Madina Magomadova, Tshetshenian äidit rauhan puolesta -järjestön puheenjohtaja, oli mukana perustamassa järjestöä vuonna 1995. Tuolloin ryhmä naisia päätti järjestäytyä ja rekisteröityä, jotta he saisivat äänensä tehokkaammin kuuluville. Toiminnan alkaessa päätavoitteena oli auttaa ja antaa lohdutusta niille, jotka etsivät kadonneita sukulaisiaan. Keskeisenä agendana oli äidin näkökulma: äidillä on oikeus tietää missä hänen lapsensa on.

”Venäjän hallituksen budjettiin mahtuu kyllä sota ja tappaminen, mutta ei se, että äidit saisivat apua kadonneiden poikiensa etsimiseen”, Magomadova sanoo. Katoamiset ovat vieläkin Tshetshenian raadollista arkipäivää. Erityisesti nuoria poikia mutta myös muita siepataan ja tapetaan, ja ruumiit myydään korkeaan hintaan omaisille – lunnaiden vaatimisen mahdollistaa se, etteivät sotilaat ole vastuussa teoistaan kenellekään. Tshetsheenikulttuurissa on tärkeää saada haudata vainajat. Magomadovan mukaan perhe saa olla onnellinen, jos kadonneen omaisen ruumis edes löytyy: ”On aina parempi tietää kuin elää epätietoisuudessa ja miettiä, onko kadonnut henkilö elossa vai kuollut.”
Äitien ja lasten oikeuksien suojelemisella on yhä tärkeä sija järjestön toimintaperiaatteissa, vaikka Tshetshenian toisen sodan myötä järjestön toimenkuva onkin laajentunut. Kadonneiden etsintä, joka aloitti toiminnan, on nyt jäänyt vähemmälle.

Vaihtelevat toimintamuodot

Magomadovan mukaan 30 prosenttia Tshetshenian väestöstä on kuollut sodissa. Kuolleista 90 prosenttia on miehiä. Huimat 90 prosenttia väestöstä on työttömänä. Erityisesti naiset ja lapset ovat nyt huonossa asemassa. Perheet ovat perinteisesti suuria, ja lapsia on yleensä vähintään kolme. Leskiäidit joutuvat kamppailemaan yksin ongelmiensa ja toimeentulonsa kanssa.

Äitien järjestö tukee naisia erilaisten työllistämisprojektien kautta. Vanhat työllistymismallit eivät enää useinkaan toimi. Magomadova kuvailee, kuinka naiset ovat perinteisesti lähteneet kotoa lähikyliin ostamaan kauppatavaraa, ja palanneet sitten omaan kylään myymään tavarat. Tämä ei nyt onnistu, koska lapset jäisivät yksin kotiin. Järjestö onkin organisoinut uudenlaisia työllistämismuotoja. Esimerkkinä näistä uusista ohjelmista ovat erilaiset käsityöprojektit kuten ompelu, matonkutominen tai langankehräys. Naiset opettelevat ompelemaan tai kutomaan, mikä on usein ennestään jonkin verran tuttua ja mielekästä työtä. Työ tapahtuu kotona, ja valmiit tuotteet myydään omassa kylässä, joko torilla tai ystävien kautta, tai kunhan sana kylän vanhimpien avustuksella kiertää, myös suoraan kotoa.

