Metsäpeura näyttää ensi näkemältä tavalliselta porolta. Poro se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on eräästä Suomen luonnon harvinaisuudesta. 1600-luvulla metsäpeuraa tavattiin vielä koko Suomesta. 1800-luvun lopulle tultaessa metsäpeura oli liiallisen metsästämisen ja mahdollisen peuraruton vuoksi lähes kadonnut maastamme. Metsäpeura rauhoitettiin vuonna 1913. Kanta vahvistuikin sotavuosiin asti, jolloin se holtittoman pyynnin vuoksi jälleen taantui.

Kuhmossa metsäpeuroja on ollut enimmillään parituhatta. Viime vuosina metsäpeurojen määrä on alkanut laskea niin, että talvella 2003 metsäpeurojen määräksi laskettiin 1 500. Kanta oli osittain yhteinen Venäjän kanssa. Vuonna 2005 todettiin Kainuun metsäpeurakannan määrän romahtaneen: lentolaskentatulosten perusteella päädyttiin vain tuhanteen metsäpeuraan. Ennakkotiedot tuloksista antoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Vesa Ruusila Joensuusta. Tutkimuslaitos tutkii laskentatuloksia edelleen ja selvittää esimerkiksi vasojen osuutta tuhannesta metsäpeurasta. Syytä kannan voimakkaaseen laskuun ei tiedetä. Pedot eivät ilmeisesti sitä yksin saa aikaan. Syyksi on esitetty huonoa vasatuottoa. Jopa Kuhmon riistanhoitoyhdistys on ollut romahduksesta huolissaan.
Puolustusvoimien myyräntyö

Todellinen syy on kuitenkin puolustusvoimien lisääntynyt harjoitustoiminta Kuhmon Vuosangassa. Vuosangan alue ja Yli-Vieksi on ollut 2000-luvun alkuun asti Euroopan ainoan luonnonvaraisen metsäpeurapopulaation elinaluetta. Tuon populaation myötä tälle erämaa-alueelle kehittyi vahva, Suomen suurin susikanta – metsäpeurahan on suden tärkein ravintoeläin. Puolustusvoimien lakkautettua useita varuskuntia siirrettiin Kajaaniin Kainuun prikaatiin suuret määrät armeijan kalustoa, tykistö ja helikoptereita. Tästä on ollut seurauksena kaikenlaisen sotilaallisen toiminnan lisääntyminen Vuosangassa, joka on metsäpeuran ainoa luontainen asuma-alue Euroopassa.

-Ensimmäinen notkahdus peurakannan kasvussa huomattiin vuoden 1999 jälkeen, kun puolustusvoimat laajensi ampuma-aluettaan. Tykinjyskeeltä rauhoitetuilla Vuosangan salomailla arka metsä-peura on saanut rauhassa vasoa ja käyskennellä ikihonkain hiljaisessa huminassa. Puolustusvoimat on kuitenkin ottanut käyttöönsä jo 15 000 hehtaaria tätä peuran arvokasta kotimaata.

Eikä tässä kaikki. Huhtikuussa lausunnolla olleeseen Kainuun maakuntakaavaan puolustusvoimat on esittänyt 4 000 hehtaaria lisää ampuma-alueita. Tykistön käyttö alueella tulee lisääntymään siinä määrin, että läheisen kylän taloja joutuu pakkolunastettavaksi ampumamelun takia. Voi kuvitella miten vauhkoontuneita juuri synnyttäneet peuravaatimet ovat pienten vasojensa kanssa, kun ne huhtikuussa joutuvat keskelle Kainuun prikaatin tykistökeskitystä.

