin ydinohjelman toimintaa valvoo kansainvälinen regiimi. Kansainvälinen yhteisökin tunnustaa tämän."

Paneelikeskusteluun osallistui myös Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Hannu Juusola. Hän lisäsi, että ulkovaltojen vääristyneet käsitykset ja Iraniin liittyvien tietojen suurentelu ovat antaneet tukea maan nykyiselle hallinnolle, mikä entisestään lisää neuvottelujen tärkeyttä. "Vastakkainasettelulla Iranin ja länsimaiden välistä kuilua vain syvennetään, mikä ei pitkällä tähtäimellä ole kenenkään edun mukaista", hän toteaa. Liisa Liimatainen lisäsi, että Lähi-itään olisi luotava alueellinen turvallisuusrakenne, jonka muodostamiseksi olisi järjestettävä kattavat neuvottelut kaikkien maiden välillä. Tällainen prosessi onkin aloitettu, mutta se on toistaiseksi jäissä, sillä konferenssi joukkotuhoaseettomasta Lähi-idästä, joka oli tarkoitus järjestää Helsingissä viime joulukuussa, peruttiin.

Keskustelutilaisuudessa Iranin Suomen-suurlähettiläs Seyed Rasoul Mousavi toi selvästi esille, että Iran on heti valmis osallistumaan neuvotteluihin. Hän muistutti yleisöä myös siitä, että Iran ja Egypti olivat aloitteentekijöinä Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamisessa vuonna 1974. Vaikka Iranissa valtaa piti vielä tuolloin šaahi Mohammad Reza Pahlavi, myös maan nykyinen johto tunnustaa aloitteen.

Yhtenäinen oppositio puuttuu

Iranin perustuslaki on ristiriitainen. Toisaalta se määrittelee vallan kuuluvan Iranin kansalle, mutta toisaalta maan uskonnolliselle johtajalle, joka on maan tosiasiallinen valtionpäämies. Aiheesta käydään jatkuvaa keskustelua maan sisällä. Presidentti toimii maan hallituksen päämiehenä, mutta hänellä ei ole täyttä määräysvaltaa läheskään kaikilla politiikan osa-alueilla, vaan ne ovat uskonnollisen johtajan käsissä.

Iranin perustuslain mukaan maassa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikilla 18 vuotta täyttäneillä. Vaalikelpoisuuden saavuttaakseen ehdokkaiden on oltava "hyviä muslimeja" ja uskollisia Iranin islamilaisen tasavallan perustuslaille. Merkittävä vaalien vapauden rajoittaja on korkeimpien uskonnollisten johtajien nimittämä valvojien neuvosto, joka koostuu islamilaisen lain asiantuntijoista ja lakimiehistä. Valvojien neuvoston kokoonpano on hyvin konservatiivinen, ja se on useaan otteeseen hylännyt reformisti- ja naisehdokkaita. Liimataisen mukaan iranilainen yhteiskunta on kuitenkin varsin maallistunut. Maan valtiokoneistoa ei voi millään tavoin pitää pienoiskuvana Iranin kansasta, joten demokratian toteutuminen on maassa kaukana.

Iranin ihmisoikeustilanne huolestuttava

Kansalaisyhteiskunnan toiminta Iranissa on viime aikoina aktivoitunut. Maahan syntyi vihreänä liikkeenä tunnettu kansanliike, joka protestoi vuoden 2009 presidentinvaalien tulosta reformistiehdokkaan Mir-Husein Musavin puolesta konservatiiviehdokasta, nykyistä istuvaa presidenttiä Mahmud Ahmadinežadia vastaan. Tämä ei kuitenkaan johtanut vallan vaihtumiseen, kuten kävi monissa niin sanotun arabikevään kansannousuissa.

Juusolan mukaan tätä voidaan selittää osittain Iranin valtarakenteilla ja historialla, jotka poikkeavat huomattavasti arabimaiden vastaavista. Maan nykyinen hallinto syntyi laajapohjaisen vallankumouksen seurauksena, ja myöhemmin se muuttui islamilaiseksi vallankumoukseksi, mikä on protesteista huolimatta antanut maan nykyiselle johdolle legitimiteettiä. Lisäksi, toisin kuin monissa arabimaissa, Iranin poliittinen valta on ollut hajautunut, ja se on koostunut lukuisista keskenään vallasta kamppailevista keskuksista. Musavin johtaman reformistiliikkeen asemaa on sekä Tuomiojan että Liimataisen mukaan suuresti liioiteltu: vaikka hän nauttii Euroopassa ja Yhdysvalloissa laajaa tukea, Iranin sisällä liikkeen asema on mitätön.

Juusola kertoi, että vuonna 2009 järjestetyt, protesteja synnyttäneet presidentinvaalit olivat ylivoimaisesti epärehellisimmät Iranin vallankumouksen jälkeisen historian aikana. Seuraavat vaalit järjestetään kesällä 2013, eikä näytä siltä, että nämä vaalit olisivat lainkaan edellisiä rehellisemmät, pikemminkin päinvastoin. Liimataisen mukaan potentiaalisia reformistiehdokkaita on jo nyt vangittu. Toimittajien asema Iranissa on myös hyvin heikko, ja konservatiivisiakin toimittajia on vangittu perusteettomasti. Juusola lisäsi, että Iranin hallinto on tällä hetkellä 34-vuotisen historiansa epävarmimmassa tilanteessa, ja tulevia vaaleja leimaa kiihtyvä valtataistelu, mikä todennäköisesti ennakoi lisää ihmisoikeusloukkauksia.

Muutoksen tapahduttava maan sisältä

Kaikki keskustelutilaisuuteen osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että Iranissa muutoksen on tultava ennen kaikkea maan sisältä. Tiedossa on, että suuri määrä iranilaisia käyttää sosiaalista mediaa painostavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta, mikä voi olla merkittävä tekijä iranilaisen kansalaisyhteiskunnan kehittymisessä. Tarvitaan kuitenkin uusia ja innovatiivisia keinoja, joilla kansalaisyhteiskunnalle voidaan antaa ulkopuolista tukea.

Sekä Tuomioja että Juusola korostivat, että myös diplomaattiset neuvottelut Iranin johdon kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä. Niiden avulla maa voisi palata vähitellen kansainvälisen yhteisön tasavertaiseksi jäseneksi – eristäminen kansainvälisestä järjestelmästä ei edistä mitään. Tuomioja lisäsi, että esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksissa voidaan käyttää niin kutsutun hiljaisen diplomatian keinoja, jolloin asioita käsitellään poissa julkisuudesta. Ihmisoikeuskysymyksissä Suomen virallinen neuvottelutie kulkee Euroopan unionin kautta.

Rikas ja monimuotoinen kulttuuri

Suurlähettiläs Mousavi kertoi, että hänen kotimaastaan levitetään usein paikkansapitämätöntä tietoja julkisuuteen – todellisuudessa Iran kätkee sisälleen rikkaan monimuotoisen kulttuurin. Tämän seikan unohtaminen on valitettavaa. Liisa Liimatainen toi esiin myös sen, että naisen asema Iranissa on arabimaihin verrattuna varsin hyvä. Usein unohdetaan, että Iranissa yli puolet maan yliopistojen opiskelijoista on naisia, ja heillä on oikeus pukeutua suhteellisen vapaasti ja elää itsenäistä elämää. Liimatainen kertoi, etteivät monet iranilaiset nykypäivänä haluakaan samastaa itseään osaksi Iranin valtiota, vaan etsivät identiteettiään iranilaisesta kulttuurista.

Erkka Laitinen