Bolivian tuore presidentti Evo Morales nimesi hiljattain 16 ministeriä uuteen hallitukseensa. Tärkeimmät johtopaikat täytettiin nyt ensimmäistä kertaa Bolivian 180-vuotisen itsenäisyyden aikana alkuperäisväestön edustajilla, useimmat vieläpä perinteisten valtapiirien ulkopuolelta.

Moralesin joulukuinen murskavoitto on osa laajempaa poliittista muutosta Boliviassa. Se loi uuden tilanteen, jossa aikaisemmin syrjityt alkuperäiskansat, campesino-, työläis- ja kansalaisliikkeet ovat nousseet valtaan.

Vaalien alla Moralesia, vain lukiota käynyttä aymara-intiaania, arvosteltiin usein siitä, ettei hänellä ole presidenttiehdokkaalle soveltuvaa kokemusta ja koulutusta – toisin kuin hänen lähimmällä kilpailijallaan, Yhdysvalloissa opiskelleella ex-presidentillä Jorge Quirogalla. Tämä kritiikki virisi uudestaan heti vaalien jälkeen, kun hän aloitti työnsä ja kokosi uutta hallitusta.
The Economist-lehti (1/26/06) syytti ministerivalintoja siitä, että ne haiskahtavat ’radikalismilta’ ja että uudet ministerit ovat ”miltei kaikki yhtä kokemattomia hallintotehtävissä kuin Morales itse”.

Sillä, että Moralesin hallinto koetaan ”kokemattomana” on kuitenkin erityinen merkitys Boliviassa. Se on Etelä-Amerikan köyhin valtio, jossa on suhteellisesti suurin alkuperäisväestö. Valta-asemaa on historiallisesti pitänyt vaaleaihoinen eliitti, vähemmistöön kuuluvat criollot.

”Muutosten hallitus”

Morales kutsuu uutta ministerikuntaansa ”muutosten hallitukseksi”. Sen virkaanastujaistilaisuudessa Camira Rodríguez vannoi oikeusministerin valaansa kamerarivistön ympäröimänä. Hänen hiuspalmikkonsa, punottu paitansa ja laskostettu pollera-hameensa ovat kuuluneet 1700-luvulta saakka maan alkuperäisväestön perinneasuun.

Rodríguez on ensimmäinen koskaan ministeriksi valittu quechua-intiaani. Hänen elämänkokemuksensa – ei ainoastaan ulkonäkönsä – poikkeaa täysin hänen edeltäjistään.
Rodríguez vietiin 13-vuotiaana kotikylästään Mizquen maaseudulta Cochabamban kaupunkiin. Työn vastineeksi Rodríguezille luvattiin koulutusta ja huolenpitoa, joihin hänen campesino-vanhemmillaan ei ollut varaa. Hän joutui kuitenkin palkattomaan pakkotyöhön ja säännöllisesti ”työnantajiensa” pahoinpideltäväksi kunnes hänet kahden vuoden kuluttua pelastettiin.

Rodríguezin kokemukset eivät valitettavasti ole harvinaisia Boliviassa, jossa perinteiset rotu- ja luokkajaottelut ovat yhä voimissaan. Miltei kaikki kotitaloustyöt sysätään quechua- ja aymara-intiaaninaisille, jotka ovat joutuneet muuttamaan toimeentulon perässä maaseudulta kaupunkeihin.
Nyt Casimira Rodríguezista on kuitenkin 39 vuoden iässä tullut Bolivian uusi oikeusministeri.

Historiaa murtamassa

Boliviassa 20 vuotta jatkunut vapaata markkinataloutta ajava politiikka on rapauttanut talouselämän ja lisännyt taloudellista ja poliittista syrjintää. Moralesin vaalikampanja ratsasti kansan vaatimusten aallonharjalla, joka vaati syviä rakenteellisia muutoksia, kuten maakaasuvarojen kansallistamista ja valtionhallinnon uudistamista.

Uudentyyppisen, ”bolivialaisten bolivialaisille asettaman hallituksen” toimialue on yhä kartoittamaton. Aikaisemmat hallitukset eivät ole ajaneet enemmistön etuja eikä useilla alueilla hallintoa ole ollut juuri lainkaan.

Maan johto on myötäillyt usein ulkovaltojen etuja siirtomaa-ajoista saakka. Uusliberalistisen talousmallin ja nk. Washingtonin konsensuksen myötä tilanne on kuitenkin viimeisen 20 vuoden aikana kärjistynyt entisestään. 10 miljoonan dollarin kaasuvarat on annettu ilmaiseksi monikansallisille öljy-yhtiöille, joiden toimintaa ei nykyään juuri valvota. Kansainväliset rahoituslaitokset, kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, ovat kirjoittaneet huomattavia osia Bolivian laista edistääkseen valtionteollisuuden yksityistämistä. Ne säätelevät nykyään yli 50 prosenttia valtionbudjetista. Lisäksi Bolivian armeijan tominta ja maan ylitsepursuava huumelainsäädäntö ovat pitkälle Yhdysvaltain suurlähetystön ja sen huumeidenvastaisen sodan sanelemia. Nykyisen lain mukaan huumerikoksesta epäillyt ovat syyllisiä kunnes toisin todistetaan.