Edellä mainitun tapaiset projektit ovat tärkeä mahdollisuus naisille, joista monet ovat olleet työttöminä useiden vuosien ajan. Projektit turvaavat toimeentulon ja antavat edellytykset turvata lasten perustarpeet, mutta niistä on muutakin hyötyä. Hankkeilla on positiivinen vaikutus henkiseen terveyteen ja näin ollen tärkeä terapeuttinen tehtävä. ”Kuntoutuminen tapahtuu työn kautta, sillä naiset saavat projektien myötä paitsi työtä, myös tarkoituksen”, Magomadova kertoo. Työ pitää toimeliaana ja ohjaa omavaraisuuteen. Kuntoutuminen ja positiiviset tulokset ulottuvat näin kauemmaksikin: kotiin, lapsiin sekä koko yhteisöön.
Näistä työllistämisohjelmista moni on nyt päättymässä rahoituksen loppuessa. Uusia yhteistyötahoja haetaan kuumeisesti, ja Magomadova haikaileekin josko Suomesta löytyisi kiinnostuneita projektikumppaneita. Uudessa ohjelmassa olisi mahdollista hyödyntää muita samantyylisiä asioita, jotka istuvat tähän käsityöläiskulttuuriin, kuten esimerkiksi keramiikka- tai puutöitä.
Tänä päivänä Tshetshenian äitien järjestön työ käsittää laajan skaalan erilaisia toimintamuotoja. Järjestö monitoroi ihmisoikeusrikkomuksia ja antaa apua Tshetsheniassa asuville mm. organisoimalla erilaisia lasten terapeuttisia kuntoutusohjelmia. Magomadova kertoo, että kaikki Tshetshenian lapset ovat traumatisoituneita, mutta varojen puuttuessa kaikkia ei yksinkertaisesti voida auttaa. Järjestö haluaa auttaa kaikkein huono-osaisimpia, erityisesti orpoja sekä vammaisia lapsia.
Mainittakoon järjestön toimintamuodoista vielä yksi mielenkiintoinen teema, nimittäin ekologisen tilanteen seuraaminen. Tähän on Magomadovan mukaan kriittinen tarve. Tshetsheniassa kohtukuolema, keskenmeno ja keskoslapsiluvut ovat kaikki hälyttäviä. Myös syöpää sairastetaan huolestuttavan paljon – rintasyöpä on Magomadovan mukaan Tshetshenian naisten yleisin kuolinsyy. Varoja tilanteen tutkimiseen tarvitaan kiperästi.
Tshetshenian äidit rauhan puolesta on ”emojärjestö” myös siinä mielessä, että syksystä 1999 asti se on toiminut kattojärjestönä pienemmille järjestöille. Huhtikuussa 2005 sen alaisuudessa oli kymmenen pienempää järjestöä. ”Järjestöillä on kaikilla omat suuntansa, mutta tavoitteena on koordinoida niiden toimintaa kohti yhteistä tavoitetta, työtä rauhan puolesta”, Magomadova kertoo. Kysymykseeni siitä, onko Tshetshenian äidit rauhan puolesta -järjestössä mukana vain äitejä, Magomadova hymähtää – mukaan pääsevät kaikki halukkaat rauhanpuolustajat sukupuoleen katsomatta.

Äitien yhteistyö yli rajojen

Yhteistyötä tehdään Tshetshenian sisällä erilaisten järjestöjen keskuudessa, mutta myös yli rajojen. Ensi kuulemalta yhteistyö Tshetshenian ja Venäjän äitien välillä saattaa kummastuttaa – miksi venäläisten sotilaiden äidit ja tshe-tsheeniäidit haluaisivat olla missään tekemisissä toistensa kanssa? Mutta Sotilaiden äidit ei olekaan mikään militanttijärjestö.
Komitet Soldatskikh Materei, Sotilaiden äidit -järjestö, on vuonna 1989 perustettu rauhanjärjestö, joka on Venäjällä herättänyt huomiota avoimella Tshetshenian sodan vastaisella kannallaan. Tshetshenian ja Venäjän ”äideillä” on siis yhteinen intressi: rauha Tshetsheniaan sekä sodan ja väkivallan loppuminen. Äidit järjestävät yhteisiä tapaamisia sekä mielenosoituksia sotaa vastaan. Lisäksi tshetsheenit auttavat venäläisiä äitejä löytämään kadonneet omaisensa, jotka ovat Tshetshenian puolella. Magomadova kertoo, että 700 kadonnutta on löytynyt, kiitos järjestön tekemän työn. Vastavuoroisesti Venäjän äidit auttavat Tshetshenian äitejä etsimään Venäjällä kadonneita omaisiaan. He myös antavat tukea sekä auttavat luomaan kontakteja Venäjän poliitikkoihin. Magomadova kertoo, että henkilökohtaisella tasolla ymmärrys näiden kahden järjestön välillä on ainutlaatuinen.
Tämän päivän Tshetsheniassa yksikään tshetsheeniäiti ei voi taata lapsilleen heitä illalla nukkumaan peitellessään, että he ovat turvassa yön ajan. Yksikään äiti ei voi tietää, onko lapsi vielä aamulla sängyssään. Pelko ja väkivalta jatkuu Tshetsheniassa. Magomadova on syystäkin tuohtunut. Hän käyttää Tshetsheniassa vuosikausia jatkuneista hirmuteoista termiä kansanmurha, ja ihmettelee maailman vaikenemista. ”Tällä hetkellä kansa on niin lopussa, että rauhasta Venäjän kanssa ollaan valmiita neuvottelemaan millä ehdoilla hyvänsä. Mutta Venäjän poliitikot tarvitsevat sotaa”, toteaa Madina Magomadova. Tshetsheniassakin ihmiset tarvitsevat rauhaa. Äiti jatkaa urheaa työtään rauhan puolesta. 

Sanna Uusitalo

Kirjoittaja haastatteli Madina Magomadovaa Kiovassa, Ukrainassa huhtikuussa 2005.
Yhteystiedot toimituksella.