Ruotsin Lundissa päämajaansa pitävä TFF (Transnational Foundation for Peace and Future Research) sai tietoonsa suurelta yleisöltä salassa pidetyn YK:n ja Naton välisen asiakirjan. Kyseessä on julistus yhteistyöstä järjestöjen kesken, allekirjoittajina Yhdistyneiden kansakuntien ja Naton ylimmät johtajat. YK tulkitsee sopimuksen salaiseksi, eikä ole julkistanut sitä kotisivuillaan. Nato kuitenkin ilmoittaa mielellään luovuttavansa sopimuksesta kopion sitä haluaville. Valitettavasti tiedotusvälineet eivät ole kiinnittäneet sopimuksen mitään huomiota.

TFF:n mielestä YK:n ja Naton yhteistyösopimuksen olisi pitänyt herättää ainakin hieman ihmetystä. Miten on mahdollista, että pääsihteeri Ban Ki-Moon on voinut allekirjoittaa tällaisen asiakirjan sotilasliiton kanssa, puhumattakaan siitä, että hän on tehnyt sen ilman YK:n jäsenvaltioiden suostumusta. Keskustelun olisi pitänyt alkaa jo tammikuussa 2007, kun Ban Ki-Moon Nato-vierailunsa yhteydessä lausui näin: ”Olen hyvin innostunut ja rohkaistunut siitä, miten Nato on edistänyt rauhaa ja turvallisuutta joka puolella maailmaa. Meillä on samat tavoitteet, ja olemme jatkossa sitoutuneet läheiseen yhteistyöhön.”

YK:n peruskirjan esipuheessa todetaan, että sodat pitää lopettaa, ja ensimmäinen artikla tarkentaa, että rauha tulee saavuttaa rauhanomaisin keinoin. On pelättävissä, että YK:n pääsihteeri, joka uskoo YK:n ja Naton ”samoihin päämääriin”, ei pysty toimimaan peruskirjan puolustajana.

Julistus herättää monia kysymyksiä

TFF:n piirissä yhteinen julistus herätti monia kysymyksiä, joihin on helppo yhtyä. Ensinnäkin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan artiklan 100 mukaan YK:n pääsihteeri on järjestön integriteetin valvoja. Hänen ei tule ottaa vastaan ohjeita miltään valtiolta tai virkavallatta, vaan palvella ainoastaan YK:ta. Lisääkö tämä sopimus pääsihteerin mahdollisuuksia toimia noin, ja vahvistaako se tuon ehdon uskottavuutta tulevaisuudessa?

TFF muistuttaa myös, että Nato on toimintansa ydinaseisiin perustava sotilasliitto, joka puolustaa oikeutta käyttää ydinaseita jopa vastatessaan ensimmäistä kertaa tavanomaisin asein tehtyä hyökkäystä vastaan. Onko Naton valinta yhteistyökumppaniksi yhtenevä peruskirjan esimmäisen artiklan kanssa, jossa todetaan että rauha tulee saada aikaan rauhanomaisin keinoin? Miksei muille alueellisille, ei-sotilaallisia keinoja käyttäville organisaatioille – kuten Etyjille tai Shanghain yhteistyöjärjestölle (SCO) – ole tarjottu samanlaista yhteistoiminnallista asemaa?

Naton Washingtonin sopimus vuodelta 1999 rinnastuu läheisesti YK:n peruskirjaan. Siinä ei kuitenkaan enää mainita YK:n turvallisuusneuvostoa kaiken kattavana auktoriteettina. Pikemminkin siinä tuodaan Naton piiriin oikeus väliintuloon tapauksissa, joita Nato kutsuu ”uusiksi uhkiksi”: ympäristöön liittyvät vaaratekijät, puutteellisesti toteutetut uudistukset, suurten ihmisjoukkojen hallitsemattomat liikkeet sekä, ennen kaikkea, elintärkeiden luonnonvarojen saannin häiriöt. Voidaan siis epäillä, pitääkö Nato yhä kiinni omasta ensimmäisestä artiklastaan, joka tunnustaa YK:n peruskirjan 51 artiklan ylimmän määräysvallan koskien jäsenvaltioiden oikeutta itsepuolustukseen. Tämä YK:n ja Naton yhteistyöilmoitus ja sen muotoilut mahdollisia yhteistoiminta-alueita koskien ovat summittaisia ja yleisluontoisia. Sopimus tulisi nähdä Naton haluna laajentaa ja legitimoida toimintaansa yhä uusille alueille.