Hallinnon taipuminen ulkovaltojen talousintresseille on jättänyt selvät merkkinsä Boliviaan. Chileläinen yhtiö osti valtion rautatieverkoston ja möi sen sittemmin romuksi. Amerikkalaiset ja ranskalaiset yhtiöt ostivat Cochamban ja La Pazin vesijohtoverkostot, nostaen veden hintaa 200 prosentilla.

Amerikkalaiskutoinen huumelainsäädäntö on edesauttanut armeijan laajoja ihmisoikeusrikkomuksia. Bolivian vangeista on lain turvin vangittu 40 prosenttia – suurinta osaa ei ole koskaan syytetty. Työttömyys on kasvanut ja elintaso laskenut samaan aikaan, kun kourallinen liikemiehiä ja poliitikkoja on rikastuttanut itseään. Aikaisemmin valtionteollisuudesta saadut tulot on nyt korvattava ulkomaanvelalla, joka on paisunut jo yli 4,5 miljardiin dollariin.

Ulkovaltojen määräämiin uudistuksiin sisältyneet lupaukset eivät ole saavuttaneet Bolivian enemmistön arkitodellisuutta. Kansalaiset ovatkin viimeisen kolmen vuoden aikana osoittaneet mieltä sankoin joukoin kaduilla. Satoja siviilejä on kuollut tai haavoittunut hallituksen väkivaltaisissa vastatoimissa, ja kaksi viimeisintä presidenttiä on häädetty virastaan.

Kansalaiset ovat yli luokka- ja rotujakolinjojen vaatineet perustavanlaatuista muutosta – bolivialaisten bolivialaisille asettamaa hallitusta – jota Morales kutsuu ”valtionhallinnon kansallistamiseksi”.

Haaste

Uutta hallitusta vastassa olevat haasteet eivät ole vaatimattomia. Rakenteellisia uudistuksia ei ole helppo toteuttaa erittäin jakautuneessa ja velkaantuneessa maassa, puhumattakaan pyrkimisestä pois nykyisistä globaalin talouden normeista.

Ironisesti voi kuitenkin sanoa, että Bolivian ”kokemattomalla” hallituksella on muutama asia puolellaan.
Kansan valtuutus Moralesin valtakaudelle on ennen näkemättömän suuri. Hänet valittiin 20 prosentin marginaalilla ja enemmistöäänillä, äänestysaktiivisuuden ollessa korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin maan historiassa. Taustoiltaan ulkopuolisilta vaikuttavat ministerivalinnat heijastavat myös tätä kansan valtuutusta. Heidän kokemuksensa kumpuavat yhteiskunnallisista liikkeistä ja akateemisista piireistä, jotka ovat vuosikymmeniä kamppailleet oikeudenmukaisemman taloudellisen ja poliittisen järjestelmän puolesta.

Öljy- ja maakaasuvaroista vastaavaksi ministeriksi noussut Andres Solis Rada on lakimies, toimittaja ja kansallistamishankkeiden puolestapuhuja.

Kaivosteollisuusministeri Walter Villarroel on erään kaivostyöläisten osuuskunnan johtaja. Terveysministeri Nila Hereida on kokenut terveysalan työntekijä ja yhteiskunnallinen aktivisti, joka karkotettiin Brasiliaan diktaattori Banzerin valtakaudella 1970-luvulla. Vesiministeri Abel Mamami johti veden yksityistämistä vastustavaa liikettä La Pazissa vuonna 2004. Oikeusministeri Rodríguez valittiin Latinalaisen Amerikan ja Karibian naiskotiapulaisten liiton pääsihteeriksi. Hän on myös kansallisen lakiuudistuksen taustalla, joka tarjosi ensimmäistä kertaa oikeuksia Bolivian yli 132 000 kotiapulaiselle.

Morales seisoi virkavalatilaisuudessa jo mainetta saavuttaneessa raidallisessa neuleessaan, joka eroaa räikesti hänen edeltäjiensä länsimaisista liikemiespuvuista. Hän kuvasi ministereille heidän mandaattiaan: ”Tämä on ensimmäinen muutosten hallitus. Se on valittu toteuttamaan demokraattista muutosta uusliberalistisen mallin vastaisesti, ja ratkaisemaan maan rakenteellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia.”

