Rauhanpuolustajien nimeämä vuoden 2012 rauhantaiteilija Jaana Tuomisto on 42-vuotias vantaalainen kuvataiteilija. Hän tekee käsityötekniikalla uniikkeja koruja ja taideteoksia kierrätysmateriaaleista. Tuomiston taiteellinen tuotanto rakentuu pääasiassa kolmen pikku een ympärille: eettisyyden, ekologisuuden ja esteettisyyden.

Eettinen ekologisuus on lähtökohdiltaan elämän kunnioittamista. Luonnonvarat huomioiva ja niitä kunnioittava suunnittelu on Jaana Tuomiston taiteen lähtökohta. Elämäntapana se soveltuu myös yksilötasolla tehtäviin valintoihin. Jaloilla äänestäminen onkin hänen mielestäään tehokas tapa vaikuttaa siihen, mitä ja miten tavaraa tuotetaan. Tietoa tuotantoprosessien ja tekijöiden eettisestä vaikuttamisesta on usein hankala saada. Tuomisto on yrittänyt tehdä omasta työskentelystään läpinäkyvää säilyttämällä käyttämänsä materiaalin alkuperän ja tunnistettavuuden loppuun asti. Hänen korunsa on suunniteltu siten, että ne ovat korjattavissa, purettavissa ja myöhemmin lajiteltavissa jätteeksi.

Tuomiston eettinen arvomaailma rakentuu pienten mutta oleellisten kysymysten sekä valintojen pohjalta.

"Ajoittain on hyvä kysyä itseltään, mitä, mistä ja kenelle teen. Miten, missä ja miksi ihmeessä teen sitä mistä nyt puhun. Vastauksena kysymyksiin pyrin omalta pieneltä osaltani vähentämään jätteen syntymistä suunnittelemalla ja valmistamalla ympäristömyönteisiä tuotteita kierrätysmateriaalista yksilöllisyyttä arvostaville ihmisille. Työstän tuotteet käsityötekniikoin uniikkina ja piensarjoina työhuoneellani Vantaalla. Toimin itsenäisenä taiteilijana, ja tavoitteeni on työllistyminen ympäristöä kunnioittaen sekä ympäristömyönteisen ajattelun edistäminen."

Tuomisto ei etsi materiaalejaan vaan löytää ne sattumalta ja tunnepohjaisesti kirpputoreilta ja jätelavoilta. Lisäksi hän käyttää teollisuudessa syntyvää jätemateriaalia. Hän on myös suunnitellut ja valmistanut liikelahjoja yritysten omasta materiaalista.

Esteettiset arvot näkyvät teoksissa materiaalivalinnoissa ja niiden ennakkoluulottomissa yhdistelmissä. Niiden avulla Tuomisto kyseenalaistaa materiaaliin liitettyä statusta. Näin arvottomana pidetystä materiaalista syntyy visuaalisesti arvokasta. Materiaaleihin liittyy paljon aikaan, paikkaan ja tapahtumiin, historiaan sekä kulttuuriin sitoutuvia arvoja ja viestejä. Näin kukin voi tunnistaa omat kiintopisteensä historiassa niihin kytkeytyvien muistojen, tunteiden ja tiedon avulla.

Tuomiston työt eivät yritäkään edustaa "vettä ja leipää" -tyyppistä elämisen välttämättömyyttä vaan pikemminkin "sirkushuveja", jotka pitävät mielen virkeänä ja omantunnon puhtaana.