Kun Natolla on nyt tällä sopimuksella saavutettu erikoisasema, kuinka todennäköistä on, että YK:n pääsihteeri ja turvallisuusneuvosto – jonka viidestä pysyvästä jäsenestä kolme on Nato-maita – pystyvät

a) ylläpitämään tarpeellisia eroja Naton ja YK:n operaatioiden välillä?

b) käsittelemään kansainväliseen oikeuteen kohdistuvat rikkomukset, joihin Nato mahdollisesti tulevaisuudessa syyllistyy?

c) YK:n jäseninä uskottavasti työskentelemään yleisen ja täydellisen aseistariisunnan ja ydinaseiden hävittämisen puolesta?

TFF muistuttaa myös, että Nato pommitti Kosovoa vuonna 1999 ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Ottaen huomioon johtavien Nato-maiden kunnioituksen puutteen kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa kohtaan, onko Nato erityisasemineen sopiva kumppani YK:lle? Väitetään, että Naton ja YK:n sopimus on peräisin Bosnian ja Hertsegovinan sodan aikaisista toimista. Mutta kriisi osoitti ennen kaikkea, että rauhanturvaamista ja rauhaan pakottamista EI voi sekoittaa, ja että YK:n jäsenvaltiot olivat antaneet järjestölle aivan liian vähän resursseja mandaatin onnistumiseksi.


Lähde: Transnational Foundation for Peace and Future Research


Suomentanut Anu Harju


TFF:n johtokunnan esittämät kysymykset sopimusta koskien ovat luettavissa kokonaisuudessaan Rauhanpuolustajien nettisivuilta www.rauhanpuolustajat.fi

 

Yhteisjulistus YK:n ja Naton sihteeristöjen yhteistyöstä


YK:n ja Naton pääsihteerit ilmaisevat ilonsa yli vuosikymmenen jatkuneesta, kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitäneestä yhteistyöstä YK:n ja Naton välillä. He toivovat voivansa tarjota puitteet molempien järjestöjen sihteeristöjen laajentuvalle yhteistyölle ja neuvotteluille:

1. Me, YK:n ja Naton pääsihteerit, vahvistamme sitoutumisemme kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi.

2. Yhteiset kokemuksemme ovat osoittaneet järjestöjemme välisen toiminnan tehokkaan yhteensovittamisen arvon. Olemme kehittäneet käytännön toimintaan perustuvaa yhteistyötä esimerkiksi Balkanilla ja Afganistanissa, missä YK:n valtuuttamat Nato-johtoiset operaatiot ovat käynnissä rinnakkain YK:n rauhanturvaoperaatioiden kanssa. Olemme toimineet yhdessä sekä myös muiden kumppaneiden kanssa paikallisten ja alueellisten järjestöjen tukemiseksi. Lisäksi Nato tarjosi varoja ja henkilökuntaansa YK:n auttaessa luonnonkatastrofin uhreja Pakistanissa 2005. Yhteistyömme noudattaa YK:n peruskirjan kansainvälisesti tunnustettuja humanitaarisia periaatteita ja suuntaviivoja, ja toimimme yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa.

3. Lisäyhteistyömme auttaa merkittävästi niissä uhkissa ja haasteissa, joihin kansainvälinen yhteisö joutuu vastaamaan. Siksi korostamme, että on tärkeää luoda puitteet neuvotteluille, dialogille ja yhteistyölle, joihin kuuluu myös soveltuvin osin säännöllistä mielipiteiden ja kokemusten vaihtoa poliittisissa ja toiminnallisissa kysymyksissä johto- ja toimeenpanevilla tasoilla. Vahvistamme halumme tarjota apua mandaattien ja mahdollisuuksien puitteissa alueellisille ja paikallisille järjestöille silloin, kun apua pyydetään ja se on tarkoituksenmukaista.

4. Näiden puitteiden tulee olla joustavia ja kehittyä ajan myötä. Kehitämme pidemmälle järjestöjemme välistä yhteistyötä yhteisiä etujamme koskevilla alueilla – rajoittumatta kuitenkaan niihin –, tietojen välityksessä ja jakamisessa, mukaan lukien muun muassa siviiliväestöjen suojelu. Yhteistyöalueita ovat valmiuksien parantaminen, koulutus ja harjoittelu, kokemuksista oppiminen, suunnittelu ja satunnaisissa kuluissa auttaminen, sekä toiminnallinen koordinointi ja tuki.

5. Yhteistyömme tulee kehittymään käytännössä kunkin järjestön mandaatit, asiantuntemus, menettelytavat ja mahdollisuudet huomioiden, jotta voimme auttaa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa.


New Yorkissa 23. syyskuuta 2008


Jaap de Hoop Scheffer, Pohjois-Atlantin liiton Naton pääsihteeri

Ban Ki-Moon, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri


Suomentanut Anu Harju