Alueelle ammuttavat kranaatit silpovat vuosittain kymmeniä peuroja ja tuhoavat ehkä jopa kokonaisia laumoja. Ei peura osaa tulkita puihin maalattuja ampuma-alueen vaarallisuudesta kertovia merkintöjä. Kranaatteja vaarallisempia ovat silti ammunnoista maastoon jäävät kemikaalijäämät ja niistä aiheutuva vesistöjen pilaantuminen. Maaperä on alueella hyvin rikkipitoinen sisältäen mm. raskasmetalleja. Maalialueilla räjähdysten irrottamaa maa-ainesta lentää ohuena pölynä ilmaan, minkä seurauksena siinä oleva rikki, nikkeliyhdisteet ja raskasmetallit kulkeutuvat veteen yhdessä räjähdys-ainejäämien kanssa päätyen sieltä peurojenkin juomaveteen. Erityisen tuhoisia ovat talviset ammunnat, koska ilmaan lentävä maa-aines sekoittuu lumeen ja liukenee kevään tullen tehokkaasti valumavesien mukaan.

Puolustusvoimat suhtautuu asiaan välinpitämättömästi. Sitä osoittaa sekin, että harjoitusalueen sisään jää soidensuojelualue. Uudesta aluelaajennussuunnitelmasta ei puolustusvoimat ole ilmoittanut sen enempää paikallisille maanomistajille kuin luonnonsuojelujärjestöillekään, vaikka EU-direktiivi 2003/35/EY sitä edellyttää.


Naton kranaateissa köyhdytettyä uraania


Kaikista pahin skenaario ovat tulevat Nato-harjoitukset, joista ei vielä virallisesti puhuta. Niiden tulosta alueelle on kuitenkin vedenpitävät todisteet. Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala sanoi jo Saariselällä järjestetyillä kuntapäivillä TV2:n uutisille 11.2.2003 seuraavaa:

” … Rovajärvi voidaan avata ulkomaisten sotilaiden harjoitusalueeksi.”

Rovajärvellä käynnistetyn laajentumishankkeen aikana on puolustusvoimat joutunut myöntämään, että aluetta laajennetaan tulevia Nato-harjoituksia varten. Harjoitusalueiden tulee olla Rovajärvellä ja Vuosangassa tykistön käytössä viimeistään vuonna 2020. Vuosangassa tämä tarkoittaa ”täysimittaista sodankäynnin harjoittelua”, puolustusvoimien käyttämää termiä lainaten. Karmeinta tässä hankkeessa on se, että Naton sodanajan ampumatarvikkeisiin kuuluu köyhdytettyä uraania sisältäviä kranaatteja. Niitä Nato käytti Balkanilla 90-luvulla riehuneessa Kosovon sodassa. (Katso myös tämän lehden s. 14–16.)

Kun Naton harjoitukset Vuosangassa alkavat, on luonnonvaraisen metsäpeurapopulaation kohtalo lopullisesti sinetöity. Peurojen mukana menetetään suurin osa Suomen susikannasta, ja samalla tuhoutuvat myös karhut.

Peuratuhoja salataan

Osoitus puolustusvoimien suunnattomasta piittaamattomuudesta luontoarvoja kohtaan oli alkukesällä Vuosangassa toteutettu Hiisi 2006 -sotaharjoitus. Harjoitukseen osallistui 3 200 sotilasta ja 700 ajoneuvoa. Tuttavani oli ajellut ystävänsä kanssa harjoitusjoukon siirtymämarssin aikana Kostamuksen tietä Kuhmoon päin, ja pelkästään tämän matkan aikana oli tieltä löytynyt kolme auton alle jäänyttä noin kaksiviikkoista peuranvasaa. Tuttavani olivat nähneet puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvat upseerit keräämässä vasan jäänteitä jätesäkkeihin. Jopa verijäljet oli pesty pois ja kuvaaminen kiellettiin. Asiaa ei uutisoitu edes paikallisesti.

Vetoan teihin luonnon ystävät. Estetään Suomen armeijaa ja Natoa tuhoamasta metsäpeurojamme. Perustetaan Euroopan-laajuinen kansalaisaddressi asian puolesta. Myös vetoaminen Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla ensi kesänä esiintyviin taiteilijoihin voisi auttaa. Pyydetään soittajia boikotoimaan Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalia niin pitkään, kunnes puolustusvoimat vetäytyy kokonaan Vuosangasta.

Tero Oksala


www.tunturisusi.com/hirvet/peura.htm

http://kotisivu.dnainternet.net/dnakuhri/peura.htm

http://tietokannat.mil.fi/hiisi06/content.php?language=fi_FI&page_id=8