Kun pohdimme tämän numeron sisältöä vitsailimme toimikunnassa, että tehdään lehti jonka ohje kirjoittajille on: USA:sta ei saa kirjoittaa eikä sitä saa kertaakaan mainita missään jutussa. Miksi ei? Siksi, että halusimme pohtia pystyykö tässä maailmassa kirjoittamaan sodasta ja rauhasta ilman että huomioisi USA:n toimia. Jäljet tuntuivat kuitenkin aina johtavan sylttytehtaalle ja alkuperäinen puoliksi vitsinä heitetty idea osoittautui mahdottomaksi toteuttaa.


Mutta jotain vitsailumme kuitenkin synnytti. Halusimme nostaa esille yhtä jokseenkin sivuutettua maanosaa, Afrikkaa. USA:n roolista ja tihutöistä käytävän loputtoman keskustelun vaarana on se, että se saa USA:n roolin näyttämään suuremmalta kuin mitä me haluaisimme. Samaan aikaan syntyy voimattomuuden tunne tuon mahdin edessä. Ajatuksenamme oli muistuttaa, että muitakin toimijoita on olemassa, vaikka niitä ei maailmanpolitiikassa pidetäkään yhtä keskeisinä. Tämän lehden yhdessä artikkelissa esitellään Afrikan unionin perusrakennetta ja verrataan sitä Euroopan unioniin. Samoin tuodaan esille yhden Afrikan maan, Liberian, sisällissodan jälkeistä rauhanrakennusprosessia ja erään kansalaisjärjestön panosta siinä.

Toisinaan on vaikea saada otetta joihinkin isoihin ja etäisiltä tuntuviin käsitteisiin. Siviili--
kriisinhallinta, konfliktinehkäisy, EU:n taistelujoukot ja Nato eivät välttämättä aukene tavalliselle kaduntallaajalle noin vain. Tämän lehden artik-kelissa Nato laskeutuu möhkälemäisestä olemuksestaan tavallisen ihmisen ulottuville. Mari Hokkanen vieraili Naton päämajassa toimittajien seurueessa ja sai esittää kysymyksiä korkea-arvoisille upseereille. Vaikka vastaukset eivät tyydyttäneetkään kysyjää, kertoo tilanne ja keskustelun luonne jo paljon tahosta nimeltä Nato.

Isot kiitokset kaikille vuoden 2005 Rauhan Puolesta -lehtien tekijöille jutuista, ideoista, kuvista ja suomennoksista. Toivottavasti olette mukana myös seuraavana vuonna. On hienoa, että talkoohenkeä ja solidaarisuutta löytyy kiireidenkin keskellä.

Toimituksen puolesta toivotan lukijakaartillemme intoa ja voimaa rauhantoimiin ja mitä parhainta alkavaa vuotta 2006.

Maisa Kuikka