Onnistutaanko tehtävässä?

Baarimikko David Garzon kuunteli Moralesin virkaanastumispuhetta lapazilaisen hotellin baarissa. Hän tuhahtaa mielissään, mutta samalla järkyttyneenä, kun Morales ilmoittaa puolittavansa oman palkkansa ja ehdottaa kongressin tekevän samoin.

Kysyn hänen mielipidettään uudesta presidentistä. ”Tosi hyvä”, hän sanoo empaattisesti, ”parempi kuin edelliset”.
Kysyessäni miksi, hän vastaa: ”Hän on itse kärsinyt, sen vuoksi hän ymmärtää myös tätä maata.”

Morales käytti voittoaan ovelasti hyväkseen heti vaalien jälkeisillä viikoilla. Ennen virkaanastumistaan hän lähti neljälle mantereelle ulottuvalle matkalle, jolta hän toi useita kansainvälistä tukea sisältäviä sopimuksia: velkahelpotus Espanjalta, lukutaitohankkeita Kuubasta, teknistä apua maakaasu- ja öljyteollisuudelle Brasiliasta, kauppasopimuksia Kiinasta ja soijaa dieseliä vastaan-sopimus Venezuelasta. Viimeisimmän kyselyn mukaan hänen kannatuksensa on vaalien jälkeen noussut 74 prosenttiin.

Kysyn Garzonilta uskooko hän Moralesin ja hänen hallituksensa kykenevän kaikessa kokemattomuudessaan toteuttamaan vaadittuja rakenteellisiä muutoksia Boliviassa.
”Kyllä”, hän toteaa. ”Hän onnistuu, koska hänellä on kansan tuki.”
Tai kuten Rodríguez asian ilmaisee: ”Ei tarvitse olla lakimies jakaakseen oikeudenmukaisuutta”.
Bolivian uuden hallituksen jäsenille avautuva tie ei tule olemaan mutkaton.
On varmaa, että uuden hallituksen tiellä on mutkia matkassa. Kansalaisliikkeet ovat jo ehtineet arvostella Moralesin hallintoa politiikan suunnasta ja ministerivalintojen poliittisista kytkyistä. Ajan myötä näemme ovatko ministereiden ainutlaatuinen tausta ja kokemuspohja omiaan sysäämään maata eteenpäin.
Useille bolivialaisille kuitenkin kotiapulaisena työskennelleen Casimira Rodríguezin näkeminen televisiossa, palmikkoineen ja polleroineen valaa vannomassa, on kuin näkisi oman itsensä.
Se on aivan uudenlainen kokemus maassa, jonka enemmistöä on aina sorrettu ja syrjitty. Ehkäpä tämä kokemus on juuri sitä, mitä Bolivia tarvitsee.

GRETCHEN GORDON

Kirjoittaja on Bolivian Cochabambassa asuva Latinalaiseen Amerikkaan ja globalisaatioon erikoistunut toimittaja.

Artikkeli on alunperin julkaistu
Z Magazine-lehden internet-sivuilla www.zmag.org.

Suomentanut

Henri Onodera
BOLIVIA

 

1825 Itsenäistyminen.

1825–80 Caudillismo hallitsee politiikkaa (paikallisia suurmiehiä, hallitsevat autokraattisesti ja oman etunsa nimissä).

1879–83 Sota Chilen kanssa. Rannikkoalueiden menetys.

1880 Siviilihallinnon aikakausi alkaa.

1932–35 ”Chacon sota” Paraguayta vastaan. Tappion hintana 57 000 kuollutta ja maa-alueiden luovutuksia.

1936 Sotilasvallankaappaus. Seuraavat kaappaukset ja kapinat 1943, 1946 ja 1951.

1952 Kansannousu: uudistusmielisiä siviilihallituksia vuoteen 1964 asti.

1964–78 Sotilasdiktatuurien aikakausi.

1978–79 Yritys palauttaa siviilihallinto.

1980 Kenraali Meza ottaa vallan ”kokaiinikaappauksessa”: äärimmäistä sortoa, murhia, kidutusta ja korruptiota. Kaappauksen johtajat sekaantuneet kokaiinikauppaan.

1981 Paluu siviilihallintoon.

1980-luvun loppu USA tukee Boliviaa sotilaallisesti huumekaupan vastaisessa sodassa.

2003 Kymmeniä siviilejä kuolee tuloverouudistusta ja kaasunvientiä koskevissa mellakoissa. Presidentti Sanchez de Lozada eroaa, Carlos Mesa presidentiksi.

2005 Laajoja talouskriisin aiheuttamia levottomuuksia, presidentti Carlos Mesa eroaa. Korkeimman oikeuden tuomari Eduardo Rodriguez nimitetään virkaatekeväksi presidentiksi