Euron ja koko maailman talouskriisi on viime päivinä peittänyt alleen lähes kaiken muun uutisoinnin. Heikoimmissa asemissa olevat euromaat ja muut talouskurimuksen kourissa olevat valtiot ovat jo tehneet kipeitä leikkauksia valtion menoihin. Pian tiukat menoleikkaukset koskenevat laajempiakin piirejä, Suomi mukaan lukien.

Valtion ensi vuoden talousarviosta äänestetään parhaillaan eduskunnassa. siltä, että puolustusmenoistakin ollaan poikkeuksellisesti tinkimässä. Leikkaukset näyttäisivät kohdistuvan enemmän käyttömenoihin kuin asehankintoihin. Ja asehankinnoista leijonanosan on viemässä Hornet-hävittäjien päivittäminen, jolla ei tarkoiteta samaa kuin tietokoneiden ohjelmiston päivityksellä. Tarkoituksena on hankkia myös aivan uusi asejärjestelmä ilmasta maahan laukaistavine ohjuksineen. Tällaisten ohjusten luonne on hyökkäyksellinen ja mitä ilmeisimmin niitä ollaankin hankkimassa, jotta Hornetit soveltuisivat kansainvälisiin operaatioihin (lue: hyökkäyssotiin kuten Afganistan ja Libya). Päivityksen hinta on miljardiluokkaa.

Yhä enevässä määrin olemme suuntaamassa puolustusvoimat perinteisestä tehtävästään kansainväliseen sodankäyntiin valmistautumiseen, vaikka kriisinhallinnan savuverhon sisällä. Perinteinen rauhanturvaaminen ja puolueettomuus konfliktitilanteissa on jäänyt sotapolitiikan ja sotilaallisen liittoutumisen (toistaiseksi ei vielä Nato-jäsenyytenä, mutta esimerkiksi Afganistanissa USA:n ja Naton liittolaisena) jalkoihin.

Näin joulun alla on tapana esittää Korvatunturin isännälle lahjatoivomuksia. Perinteisestihän useimmille tärkein toivomus olisi maailmanrauha. Mutta ehkä realistisempaa – vaikka utooppista sekin näillä näkymin – on toivoa eduskunnalta ja hallitukselta joitain pehmeitä paketteja, jotka sitä pikkasen edistäisivät tuota tavoitetta. Listasta kehkeytyy helposti kovin pitkä, mutta tässä muutama helpostikin toteutettavissa oleva.

Ensinnäkin voisimmme näin laman kynnyksellä luopua äärimmäisen kalliista asejärjestelmähankinnoista, jotka eivät edes palvele selkeästi maanpuolustusta. Parempi suunnata puolustusmenotkin tukemaan kansainvälisen aseteollisuuden sijaan puolustusta ja vaikka siinä sivussa suomalaista työtä ja aluepolitiikkaa kasarmeineen. Afganistanin sisällissotaan osallistuvat suomalaissotilaat voisimme vetää pois ja korvata panoksemme kehitysyhteistyötä tekemällä ja konfliktin rauhanomaisen ratkaisun etsimisellä ja tukemisella.

Naapureillemme voisimme ilmoittaa, ettemme ole liittymässä Natoon, ja että haluaisimme mitä pikimmin käynnistää neuvottelut siiitä, miten yksissä tuumin voisimme yhdessä vähentää varustelua ja vastakkainasettelua Itämeren piirissä ja laajemminkin lähialueilla.

Rohkeasti voisimme myös ilmoittaa kansainväliselle yhteisölle, että olemme lopullisesti kyllästyneet Israelin ja Marokon kansainvälisestä oikeudesta piittaamattomaan miehityspolitiikkaan ja päättäneet tunnustaa Palestiinan ja Länsi-Saharan demokraattisen arabitasavallan itsenäisyyden. Samalla voisimme aloittaa tiiviin yhteistyön näiden valtioiden kanssa kaikilla elämänalueilla (kehitysyhteistyö, kauppa, kulttuurivaihto ja niin edelleen).

Monet jäsenistämme ovat ehtineet kaivata jäsenetuna postitettavaa ensi vuoden Solidaarisuuskalenteria. Painon ongelmien vuoksi se on kolahtanut postiluukuista vasta viime viikolla. Pahoittelemme viivästystä, ja mikäli olet jäänyt ilman, tarkista, onko jäsenmaksusi maksettu.

Rauhanpuolustajien ensi vuoden toimintakalenteri käynnistyykin sitten heti vuodenvaihteen jälkeen. Ammattiyhdistysväen rauhanpäivät järjestetään tällä kertaa Tampereen yliopistolla 14.–15. tammikuuta.

Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta kaikille Rauhan Puolesta -lehden lukijoille.

Teemu Matinpuro